On vuosi 1979 Texasissa, Yhdysvalloissa. Aikuisviihdetähdeksi tahtova Maxine Minx (Mia Goth) on tuottajapoikaystävänsä Waynen (Martin Henderson), näyttelijäkollegoittensa Bobbyn (Brittany Snow) ja Jacksonin (Scott Mescudi) sekä ohjaaja RJ:n (Owen Campbell) että tämän tyttöystävän Lorrainen (Jenna Ortega) kanssa matkalla kuvaamaan uutta pornoelokuvaa The Farmer´s Daughter hurjaa vahtia kasvaville kotivideomarkkinoille. Lokaatioksi on valikoitunut vanhan pariskunnan, Howardin ja Pearlin (Stephen Ure ja Mia Goth) kotitila, joka tarjoaa paitsi suojaa, myös vakavasti otettavaksi elokuvantekijäksi halajavalle ohjaaja-RJ:lle puitteet tehdä todellista taidetta. Alku sujuu hyvin, mutta kun isäntäparille selviää filmiryhmän todellinen taide, ilmassa alkaa löyhkätä eritteiden lisäksi pelko ja veri.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Ti Westin ura sai hyvän lähdön vuonna 2007, kun ensi-iltansa sai elokuva The House of the Devil. Kauhukuva otettiin hyvin vastaan, mutta seuraava veto, jatko-osa Eli Rothin yllärihitille Cabin Fever, Cabin Fever 2: Spring Fever oli pettymys niin yleisölle kuin Westillekin, joka väitti tuotantoportaan sekaantuneen niin paljon elokuvan jälkitöihin, että hän halusi oman nimensä sijaan käyttää elokuvan krediteissä pahamaineista pseudonyymiä Alan Smithee. Vuoden 2011 esitys, julma ja rujo The Innkeepers osui jälleen maaliinsa ja 2013 päivänvalon näki vuoden 1978 Jonestownin verilöylyä varioinut tiukka ja armoton trilleri The Sacrament. 2016 ensi-iltansa sai vielä väkivaltainen western In a Valley of Violence, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa muutamaa tv-keikkaa lukkunottamatta.

Westin uusin, jo nyt hyviä arvioita kerännyt X on tehokas yhdistelmä perinteistä slashergenreä ja exploitaatioelokuvaa, jonka juuret ovat syvällä 1970-luvulla. Symbioosi seksiä, alastomuutta ja graafista väkivaltaa on ollut yksi kyseisen aikakauden elokuvateollisuuden kulmakivistä ja tästä perustasta West rakentaa ilkeän ja ronskisti roiskuvan tilintekonsa. Westin taidokas käsikirjoitus resonoi useampaankin suuntaan, se tarkastelee menneen ja nykyhetken käsitystä seksuaalisuudesta, analysoi ikääntymistä ja läheisyydentarvetta ja ennen kaikkea kommentoi kahtia jakautunutta yhteiskuntaa korostamalla 70-lukulaisen vapaan rakkauden nuorison ja koko ajan televisiossa Jumalan pelkoa lietsovien äärievankelistien ja oikeistokonservatiivien myrkyttämän vanhemman sukupolven eroavaisuuksia, jotka viedään muutamankin askeleen yli totuttujen rajojen. Samalla X tulvii kunnianosoituksia ja kumarruksia genren aikakauden merkkiteoksille, mutta kyseessä ei ole plagiointi, vaan puhdas rakkaus lajityyppiä kohtaan. Alituisesta uhasta ja ahdistuksesta huolimatta X onnistuu olemaan paikoin myös hersyvän hauska.

Eliot Rockettsin kamera onnistuu taltioimaan ajan hengen ja kuvan värimaailmaoilla ja rosoisuudella, joka tuo vahvasti mieleen genren merkkiteoksen, Tobe Hooperin legendaarisen Texasin moottorisahamurhat vuodelta 1974. Jason Dochertyn johtama make-up-tiimi panee parastaan groteskien ja kipeässä kekseliäisyydessään yllättävien veritekojen saralla ja aina luotettavan Tyler Batesin musiikki kunnioittaa niin ikään perinteitä. Huomion arvoisaa on myös Westin ja David Kashevaroffin erinomaisen nerokas tyyli ja tapa leikata elokuvaa.

Kaikki näyttelijät tekevät erinomaisen hyvää työtä. Martin Hendersonin koppava Wayne, Owen Campbellin taide edellä menevä RJ ja testosteronia pursuavan Scott Mescudin Jackson ovat tarkasti piirrettyjä ja aitoja ihmisiä, joille Jonne Ortegan Lorraine ja Brittany Snown blondi Bobby tarjoavat tasavahvat verrokit. Suurimmat ansiot menevät kuitenkin ilman muuta hurjan tuplaroolin tekevälle Mia Gothille (A Cure of Wellness (2016), Suspiria (2018)), jonka Maxine ja Pearl ovat kuin saman kolikon kaksi eri puolta.

Suurin ja samalla iloisin yllätys on se, että Uudessa Seelannissa koronakäytännön mukaan X:n kuvausten jälkeisessä karanteenissa West paitsi kirjoitti, myös kuvasi samoissa lavasteissa elokuvalle esi-osan, jota voidaan odotella valkokankaille vielä tänä vuonna.

Häijy, groteski ja kierosti kiehtova survivaali, täysiverinen genrehitti, joka tietää, mitä nappuloita kuuluu painaa.