Elokuva
Kolkyt ja risat Mike O`Donnell (Matthew Perry) elää ikäviä aikoja. Koulussa jo teininä pokattu vaimo Scarlett (Leslie Mann) on potkaisemassa elämäänsä alituiseen valittavan ja katkeran herran ulos yhteisestä kodista, eikä faijaa katsoo hyvällä jälkikasvukaan (Sterling Knight ja Michelle Trachtenberg). Vielä kun duunissa ylennys menee vasta muutama kuukausi aikaisemmin taloon tulleelle blondibimbolle, Miken kuppi kaatuu ja mies meinaa paiskata itsensä sillalta jokeen. 

Pikkuhippunen mystiikkaa taiat hallitsevalta talkkarilta ja Mike (Zac Efron) onkin taas 17-vuotias. Maailmahan ei ole siirtynyt ajassa taaksepäin, ja niinpä Mike saakin nyt seurata teini-ikäisen kehossa kohtapuoleen ex-vaimonsa edesottamuksia uusien treffien villissä viidakossa ja autella luokkakavereiksi muuttuneita lapsiaan kohti tasapainoisempaa aikuisuutta. Ainoa, joka tietää Miken salaisuuden, on vanha koulukaveri, videopeleillä miljonääriksi rikastunut Ned Gold (Thomas Lennon), joka ei säästele aikaa eikä vaivaa auttaessaan ainoaa kaveriaan.

17 Again on jälleen yksi variaatio teemoista, joita ovat hyötykäyttäneet lukemattoman monet elokuvat. Aikamatkustuksesta ja persoonan vaihdosta on väännetty milloin mihinkin genreen sijoittuvia esityksiä, komedioita (mm. Paluu tulevaisuuteen -trilogia (Back to the Future, 1985-1990), Perjantai on pahin (Freaky Friday, 1976 ja 2003), toiminnallisempia fantasioita (mm. Terminatorit 1984-2009) tai vieläkin vakavampia draamoja (12 Apinaa (Twelve Monkeys, 1995)). 17 Again sijoittuu ensin mainittuun kategoriaan, mutta onnistuu olemaan aavistuksen omaperäisempi ja fiksumpi kuin monet edeltäjistään, kiitos mietitymmän käsikirjoituksen. Nyt ei päähenkilö lennähdäkään omaan menneisyyteensä, vaan joutuu nykyajassa uudelleen punnitsemaan niitä tekoja, jotka ovat hänen omaa elämäänsä muokanneet.

Jason Filardin luomassa tarinassa on otettu huomioon monia tämän päivän nuorison ja tulosvastuullisen elämän epäkohtia, vaikka ohjaaja Burr Steersin (Igby Goes Down, 2002) pakkomielteinen komiikan kaipuu meinaakin vesittää jokaisen ajatellumman oivalluksen. 17 Againin soundtrackilla kaikuu pääasiallisesti munaton poprock, kyynelistä tehdyt sokeriset balladit ja pikkupirteät päivitykset vanhemmista hittibiiseistä, mutta ei ensimmäistäkään esitystä scoren säveltäneeltä, aina taitavalta Rolfe Kentiltä. Veikeimmät hetket nostalgianälkäisille antaa Kenny Logginsin vanha Top Gun -hehkutus Dangerzone.

Krediteissä suurimmalla fontilla mainitun Matthew Perryn roolityö ei hirmusti Frendien Chandlerista poikkea, mutta eipä mies kuvissakaan ole kuin alussa ja lopussa, yhteensä ehkä 10 minuuttia. Kalleimman tähden säästökäyttö antaa näin tilaa sympaattiselle Zac Efronille, jonka suosiohissille ei tunnu High School Musicalien jälkeen löytyvän yläkertaa ollenkaan. Nuorelta herralta kun löytyy fotogeenisyyttä, hameväkeen vetoavaa presenssiä, näyttelijänlahjoja ja vieläpä komiikan ajoituksen ymmärrystäkin siinä määrin, että lienee vain ajan kysymys, ennen kuin Efronille tarjotaan mahdollisuutta vakavammassakin roolissa. Eihän esimerkiksi Jared Letonkaan vetovoimaan aluksi uskottu, mutta Unelmien sielunmessun (Requiem for a Dream, 2000) jälkeen kaikki olikin jo toisin.

Thomas Lennonin roolihahmo on niin kliseinen, että se tuntuu jo kiroukselta, mutta ylimääräisestä painolastista huolimatta mies saa aikaan muutaman ihan oikeastikin hauskan kohtauksen. Perryn lapsina olmimainen Sterling Knight jää varsin läpinäkyväksi ongelmateiniksi, mutta tämän siskoa esittävä Michelle Trachtenberg saa sitä vastoin gotiikkaan hurahtaneena vastarannankiiskenä aitoja tunteitakin pintaan. Leslie Mann säväyttää muutaman kerran, mutta naisväen hilpeyspisteet varastaa Sormusten herroihin hurahtanutta koulun rehtoria hyvällä sykkeellä esittävä Melora Hardin.

Yhteenveto
Kaikesta hyvästä huolimatta b-luokkaan jäävä romanttinen komedia 17 Again ei sen sanottavammin sytytä, mutta onnistuu miten kuten viihdyttämään kestonsa ajan.