Elokuva
Kuusi kuukautta on kulunut äärimmäisen tarttuvan viruksen karkaamisesta laboratoriosta, kun apokalyptisen joukkotuhon kohdannutta Isoa-Britanniaa aletaan jälleen kansoittaa. Jenkkijohtoisten NATO-joukkojen tukemana Lontoon infrastruktuuria korjataan ja ensimmäisestä infektiosta selviytyneet asukkaat palaavat koteihinsa. Jälleennäkemisen riemu on suurin raivotautia levittäneen infektion kourissa kovia kokeneelle Don Harrisille (Robert Carlyle), jonka lapset Andy (Mackintosh Muggleton) ja Tammy (Imogen Poots) palaavat autioituneeseen kaupunkiin isänsä luokse. Don kantaa sielussaan syvää haavaa, jouduttuaan aiemmin hylkäämään vaimonsa Alicen (Catherine McCormack) zombiemaisten tartunnan saaneiden hyökkäyksessä, ja pelkurimainen teko painaa myllynkivenä muuten kivan miehen kaulassa. Tiukoista turvatoimista huolimatta äitinsä kohtaloa epäilevät lapset onnistuvat livahtamaan vanhaan kotitaloonsa, josta löytyykin jotain todella yllättävää, äiti Alice. Tohtori Scarlettin (Rose Byrne) tutkimuksissa Alicen veri osoittautuu immuuniksi virukselle ja näin ollen mahdollistaisi vastalääkkeen kehittämisen, mutta kaikesta huolimatta helvetti pääsee jälleen valloilleen. Tuomiopäivän tapahtumiin tempautuvat mukaan myös jenkkisoltut Flynn (Harold Perrineau) sekä Doyle (Jeremy Renner), joille lasten pelastamisesta, keskeltä ilmestyskirjamaisia tapahtumia, tulee henkilökohtainen missio.

Esikoispitkästään, Intacto ( 2001), erinomaiset arvosanat saanut ohjaaja Juan Carlos Fresnadillo on tarttunut Danny Boylen ohjaamaan ja Alex Garlandin käsikirjoittamaan kauhukuvaan kuin härkää sarvista. Mestarillinen 28 päivää myöhemmin tarkasteli joukkotuhoa yksilön näkökulmasta. Se tutki enemmänkin ihmisen psyykettä keskellä maailmanlopun tunnelmia kuin keskittyi itse toimintaan, vaikka toki sitäkin löytyi aivan riittävästi. Fresnadillo on onnistuneesti säilyttänyt klaustrofobisen tunnelman, mutta laventaa konfliktin täydeksi sodaksi, jossa erikoisjoukkojen mittava asearsenaali hävittää surutta korttelikaupalla Englannin pääkaupungin arvokasta asujaimistoa. Rytinää siis piisaa, ja päästäessään petonsa todelliseen vauhtiin, Fresnadillo avaa verihanatkin äärimmilleen. Entisestäänkin tarttuvammaksi kehittynyt virus tekee uhreistaan, jos mahdollista vieläkin fyysisesti ylivertaisempia, nopeampia, vahvempia ja tappavampia.

Ultraväkivaltaisena hurmehorrorina 28 viikkoa myöhemmin nyökkää kunnioittavasti George Romeron Living Dead -sarjalle, vaikka tehokkain terä jännityksen luomisessa onkin yhä pienessä ihmisessä. Koko kansakuntaa koskettavista tapahtumista huolimatta Fresnadillo nostaa fiksusti fokukseen yksilön, joka joutuessaan keskelle normaalin järjenjuoksun ylittäviä tapahtumia, tekee mitä tahansa selviytyäkseen.

Loistava skottinäyttelijä Robert Carlyle tekee jälleen komean roolityön mahdottoman valinnan eteen joutuvana isäukkona, eikä tyylipisteissä jälkeen jää jenkkikumppanit Renner ja Perrineaukaan. Kamaluuksien keskiössä myös nuoremman polven edustajat, Poots ja Muggleton, selviävät hurjasta urakastaan varsin kiitettävin arvosanoin.

Yhteenveto
Tyly ja lohduton tuhokuva, joka ei suuremmin piilottele tehojaan kankaan reunamille, vaan iskee kuin tusina Tysoneita. Ahdistavan ilkeä ja kaikin puolin tyylipuhdas hurmehorrori 28 viikkoa myöhemmin on genreen vihkiytyneille ehdottoman suositeltava iltasatu, joka voi kyllä viedä unet vaikka koko kuukaudelta.