Elokuva
Kate ja Geoff Mercerin (Charlotte Rampling ja Tom Courtenay) tasapainoinen avio on kestänyt kohta 45 vuotta. Vain viikko erottaa omillaan hyvin toimeentulevan, lapsettoman ja fiksun nautiskelijapariskunnan juhlista, joita suunnitellaan kuumeisesti, koska viisi vuotta aiemmin vietetyn rubiinihääpäivän juhlallisuudet jouduttiin perumaan Geoffin terveydentilan vuoksi. Kaikki näyttää hyvältä, pari valikoi musiikeiksi vanhoja suosikeitaan vuosikymmenten takaa ja suunnittelevat ruokalistaa, kun posti tuo järisyttäviä uutisia: Geoffin 50 vuotta sitten vuoirikiipeilyreissulla kadonneen entisen tyttöystävän Katyan ruumis on löydetty ikijäähän säilyneenä Sveitsin alpeilta. Kun Geoff palaa exänsä kohtaloon tämän tästä, Kate tuntee jonkun kutsumattoman tunkeutuvan huusholliin, ja vieraan naisen tuoksun myrkyttävän kaiken sen, mitä Mercerit ovat vuosikymmeniä yhdessä rakentaneet.

Leikkaajana uransa mm. Ridley Scottin elokuvien Gladiaattori (2000), Isku Mogadishuun (2001) ja Kingdom of Heaven - Taivas maan päällä (2005) aloittaneen Andrew Haighin ohjaama ja David Constantinen novellin In Another Country pohjalta käsikirjoittama 45 vuotta yksi vuoden parhaita draamaelokuvia. Se käsittelee parisuhteen pohjimmaisia perustuksia, niitä tuntoja ja tunteita, joiden varaan kaksi ihmistä voivat yhteisen elämänsä rakentaa, mutta kun jokin niistä alkaa murtua, sen vaikutus heijastuu vaikka kuinka kaukaa menneisyydestä. Hidas kerronta ja yksinkertaiselta vaikuttava juonikudelma paljastaa ihmisistään äärimmäisen syviä tuntoja ja piirteitä, jotka kaikessa alastomassa aitoudessaan voivat tuntua jopa kiusallisenkin tutuilta. Kyse on pohjimmiltaan itsetunnosta, joka kovan kolauksen saaneena myllertää alitajunnan synkimpiä pohjavesiä saaden epäilemään kaikkea, ja ennen kaikkea ihmisen olemassaolon merkitystä toiselle.

Haighin ohjaus on vaistonvaraista, mutta äärimmäisen tarkkaa ja suunniteltua. Värimaailma on naturalistinen, rytmi verkkainen, jota tukee myös rauhallinen editointi, jossa useat kohtauksista hoidetaan yhdellä otolla kameran liukuessa hitaasti läpi dialogin täyttämien hetkien. Erinomaisen kekseliäs on myös viikonpäivien mukaan jaksotettujen kohtausten ilmaston ulkoiset muutokset, jotka luovat kokonaisuuteen aivan oma atmosfäärinsä. 45 vuotta on erinomaisen erikoinen elokuva, joka ei julista totuuksia eikä levitä sanomaa, ei anna ohjeita tai käyttäytymismalleja, vaan ilman yhtäkään ylimääräistä liikettä porautuu suoraan sisään ihmisen haavoittuvimpaan ytimeen.

Berliinin elokuvafestivaaleilla 2015 syystäkin Kultaisella karhulla palkitut Rampling ja Courtenay tekevät hypnoottisen hienot roolisuoritukset pariskuntana, joiden vakaata suhdetta menneisyyden haamut järisyttävät kymmenen magnitudin voimalla. Näkökulma on pitkälti Ramplingin Katen, jonka ilmeistä ja eleistä pystyy lukemaan kaiken, niin surun, pettymyksen, kauhun kuin vihankin, tämän kyseenalaistaessa koko vuosikymmeniä kestäneen avioliittonsa synnyn ja perustan. Valkokangasta suvereenisti hallitsevien veteraanien kyljessä myös Geraldine James, David Sibley, Dolly Wells ja Hannah Chalmers tekevät kaikki hyvää työtä.

Yhteenveto

Erinomaista näyttelijäntyötä ja äärimmäisen hallittua kerrontaa. Kuluvan vuoden draamahelmiä.