Elokuva

Rap-artisti Eminemin tähdittämä 8 Mile oli yksi valmistumisvuotensa lievistä yllättäjistä. Yleisesti tuhoontuomituksi projektiksi leimattu elokuva osoittautui varsin viihdyttäväksi urbaaniksi draamaksi. Elokuva pohjautuu löyhästi Marshall Mathersinakin tunnetun Eminemin omiin kokemuksiin. Yksi näinkin kyseenalaisen elokuvan pelastusrenkaista oli ansioitunut ohjaaja, Curtis Hanson, joka pokkasi vuonna 1997 Oscareita L.A. Confidential -elokuvallaan. Eminemin näppituntumalla vedettyä roolia kiinnitettiin tukemaan niminäyttelijät Kim Basinger ja Brittany Murphy. Muissa keskeisissä rooleissa nähdään muun muassa Mekhi Phifer, Evan Jones ja Eugene Byrd.

8 Mile jakaa Detroitin kahteen osaan. Toinen puoli on tummasävytteinen, katumusiikkia sykkivä puoli. Toisella puolella asustaa Jimmy 'B-Rabbit' Smith (Eminem) muun valkoisen roskajoukon lomassa. Kun kyse on hiphop-piireistä, kohoaa 8 Milesta näkymätön Berliinin muuri. Elokuva keskittyy tämän rajapalkin henkiseen ylittämiseen ja elämässä etenemiseen. Mahdollisuudet ovat vähissä ja jokaiseen on tartuttava. Kaksin käsin.

Kuten sanottua, Jimmy asuu väärällä puolella kaupunkia, ja vielä turhan laimealla rusketuksella varustettuna. Intohimoisesti musiikkiin suhtautuva Jimmy yrittää rämpiä freestyle-iltojen, ankeiden kotiolojen ja ihmissuhdesotkujen sävyttämässä elämässään eteenpäin, mutta pelkkä positiivinen asenne tulevaisuutta kohtaan ei riitä. Päivät Jimmy työskentelee minimipalkalla autotehtaalla, illat hän viettää pienen ryhmänsä kanssa milloin missäkin syrjäkaduilla potkimassa kiviä ja etsimässä uutta mahdollisuutta. Tai edes uskottelemassa itselleen niin.

8 Mile on varsin viihdyttävä ja mukaansa tempaava elokuva. Se välttää kierrätetyimmät kliseet, mutta samalla revittää niitä toiseen ääripäähän. Kaikki on epätoivoisen surkuhupaisaa, ja gangsteritkin vain nahkatakkisia koulupoikia. Onhan vaihtoehtotarinalla hetkensäkin, ja aika ajoin kaiken ylimääräisen alleviivaamisen takaa löytyy myös pieni totuuden siemen. Nokkelatkin ideat menettävät kuitenkin liian yrittämisen vuoksi helposti tehoaan. Elokuvan ohjauksessa ei ole varsinaisesti mitään vikaa. Curtis Hanson on onnistunut hienosti kaappaamaan intensiivisien kohtauksien kipinöivän energian. Vahvat tunteet välittyvät mallikkaasti katsojalle. Elokuvan tarina ja käsikirjoitus taas jättävät hieman toivomisen varaa. Omituiset koukerot, turha korostaminen ja väkinäisiltä tuntuvat ihmissuhdesotkut lannistavat hieman muuten vahvasti rullaavan elokuvan tehokkuutta.

Eminem suoriutuu lasisen katseensa turvin roolistaan jopa yllättävän hyvin. Marshallin näkeminen kovin erilaisessa ja monitasoisessa roolissa tuntuu kuitenkin melko kaukaiselta. Myös Kim Basinger tekee onnistuneen roolin katkerana äitinä. Brittany Murphyn esittämä Alex taas jää hieman kaukaiseksi ja juonellisestikin turhanpäiväiseksi hahmoksi. Mieleenpainuvimmat suoritukset löytyvät kuitenkin pienemmistä rooleista melko tuntemattomien näyttelijöiden tulkitsemina. Hyviä esimerkkejä onnistuneista sivuhamoista ovat Future, jota esittää Spike Leen Clockersissa (1995) valkokangasdebyyttinsä tehnyt mainio Mekhi Phifer, sekä Jimmyn ryhmittymän vähäpuheisin, mutta moni-ilmeisin jäsen Sol, jota tulkitsee Omar Benson Miller. Tarkkaavaisimmat saattavat bongata elokuvasta myös rap-tähdet Xibitin, Obie Tricen sekä D12-ryhmästä tutun Proofin.

Erinomaisesti toteutetut freestyle battlet ovat ehdottomasti 8 Milen parhainta antia. Ne tekevät myös elokuvasta jossain määrin uniikin, sillä freestyle-battlet eivät ole juurikaan saaneet elokuvamaailmassa huomiota, mikä nyt ei ole sinänsä mikään kummastelun paikka. Sanojen ja riimien avulla mittelöinti on eräänlainen urbaani taistelulaji, joka antaa toisen rökittämiselle aivan uusia ulottuvuuksia. Tässä piilee yksi elokuvan koukuista, joka onnistuu tekemään siitä kiehtovan tai vähintäänkin kiinnostavan.

8 Milen pointti, jos sellainen halutaan elokuvasta esiin kaivaa, on helposti harhaanjohtava. Elokuva ei ole mikään dokumentaarinen katsaus alakulttuurin nykytilasta ja sen sisäisistä käytäntömalleista. Se on täysin itsenäinen, dramatisoitu tarina, jota on turha käyttää ohjenuorana kokonaiskuvaa muodostettaessa. Elokuva ei ole myöskään ihonvärin taistelutanner, vaikka kontrastia välillä korostetaankin. 8 Mile kertoo yksinkertaisesti omien ja ympäristön asettamien rajojen ja esteiden ylittämisestä, minkä vuoksi elokuvaan voikin samaistua ulkoisesti tyystin erilaiset ihmiset.

Tekniikka

Elokuvan kuvasta (anamorfinen 2.35:1) on vaikea löytää pahaa sanottavaa. Se on erittäin terävä ja tarkka, hyvin miellyttävää katsella. Elokuvan väriskaala pyörii suurimmilta osin tummissa sävyissä, jotka korostavat osuvasti kaupungin ankeutta. Kuvaa on muokattu ehkä häiritsevänkin paljon, mutta lopputuloksena on silti melko toimiva ja ehjä kokonaisuus.

Perinteisen Dolby Digital 5.1 -ääniraidan lisäksi levyltä löytyy suurta suosiota nauttiva DTS-raita, joka on maineensa veroista kuunneltavaa. Äänimaailma on rikas ja hyvin miksattu. Freestyle battlen yleisö metelöi todella elävästi ympäri olohuonetta. Kuten kuvakin, on ääni esimerkkillisen laadukkaan työn tulosta.

Musiikki on totta kai iso osa elokuvaa, ja kun alkutekstit alkavat rullaamaan Mobb Deepin Shook Ones -kappaleen tahdittamana, voi Curtisin olettaa olevan oikeilla jäljillä. Myös Eminemin omaa musiikkia kuullaan kiitettävästi, mutta ei onneksi silmiin, tai korviin pistävän paljon.

Elokuva voitti Oscarin parhaasta kappaleesta, joka on tietenkin lähes puhki luukutettu Lose Yourself. Pysti oli varmasti pienoinen yllätys, ohittihan se Oscar-kilvassa muun muassa menestysmusikaali Chicagon. Ei sillä, ettäkö Lose Yourself olisi ollut huono valinta, akatemian tunnustus vain tuntuu kieltämättä hieman kyseenalaiselta.

Lisämateriaali

Lisämateriaalia löytyy levyltä kohtuullisesti. Tavallistakin tavallisempi Making of -dokumentti tarjoaa perustietoa elokuvan tekemisestä, mutta mitään kovin kiehtovaa triviatietoa ei paljasteta. Äänessä on suurilta osin ohjaaja Hanson sekä Eminem. Dokumentti on tekstitetty.

Lisämateriaalin todellinen herkkupala on Battle Rhyme For Reel Time -dokumentti. Shelter-clubissa olevien extrojen kesken päätettiin järjestää jo valmiiksi tiukan aikataulun uhalla freestyle-kilpailu, jonka voittajat pääsevät battlaamaan Eminemiä eli B-Rabittia vastaan. Kuvattavat battlet eivät olleet käsikirjoituksessa, eivätkä liioin aikataulussa. Kohtaukset saattaisivat osoittautua hyödyllisiksi editointivaiheessa. Tempaus oli hieno kiitos paikallisille ihmisille, jotka elävät elokuvassa käsiteltävää arkea. Tekstitetty kooste on erittäin mielenkiintoista ja hauskaa katseltavaa.

Lisäksi levyltä löytyy Eminemin Superman musiikkivideo sekä 8 Milen musiikki -osio, jonka avulla pääsee pomppimaan elokuvassa eri musiikkikappaleiden tahdittamiin kohtiin. Täytesälänä tarjoillaan vielä kolme traileria (8 Mile, Hulk, 2 Fast 2 Furious) sekä Total Axess DVD-Rom ominaisuudet.

Molemmat dokumentit ovat tekstitetty samalla "meigällä on chäänssi" -linjalla itse elokuvan kanssa. Jos vain yhtään henkilökohtaiset rahkeet riittävät, suosittelen elokuvan ja dokumenttien katsomista ilman tekstitystä, vaikka vain kunnianosoituksena taidokkaasti laadittuja battle-riimittelyjä kohtaan.

Yhteenveto

8 Mile on hyvä ja viihdyttävä elokuva. Sitä on turha lähteä karttamaan marginaalielokuvan pelossa, sillä se on tuttua ja turvallista, toki myös onnistunutta, Hollywood-tuotantoa. Visuaalisesti näyttävä elokuva on täysin vakavasti otettava teos, joka toimii kokonaisuutena muutamista ongelmistaan huolimatta varsin hyvin.

DVD on tekniseltä laadultaan hyvää tasoa, ja mielenkiintoista lisämateriaaliakin löytyy mukavasti. Kokonaisuudessaan DVD on esimerkillisen laadukas perusjulkaisu.