Elokuva:

Kokenut rikostutkija, komisario Hannah (John Shrapnel) joutuu selvittelemään itsemurhalta näyttävää nuoren naisen kuolemaa. Parikseen vanha kettu saa Isabel Brookin näyttelemän nuoren ja kauniin naisetsivän. Uusi työpari ei ole Hannahille suinkaan mieleen ja tämän kelpo brittipoliisimme tuo enemmän tai vähemmän peittelemättä ilmi. Kliseistä? Aivan varmasti, eivätkä Philip Claydonin elokuvan Alone tutunoloiset ratkaisut suinkaan tähän lopu. Katsojalle selviää pian, että englantilaiset elokuvantekijät pystyvät aivan yhtä yllätyksettömään tarinankerrontaan kuin amerikkalaiset kollegansa.

Poliisikaksikkomme huomaa pian jäljittävänsä nuoriin naisiin erikoistunutta sarjamurhaajaa. Elokuvan mielenkiintoisimmat oivallukset liittyvät tämän mieleltään järkkyneen henkilön, Alexin, kuvaamiseen. Alexin maailmaa tarkastellaan tämän silmien kautta, joten katsoja näkee ja kuulee murhaajan kokemat asiat vain murhaajan näkökulmasta käsin. Samaa tekniikkaa on toki käytetty joskus aikaisemminkin, mutta yhtäkaikki se osoittaa tehonsa taas kerran. Tässä elokuvassa selviää myös oivallisesti mitä hyötyä on monikanavaisesta äänentoistosta, sillä elokuvan 5.1 -kanavainen ääniraita tempaisee katsojan keskelle murhaajaa riivaavia päänsisäisiä ääniä. Murhaajan ääni kuulostaa naisen ääneltä, mutta kädet näyttävät miehen käsiltä ja elokuvan poliisit tuntuvat olevan varmoja murhaajan maskuliinisesta identiteetistä.

Tarinan poliisiduo jää auttamattomasti statisteiksi näytelmässä, varsinkin kun heillä ei tunnu olevan hajuakaan rikostutkinnasta ja katsoja joutuu toistuvasti ihmettelemään mitä moiset tunarit yleensä tekevät rikospaikalla. Elokuvan mieleenjäävimmästä roolitulkinnasta vastaa Miriam Margolyes, jonka kyyninen sosiaalityöntekijä on elokuvan realistisin ja samalla sympaattisin hahmo.

Kuva:

Takakannen Anamorphic Widescreen tekstistä huolimatta kuva ei ole anamorfinen vaan Alone on tallennettu levylle letterboxattuna 1,85:1 -kuvasuhteella. Uudeksi elokuvaksi kuvanlaatu jättää rutkasti toivomisen varaa, joskin on vaikea arvioida missä määrin kuvan pehmeähkö yleisilme johtuu DVD:n virheistä ja missä määrin elokuvan ohjaajan ja kuvaajan omaperäisistä taiteellisista ratkaisuista.

Ääni:

Jos kuvanlaatu ei tehnytkään vaikutusta niin levyn Dolby Digital 5.1 -ääniraita on puolestaan todella vakuuttavaa työtä. Painetta puhalletaan oikein kunnolla niin subwooferille kuin surroundkanaville ja katsoja tempaistaan keskelle Alexin sairasta maailmaa mieleltään järkkyneen sarjamurhaajan päänsisäisten äänien tulviessa katselutilaan kaikista kanavista. Läsnäolon tuntu on todella vahva ja elokuvan äänimiksaus onnistuu luomaan ajoittain todella ahdistavan tunnelman.

Kun elokuvan dialogikin toistuu selkeästi ja ääniraidalta löytyy dynamiikkaa vähintäänkin kotitarpeiksi on kyseessä ääniraidan puolesta varsin onnistunut julkaisu.

Lisämateriaali:

Trailerin sekä keskeisten roolien näyttelijöiden tekstimuotoisten esittelyjen lisäksi levyllä on peräti tunnin pituinen Making of -dokumentti Alonen tekemisestä. Dokkari on varsin hyvin tehty ja jopa mielenkiintoinen, kunpa vain itse elokuva olisi hieman paremmin tehty.

Elokuva on tekstitetty pohjoismaisia katsojia varten ja se on mahdollista katsoa ilman tekstitystä. Lisämateriaali on tarkoitettu vain englannintaitoisille.

Yhteenveto:

Yllätyksetön tusinatrilleri, joka teknisestä puolesta kiinnostuneille ihmisille saattaa olla kertakatselun arvoinen siinä  käytettyjen erikoisten kuvallisten ja ennenkaikkea äänellisten ratkaisujensa ansiosta.