On vuosi 2026, kymmenen vuotta siitä, kun ALZ-113-virus harvensi ihmiskuntaa kovalla kädellä ja nosti älykkäät apinat valtaapitäviksi maa-planeetalla. Pieni, virukselle immuunien ihmisten joukko kituuttelee San Franciscon raunioilla, kun taas monirotuinen apinapopulaatio on ottanut paikakseen Muirin metsät kaupungin ulkopuolella. Polttoaineiden loppuessa sähkön tarve saa diplomatiaan uskovan Malcolmin (Jason Clarke) hakeutumaan apinoiden suvereenin johtajan ,Caesarin (Andy Serkis), valtakuntaan ja saa kuin saakin luotua hauraan siteen tämän kanssa kanssa, mutta vihamielisyys elää silti vahvana kummankin lajin riveissä.
Matt Reevesin ohjaama Apinoiden planeetan vallankumous on suoraa jatkoa vuoden 2011 erinomaiselle elokuvalle Apinoiden planeetan synty. Paitsi teknisesti myös ajatellun ja shakespearelaista traagisuutta hipovan tarinansa (käsikirjoittajina Rick Jaffa, Amanda Silver ja Mark Bomback) puolesta elokuva nousee korkealle normia fiksumpien megaleffojen joukossa. Samalla kun tarkassa hierarkiassa, mutta laumassa hyvinkin sosiaalisesti elävien apinoiden älykkyys nousee, myös perin ihmismäiset luonteenpiirteet nousevat pintaan. Vaikka Apinoiden planeetan vallankumous onkin kiedottu mielikuvituksellisen fantasian viittaan, tarinan pohjalla on vahva etnispoliittinen sanoma ja lopulta varsin inhimillinen kertomus vihasta ja rakkaudesta, ahneudesta ja vallanhimosta.
Luodessaan mahtavat apina-armeijat Reeves vei Wetan efektigurujen myötävaikutuksella Mocap-, eli liikkeenkaappaustekniikan entistäkin haastavemmille leveysasteille, sillä suurin osa Vallankumouksesta kuvattiin studioihin luotujen keinotekoisten maailmojen sijaan oikeilla tapahtumapaikoilla, ja vaativan urakan lopputulos näkyykin mykistävän realistisena lopputuloksena. Harkiten käytetty 3D heittää katsojan keskelle tapahtumia niin vakuuttavasti, että kolmannen ulottuvuuden vastaanottamiseen vaadittavien lisälasien aiheuttama ergonominen epämukavuuskin unohtuu dramaattisen seikkailun aikana.
Viime vuosina pienemmissä sivurooleissa (Public Enemies (2009), Laittomat, Zero Dark Thirty (2012), The Great Gatsby - Kultahattu, White House Down (2013)) aina vakuuttavaa työtä tehnyt Jason Clarke kantaa ihmispääosan vakuuttavalla karismalla, olematta hetkeäkään epäuskottava. Vahva veteraani Gary Oldman tekee pienen roolinsa ihmiskunnan johtajuuteen vaikka aseiden voimalla uskovana Dreyfusina varmaan tyyliinsä ja Kirk Acevedo on koko sodan katalyyttinä liipaisimesta vetävä Carver. Keri Russell on Malcolmin vaimo Ellie ja Kodi Smit-McPhee poika Alexander.
Sormusten herrojen Klonkkuna Mocap-maailmaa muokannut Andy Serkis jatkaa elehtimistä Caesar -apinan nahoissa ja tekee sen tyylilleen uskollisen komeasti. Muissa vahvoissa apinarooleissa verenhimoisena Kobana murisee pelottavan hurjasti hahmonsa sisäistänyt Toby Kebbell, Nick Thurston on Caesarin poika Blue Eyes ja Karin Konoval oranki Maurice.
Erinomaisen esimerkillisesti onnistuneen esiosan vaateet ja lupaukset täyttävä täysiverinen tieteisjännäri, jonka pohjana on vahva usko inhimillisyyteen ja ymmärrykseen.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja