Elokuva

1950- ja 1960-luvun taitteessa käynnistynyt USA:n ja Neuvostoliiton välinen kilpajuoksu avaruuteen ja Kuuhun johti USA:n silloisen presidentin John F. Kennedyn lupaamaan amerikkalaisten olevan Kuussa ennen neuvostoliittolaisia ja vieläpä ennen kuin 60-luku on ohi.

Vuosi 1970, Neil Armstrong on jo kävellyt Kuussa ja kilpajuoksu avaruuteen alkaa olla ohi, aivan kuten 60-luku ja suuren yleisön kiinnostus koko kuumatkailua kohtaan. Apollo-avaruusohjelmaa päätetään kuitenkin jatkaa ainakin Apollo 16 saakka ja nyt on Apollo 13:n vuoro. Aluksen kippariksi valitaan Apollo 8:lla Kuun kymmenen kertaa kiertänyt James Lovell (Tom Hanks), jonka siis piti alunperin kipparoida Apollo 14 –lentoa, ja miehistöksi Fred Haise (Bill Paxton) sekä Ken Mattingly (Gary Sinise). Valitettavasti Ken Mattingly kuitenkin joutui jäämään pois lennolta sairastapauksen takia ja hänet korvattiin varamiehellä Jack Swigertillä (Kevin Bacon).
Luonnollisesti astronautit ja koko NASA ovat kuulennosta innoissaan, eikä ketään tunnu kuulennon numero ja lähtöaika (klo 13:13) huolestuttavan, kunnes kolmantena päivänä keskellä avaruutta tapahtuu jotain odottamatonta, josta alkavat koko matkan kestävät lähes miehistön hengen vievät vaikeudet

Apollo 13 ei ole mielestäni koskaan saanut täysin ansaitsemaansa arvostusta, mikä on tietysti vähän sääli. Ohjaaja Ron Howard on saanut luotua todella tiivistunnelmaisen paketin, joka pitää otteessaan alusta loppuun joka katsomiskerralla. Miehistön ahdinko 300 000 km:n päässä Maasta pahasti vaurioituneessa, hieman pakettiautoa suuremmassa kopissa vajaalla hapella ja sähköllä ja vain muutaman asteen lämpötilalla varustettuna kirjaimellisesti keskellä ei mitään on tavoitettu todella hyvin. Samalla Maassa NASA yrittää epätoivoisesti keksiä ratkaisuja avaruudessa ilmeneviin ongelmiin vain sillä rajallisella tavaramäärällä, joka miehistöllä on käytettävissään ja saada miehistö turvallisesti takaisin Maahan. Jännitys on käsin kosketeltava.

Apollo 13 on historiallisesti hyvin realistinen kuvaus kyseisen lennon tapahtumista, eikä sorru totuttuun hollywoodimaiseen asioiden paisutteluun, romantisointiin ja vääristelyyn. Tähän saattaa olla suurimmaksi osaksi syynä se, että elokuva perustuu Apollo 13 -aluksen kipparin Jim Lovellin kokemuksistaan kirjoittamaan Lost Moon –nimiseen kirjaan. Joitakin katsojia saattaa häiritä pieni elokuvasta pilkistävä amerikkalaispatrioottinen ote.

Apollo 13:ssa yksikään näyttelijä ei pääse tekemään minkäänlaista ikimuistettavaa roolityötä. Ei edes ehdottomiin suosikkinäyttelijöihini kuuluva Tom Hanks saa nostettua itseään muita korkeammalle, vaan tekee perusroolityön ja vetää Jim Lovellin roolin rutiinilla, vakaalla ammattitaidolla ja on yksi porukan jäsen siinä missä muutkin.

Kuva

Elokuva on levyllä anamorfisena alkuperäisellä 2.35:1-kuvasuhteella. Kuvanlaatu ei kuitenkaan ole lähelläkään parasta mahdollista, kuva on hieman epätarkka ja erittäin rakeinen. Värit ovat ehkä hivenen kalpeat ja jopa roskia löytyy kuvasta jonkin verran. Voihan toki olla, että rakeisuus on ohjaajan valitsema kerronnallinen tehokeino, mutta itseäni se ainakin häiritsi hieman. Värien kalpeuden suhteen olen aivan varma, että kyseessä on tehokeino, joten siitä en pisteitä rokota. EE:tä en ainakaan 28" laajakuvatelevisiostani onnistunut havaitsemaan, tykkimiehet saattavat sitten olla toista mieltä.

Ääni

Ääni on julkaisun vahvin lenkki, Dolby Digital 5.1 -ääniraita tarjoaa dynaamisen ja jokaista kanavaa hienosti hyödyntävän toiston läpi elokuvan. Eritoten aluksen laukaisu on erittäin upea esitys paitsi kuvallisen kerronnan myös äänellisen autenttisuutensa ansiosta. Kun noin kuusisataatonninen kuuraketti ampaisee matkaan tavoitteenaan 11 km:n sekuntinopeus, on siinä meteli myös sen mukainen. Kyseisessä kohtauksessa on jokainen kaiutin todellisessa testissä subbarista ja kuuntelijasta nyt puhumattakaan. Itse asiassa tämä oli yksi niistä elokuvista ja kohtauksista, jotka alunperin saivat minut kotiteatterista innostumaan. Dialogi kuuluu selkeästi suoraan  keskikanavasta suurimman osan elokuvaa, mutta ajassa 13:50-15:37 dialogi "hajaantuu" kaikkiin etukanaviin, jolloin puheesta tulee melkoista puuroa. Pieni miinus täytyy raidalle antaa aivan viimeisimmän tilantunnun puutteen johdosta.

Tässä kohtaa on myös pakko mainita elokuvassa olevan säveltä James Hornerin tähänastisen uran ehkä paras soundtrack, joka kyllä pääsee hienosti miksatulla DD-raidalla oikeuksiinsa todella upealla tavalla.

R1-alueella on Universalin tapaan julkaistu myös vain pelkällä DTS-raidalla varustettu versio, joka olisi vähintäänkin mielenkiintoinen tuttavuus. Vaikka en olekaan kyseistä julkaisua vielä päässyt testaamaan, uskoisin silti, että DTS korjaa vielä senkin vähän mitä DD jättää korjattavaksi varaa.

Lisämateriaali

Extrapuolella onkin sitten vähän hiljaisempaa: Levyltä löytyy yksi letterboxattu 1,78:1-suhteinen traileri sekä tekstimuodossa olevat tuotantotiedot ja tekijäesittelyt. Kommenttiraitoja levyllä on kaksi kappaletta, joista ensimmäinen on melko peruskamaa eli äänessä on ohjaaja Ron Howard. Toinen kommenttiraidoista onkin sitten jo jopa minun mielestäni varsin mielenkiintoinen, siinä on äänessä ihan oikea Apollo 13 –aluksen komentaja Jim Lovell vaimonsa Marilyn Lovellin kanssa.

Yhteenveto

Apollo 13 on hieno ja realistinen kuvaus Apollo 13 –kuulennon tapahtumista, harmi vain, ettei julkaisun tekninen taso aivan yllä siihen mitä siltä nykyään voisi edellyttää.

Elokuvan tekstityksistä sen verran, ettei tarvitse pelästyä, kun ei kielivalikkoja levyltä löydy. Eri kielet ja tekstitykset saa valittua kaukosäätimestä elokuvan aikana, suomitekstitys on numerolla viisi.