Elokuva
Mika Kaurismäen ensimmäinen kokopitkä elokuva Arvottomat (1982) uudisti kotimaista elokuvaa luoden sille aivan uudenlaisen ilmaisukielen. Tarina on selkeästi Mikan myöhemmästä tuotannosta tutuksi tullutta roadmovie-genreä, lajityyppiä, jossa - elokuvan dialogia lainaten - tärkeintä on lähteminen määränpään jäädessä toisarvoiseksi tekijäksi. Arvottomien keskeisimmät henkilöt ovat oman tiensä kulkijoita. He ovat jättäytyneet vallitsevien yhteiskuntanormien ulkopuolelle vastalauseena valtaa hallitsevaa elitistä yläluokkaa ja kaavoihinsa kangistunutta, materialistiseen hyvään keskittyvää keskiluokkaa kohtaan.

Dialogi ja keskeisimmät henkilöhahmot heidän asenteineen ja elinympäristöineen sen sijaan ovat lähempänä Aki Kaurismäen myöhemmistä elokuvista tutuksi tullutta maailmaa. Veljesten yhteistyössä kirjoittama tarina on tavallaan jatkoa Mikan ohjaamalle ja Akin yhdessä Pauli Pentin kanssa käsikirjoittamalle vajaan tunnin mittaiselle lyhytelokuvalle Valehtelija (1981). Audiovisuaalinen perusilme on hyvin pitkälle sama, ja myös elokuvien keskeisimmät henkilöhahmot jakavat miltei samankaltaisen elämäntilanteen ja arvomaailman. Sekä Valehtelijassa että Arvottomissa läsnä oleva, absurdia komiikkaa sisältävä minimalistinen dialogi muotoutui sittemmin olennaiseksi osaksi kaurismäkeläistä modernia kerrontatyyliä.

Valehtelijasta ensiesiintymiensä tehnyt Aki Kaurismäen esittämä hahmo, Ville Alfa, saa hengenheimolaisen ja seuraajan Matti Pellonpään tulkitseman Mannen hahmossa. Myös Ville Alfa on pienessä sivuroolissa mukana. Kaidalta polulta livennyt Manne on Arvottomien keskeinen tukipilari, jonka ympärille tapahtumien verkko rakentuu. Rikollisella urallaan Manne on joutunut kahnaukseen Hagströmin (Esko Nikkari) johtaman rikollisliigan kanssa, ja hän saa pari viikkoa aikaa maksaa velkansa tai hankkia eräs verrattain tunnettu ja arvokas maalaus Hagströmille.

Poliisien ja rikollisten jahtaama Manne lähtee kiertelemään Suomen maata ristiin rastiin yhdessä pitkäaikaisen ystävänsä Harrin (Juuso Hirvikangas) kanssa. He matkaavat näennäisen päämäärättömästi halki Suomen vieraillen mm. Tampereella ja Kuopiossa lopullisena päämääränään jossain kaukana, miltei haaveiden tasolla sijaitseva Pariisi. Matkan varrella he kohtaavat Mannen entisen naisystävän Veeran (Pirkko Hämäläinen) useampaankin otteeseen, aivan kuin jonkinlaisen kohtalon johdattelemina. Vaikka veljekset jatkoivatkin yhteistyötä käytännössä koko 1980-luvun ajan tuottaen elokuvansa yhdessä perustamansa Villealfa-tuotantoyhtiönsä suojissa, heräsi Akissa halu lähteä kokeilemaan omia kykyjään ilman isoveljen ohjausta. Näytteleminen ei enää kiinnostanut, joten hän kirjoitti omalle henkilöhahmolleen, Ville Alfalle, symbolisesti halun jättää kaiken ja lähteä Pariisiin taiteilijaksi. Käytännössä Aki jäi kuitenkin pitkäksi aikaa Suomeen kuvaamaan, ja Saksassa elokuvaa opiskellut Mika lähti ensimmäisenä kansainvälisille vesille kokeilemaan erilaisia elokuvatyylejä ja -lajityyppejä.

Arvottomien tarina on sinällään varsin yksinkertainen, mutta elokuvasta tekee erityisen sen esityskieli. Akin myöhemmissä elokuvissaan edelleen jalostama minimalistinen ilmaisu on jo vahvasti läsnä. Niin henkilöhahmojen esittelyssä ja heidän heidän keskisessä vuoropuhelussaan kuin myös kuvauksessa ja lavastuksessakin. Tavallaan kamera vaikuttaa dokumentoivan ympärillä olevaa maailmaa luoden siitä kuitenkin omanlaisen tulkintansa, oman vaihtoehtoisen tai rinnakkaisen todellisuuden. Keskeisessä roolissa autenttisten tapahtumapaikkojen ohella ovat hyvin kaurismäkimäisen minimalistiseen tyyliin elehtivät henkilöt. He eivät niinkään vaikuta kyvyttömiltä, vaan pikemminkin haluttomilta rikkaaseen ja älykkääseen verbaaliseen kommunikointiin. Monien lentäviksi lauseiksi päätyneiden vuorosanojen ohella myös elokuvan musiikki on tarttunut elokuvia katsovan kansan syvimpään tajuntaan. Arvottomissa Anssi Tikanmäen Finlandia-sovituksen lisäksi kuullaan mm. Juice Leskisen ja Rauli Badding Somerjoen biisejä.

Kokonaisuuden toimiessa jopa osatekijöitään paremmin, on Arvottomat kiistämättä ansainnut kunniapaikkansa osana suomalaisen elokuvan historiaa. Arvottomien myötä Kaurismäen veljekset huomattiin vakavasti otettavina elokuvantekijöinä. Mika Kaurismäki voittikin vuonna 1983 jaetun Jussi-palkinnon parhaasta ohjauksesta.

Kuva
Anamorfinen kuva (1.85:1) on varsin laadukas, eikä siinä ole juuri lainkaan havaittavia roskia tai naarmuja. Vaikka paikoitellen jää kaipaamaan yksityiskohdiltaan tarkempaa kuvaa, ja varsinkin hämärämmissä kohtauksissa mustan pään toiston puutteet kadottavat detaljeja, puutteet lienevät lähtöisin alkuperäismateriaalista. Kokonaisuutena kuva on tasapainoinen, ja värien toistuessa luonnollisina, ei kokonaisuudesta ole suurempaa moittimisen aihetta.
 
Ääni
Elokuvan äänimaisema perustuu pääasiassa dialogiin ja musiikkiin, jotka toistuvat levyllä mallikelpoisesti ja virheettömästi. Suurta tehosteiden ilotulistusta on turha odottaa, mutta toisaalta ei sellaista jää kaipaamaankaan.  Anssi Tikanmäen elokuvaa varten loihtimat musiikilliset kuviot ja vierailevien tähtien rallit raikaavat upeasti luoden elokuvalle sille ominaista tunnelmaa.

Lisämateriaali
Lisämateriaalia on suhteellisen vähän. Merkittävimpänä osiona on kiehtova Mika Kaurismäen haastattelu (20:01), jossa ohjaaja keskittyy kertomaan Arvottomien syntyvaiheista. Haastattelun lomassa näytetään pätkiä elokuvasta. Mika tulee sivumennen maininneeksi yksityiskohtia elokuvan loppuratkaisusta, minkä vuoksi haastattelu kannattaa säästää elokuvan jälkeen katsottavaksi, ellei Arvottomat ole entuudestaan tuttu. Haastattelun lisäksi mukana on lyhyt Mika Kaurismäen biografia, filmografia, englanniksi tekstitetty alkuperäinen elokuvatraileri (1:47) ja kuvagalleria. Kuvagalleriassa on 16 elokuvan tekovaiheessa kulissien takana otettua kuvaa. Trailerissa on oletuksena valinnainen englanninkielinen tekstitys päällä, mutta sen voi halutessaan kytkeä pois DVD-soittimen tekstitysnapin avulla. Kansainvälisiä markkinoita silmällä pitäen levyn menut ovat kokonaan englanninkielisiä. Mika Kaurismäki -kokoelmaa varten levyille on suunniteltu hienostuneen tyylikkäät, yhtenäiset pahvikotelot, jollaiseen myös Arvottomat on pakattu.

Yhteenveto
Mika Kaurismäen ohjaama Arvottomat uudisti kotimaisen elokuvan ilmaisukieltä ottaen vaikutteita mm. ranskalaisesta uudesta aallosta ja film noir -klassikoista. Sitä voidaan pitää Mikan edellisenä vuonna saksalaiselle elokuvakoululle lopputyönään tekemän Valehtelijan jatko-osana. Arvottomat kertoo hyvin universaalin tarinan lähtemisen välttämättömyydestä ja yhteiskunnasta irtautuneista ihmisistä lähdön taustalla. Kokonaisuuden toimiessa jopa osatekijöitään paremmin on Arvottomat kiistämättä ansainnut kunniapaikkansa osana suomalaisen elokuvan historiaa.