Elokuva

"We must always fear the wicked. But there is another kind of evil that we must fear the most, and that is the indifference of good men."

Irlantilais-amerikkalaiset, vahvasti uskonnolliset McManuksen veljekset Connor (Sean Patric Flanery) ja Murphy (Norman Reedus) aloittavat Pyhän Patrikin päivänsä aivan normaalisti. Aamukirkon jälkeen töihin tehtaalle ja sieltä juhlan viettoon paikalliseen baariin. Juhlinta tosin keskeytyy kun kolme venäläistä mafiosoa tulee uhkailemaan baarin pitäjää. Vitsailu ja hauskanpito johtavat lopulta miesten väliseen tappeluun, joka päättyy veljesten ja paikallisten vakioasiakkaiden voitoksi.

Seuraavana aamuna paikallinen poliisi löytää eilisillan kaksi venäläistä sidottuina ja kuolleina läheiseltä kujalta. Paikalle saapuu myös hieman omituinen ja miehiin päin kääntyvä FBI-agentti Paul Smecker (Loistava Willem Dafoe), joka jää kuuntelemaan poliisikolmikon teorioita tapahtumasta. Pikaisen nöyryytyksen jälkeen Smecker kertoo mitä oikeasti tapahtui.

Lehdistö saa vihiä tapahtuneesta äkkiä ja nimittää tekijöitä enkeleiksi. Pian myös veljekset saavat selville, että joku poliiseista tietää mitä on tapahtunut ja he päättävät mennä tunnustamaan tapahtuneen. Selittelyn jälkeen veljet päättävät viettää illan putkassa ennemmin kuin kertoa lehdistölle "onnettomuudesta". Yön aikana he kuitenkin kokevat Jumalan puhuttelevan heille. Heistä on tuleva Jumalan välikäsi puhdistamaan Bostonin kadut pahoista ihmisistä lopullisesti.  

Heidän avukseen lyöttäytyy paikallisen mafioson lähetti ja veljesten erittäin hyvä ystävä Rocco (David Della Rocco), jota myös "Funny Maniksi" kutsutaan. Hänen tietojensa avulla kolmikko aloittaa katujen puhdistuksen saastasta ja kerää siinä samalla vähän mainetta itselleen, samalla jättäen poliisin ja jopa Smeckerin täysin tietämättömiksi tekijöistä. Murhia näyttää yhdistävän vain yksi asia: kuolleet ovat kaikki mafiosoja. Kaupungissa oleilevan Yakavetta-mafian pomokin alkaa huolestua alaistensa kuolemisista ja pyytää lupaa Il Ducen (Billy Connolly) käyttämiseen. Miehen, jota käytetään vain äärimmäisessä hädässä.

Troy Duffyn ohjaama Boondock Saints tuli hiljalleen läheisten videovuokraamojen hyllyille, josta se levisi pienen kansan keskuuteen ja lopulta nousi kulttileffaksi heidän keskuudessaan. Eikä suotta. Boondock Saintsia on verrattu Quentin Tarantinon tuotantoon ja usein myös haukuttukin juuri samaisesta syystä, eli Tarantinon matkimisesta. Vaikka itsekin lukeudun jonkin sortin Tarantino-faniksi, en minä kiellä muita tulemasta hänen "alueellensa", mikäli he sen taitavat. Ja sen Duffy myös taitaa, sillä Boondock Saints on dialogimaista tykitystä aseiden säestyksellä alusta loppuun saakka, tosin hieman eri kategoriassa kuin Tarantino. Siinä missä Tarantino pitää luonnollisen kuuloisia ja hauskoja puheita, laittaa Duffy lyhyempiä ja iskevämpiä kommentteja.

Pitkälti katsojasta kiinni miten hän vastaanottaa tämän elokuvan, varsinkin jos Tarantino on hänelle itse pyhyys. Tällöin Boondock Saints vaikuttanee vain halvalta Tarantino-kopiolta johon ei kosketa pitkällä tikullakaan. Sanonpahan vain, että kyseinen katsoja tulee menettämään paljon. Itse tosin pääsin nauttimaan elokuvasta ilman minkäänlaista ennakkokohua ja nautin siitä täysin siemauksin vielä tänäkin päivänä. Tämä on niitä harvoja elokuvia joissa kaikki osa-alueet toimivat saumattomasti yhteen ja katsojan ei tarvitse muuta kuin rentoutua ja antaa elokuvan hoitaa loput.

Kuva

Scanbox näyttää taas siipensä julkaisijana, tosin tällä kertaa naapurimaamme Ruotsin julkaisussa. 2.35:1 ei-anamorfinen julkaisu on sanalla sanoen huono. Tosin mielenkiintoisesti anamorfisuuden puute auttaa parantamaan kuvanlaatua. Elokuvaa vaivaa hirveä pehmeys läpi elokuvan, mutta laajakuvatelevisiolla katsottaessa sitä on vaikea havaita ilman zoomia. Samaa ei voi sanoa jos laitat levyn pyörimään tavallisessa telkkarissa, niin jopas kuvanlaadun tarkkuus tippuu ja kuva näyttää vähän turhankin pehmeältä.

Vaikka hieman negatiivisen kuvan nyt annoinkin, ja sietääkin antaa sillä elokuva ansaitsisi kunnon julkaisun, niin kyllä tätä silti katsoo. Toivottavasti tänne pohjoiseen tulisi uusi, remasteroitu versio tästä helmestä, jolloin saisi tämän Scanboxin hädin tuskin tyydyttävän tekeleen heitettyä markkinoille. Siihen asti joutuu kuitenkin tyytymään siihen, mitä on tarjolla.

Ääni

Ja ihan kuin uhmatakseen meitä hartaita faneja, Scanbox on päättänyt työntää levylle vain DD 2.0. Raita kyllä hoitaa tehtävänsä ihan hyvin, mutta jo pelkän alkutunnarin takia olisi kiva saada kunnon ääniraita, puhumattakaan taistelukohtauksista ja niiden musiikeista.

Varoituksen sana vielä loppuun. Mikäli et hallitse ruotsin, tanskan tai norjan kieltä kunnollisesti, kuten minä, ja et ole kovin hyvä englannin kuullunymmärtämisessä niin kannattanee jättää tämä julkaisu väliin. Irlantilaismurteella puhuvista veljeksistä on nimittäin välillä hieman vaikea saada selvää.

Lisämateriaali

Scanboxin julkaisu ei paljoa lisämateriaaleilla herkuttele. Mukana on lyhyehköt biografiat näyttelijöistä, sekä erillään backstage-valikon takaa löytyvä ohjaajan biografia. Tai on, mikäli syntymäaikaa ja ainokaista ohjattua elokuvaa (Boondock Saints) pystyy kutsumaan biografiaksi. Näiden lisäksi löytyy vielä trailerit Komodosta ja Bleederistä.

Lisämateriaalin vähyys onkin valitettavaa, varsinkin kun lisämateriaalia olisi todistetusti löydetty. R1, jonka saatavuudesta ei ole kylläkään tietoa, sisältää mm. ohjaajan kommenttiraidan ja poistettuja kohtauksia.

Yhteenveto

Boondock Saints oli allekirjoittaneelle aikoinaan pienoinen yllätys ja nousi samantien yhdeksi lempielokuvista. Ohjaajan esikoinen on täyttä tykitystä alusta loppuun loistavan komiikan kera. Mikäli Tarantinon tuotanto, johon tätä on useasti verrattukin, maistuu, niin suosittelen lämpimästi elokuvan katsomista. Mikäli ei, mutta toiminta kiinnostaa, niin sama juttu.

Julkaisun puolesta Scanboxin Boondock Saints kannattaa kiertää kaukaa. Ylipehmeä, ei-anamorfinen julkaisu, jossa ei ole lainkaan lisämateriaalia ja jonka ääniraitana on vain DD 2.0? Ei näin Scanbox, varsinkin kun saatavilla on myös versioita, joissa viat on korjattu.