Elokuva:

Kun Martin Scorsese lyöttäytyy yhteen käsikirjoittaja Paul Schraderin kanssa on lopputulokselta lupa odottaa paljon, onhan kaksikon yhteisessä ansioluettelossa mm. sellaiset mestariteokset kuin Taksikuski ja Kuin raivo härkä.

Viime vuosituhannen loppumetreillä valmistunut Bringing out the Dead pohjautuu New Yorkissa ambulanssia ajaneen Joe Connellyn osin omaelämäkerralliseen romaanin. Frank Pierce (Nicolas Cage) on henkisen murtumisen partaalla hoippuva ambulanssimies joka on juuttunut tekemään yövuoroja Hell's Kitchenissä vielä itseään hullumpien parien kanssa asiakkainaan narkkarit, alkoholistit ja yhteiskunnan se aines joka kätketään yleensä termin sosiaalinen ongelma taakse. Frankia riivaavat muistot hänen käsiinsä kuolleista potilaista sekä se ettei hän ole aikoihin pystynyt pelastamaan kenenkään henkeä. Frankin elämää seurataan kolmen lohduttoman yön ajan hänen vajotessaan yhä syvemmälle hulluuteen kun pomokaan ei suostu antamaan potkuja vaikka Frank tekee kaikkensa asian hyväksi.

Nicolas Cage yltää yhteen uransa parhaista roolisuorituksista miehenä jolta kaikki tukimekanismit ovat romahtaneet. Piercen partnereina nähtävät John Goodman, Ving Rhames ja Tom Sizemore tekevät myös hienoa työtä. Goodmanin näyttelemä Larry on alati ruokaa ajatteleva suupaltti, Marcus (Rhames) hakee itselleen tukea uskonnosta kun taas Tom Sizemoren rajusti näyttelemä Tom Walls on täysin psykopaattinen väkivaltainen sekopää jonka oikea paikka olisi suljetulla osastolla. Piercen potilaan tytärtä näyttelevä Patricia Arquette onnistuu roolissaan vain kohtalaisesti.

Eihän Bringing out the Dead mikään Taksikuski ole mutta kyllä Scorsese kotinurkkansa sen verran hyvin tuntee että tarina pitää otteessaan alusta loppuun.

Kuva:

Levyn anamorfinen widescreen -kuva on juuri niin laadukas kuin Buena Vistan viimeaikaisissa julkaisuissa on tapana ollut. Hell's Kitchenin pimeät loukot ja värikkäät mainosvalot toistuvat upeasti ja pääkuvaaja Robert Richardson hyödyntää hienosti koko elokuvan kuva-alaa laidasta laitaan. Loppuunpalaneiden ambulanssimiesten hulluutta korostetaan onnistuneilla kuvallisilla tehokeinoilla.

Ääni:

Dolby Digital 5.1 -koodattu ääniraita on myös laadultaan erinomainen vaikka surroundkanavia ei elokuvan aikana kovin paljoa kuormitetakaan. Elokuvan äänikenttä on kuitenkin luonnollinen ja elävä. Dialogista saa useimmiten varsin hyvin selvää, samoin kuin muista ruudun tapahtumista. Ääniraidalla on mukana runsaasti musiikkia joka on miksattu hyvin tukemaan leffan tapahtumia. Allekirjoittanutta ilahdutti erityisesti soundtrackilta löytyvät Clashin kappaleet.

Lisämateriaali:

Oheismateriaalia levyllä on niukasti. Vain kymmenminuuttinen Making of -dokumentti, jossa haastatellaan mm. Scorsesea, Cagea sekä Joe Connellyä jotka kertovat oman näkemyksensä elokuvan henkilöistä ja tapahtumista. Onhan tämä tyhjää parempi mutta em. henkilöiden kommenttiraitaa olisin erityisesti kaivannut. Jenkkilevyltä löytyvät kaksi traileria ovat Atlantin ylityksen yhteydessä valitettavasti kadonneet. Saammehan me toki nauttia ranskan- ja italiankielistä dubbauksista Dolby Digital 5.1 -äänellä. En tiedä muista mutta minä ottaisin mielummin ne trailerit kuin dubbaukset...

Elokuva on tekstitetty yhdeksällä eurooppalaisella kielellä, myös suomeksi. Halutessaan tekstityksen voi kytkeä kokonaan pois. Suomenkielinen tekstitys on muuten varsin onnistunut mutta kääntäjän ratkaisu jättää kadunumerot kääntämättä ("48th Streetin varrella") on aika omintakeinen ja vaikutti melkoisen kömpelöltä.

Yhteenveto:

Martin Scorsese ei tälläkään kerralla petä. Näiden ambulanssimiesten kyytiin en todellakaan toivoisi joutuvani. Kun levy on myös kuvan- ja äänenlaadun puolesta hyvätasoinen kelpaa tätä suositella oheismateriaalin niukkuudesta huolimatta.