Elokuva
On vuosi 2009 ja Valkoisen talon yhdeksänkymppinen hovimestari Cecil Gaines (Forest Whitaker) odottelee uutta työnantajaansa, presidentti Barack Obamaa, käyden muisteloissa läpi pitkää ja tapahtumarikasta elämäänsä. 34 vuoden aikana kahdeksaa eri presidenttiä Washingtonin piikkipaikalla palvelleena Cecilin uraoritentoitunut retki maan päällä on kulkenut yhtä matkaa Amerikan lähihistorian kanssa.

Lee Danielsin tositapahtumista inspiroitunut The Butler on ajateltu aikamatka Yhdysvaltain lähihistoriaan, hiukan kuin Forrest Gump (1994) ilman supersympaattista kokijaa ja vapauttavaa huumoria. Danielsin CV:ssä on The Butleria ennen vasta kolme elokuvaa, vuonna 2005 valmistunut ja ilman huomiota ohitettu palkkamurhaajajännäri The Contract (Shadowboxer), parhaan naissivuosan (Mo`Nique) ja sovitetun käsikirjoituksen (Geoffrey Fletcher) Oscar-palkinnot voittanut, sosiaalipornoa lähestyvä draama Precious (2009) ja hikisen härski pesänputsaus Paperboy (2012).

The Butler onkin tavallaan luonnollinen jatke aina jostain vihaisen soihdunkantajan muistuttajan, Spike Leen, ja selkeästi kevyemmillä valtaviihteen kaistoilla kurvailevan ymmärtäjän Tyler Perryn tavoin afroamaerikkalaisten viralliseksi ääneksi halajavan Danielsin kataloogissa, jonka elokuvien taustoilla kulkee aina vahva yhteiskunnallinen vire ja paikoin päälle liimattukin sanoma rasismista ja muista epäkohdista. The Butler lipsahtelee pateettisuuteen vain paikoin, esityksen muuten pysyessä hienosti asiallisena ja mielenkiintoisena, Danielsin tiputellessa siirtymiin aitoa dokumenttiaineistoa. Paljon mielenkiintoa ja mielipiteitä jo ennen aloitustaankin herättäneen elokuvan toteuttamiseksi tarvittavan rahoituksen takasi lopulta huima, 41:n tuottajan joukko, mukana tekijöitä monilta eri aloilta.

Danny Strongin käsikirjoitus pohjaa Wil Haygoodin Washington Post-lehdessä julkaistuun A Butler Well Served by This Election -artikkeliin, ja vaikka pohjalla onkin tarkasti raportoidut historialliset tapahtumat ja tapaamiset, vuonna 2010 edesmenneen hovimestari Eugene Allenin elämään perustuvaa elokuvaa on silti syytetty vapauksien ottamisesta ja yksittäisten henkilöiden modifioimisesta elokuvallisiin tarkoituksiin. Cecil on enemmänkin tarkkailija ja todistaja kuin itse todellisiin tapahtumiin osallistuva kokija tai maan johtajien korviin totuuksia ja vihjeitä kuiskiva omatunto. Rontti pariin tuntiin tiivistetty elämäkerta on kaikin puolin taitavaa elokuvantekoa, mutta näinkin laaja aihepohja ja tapahtumarikkaus (John F. Kennedyn salamurha, Vietnamin sota, Mustat pantterit, Watergate-skandaali, ym.) olisi ehkä palvellut katsojaa paremmin useampiosaisena tv-sarjana, jossa historiallisiin käännekohtiin oltaisi saatu enemmän akkuraattia voimaa. Nyt valkokankaalla nähtävät tapahtumat tuntuvat valitun mukaan varsin yksisilmäisin perustein. Jossain kaiken taustalla tuntuvat vaikutteet myös tv-sarjoista Juuret (Roots, 1977) ja Keittiön kautta Valkoiseen taloon (Backstairs at the White House, 1979).

Danielsin epookin miehitys on yhtä lailla komea kuin pikkuisen outokin, sillä monia oikeita, pääasiallisesti valkoisia henkilöitä on valittu esittämään varsin erikoiset esiintyjät. Robin Williams on presidentti Dwight D. Eisenhower, James Marsden John F. Kennedy, Liev Schreiber Lyndon B. Johnson, John Cusack Richard Nixon ja Alan Rickman Ronald Reagan. Presidenttien kohdalla ei ulkonäölliseen yhdenmukaisuuteen tunnu edes hirmusti pyrityn, vaan hyville näyttelijöille on annettu vapaamman puoleinen mahdollisuus tulkita historiallisten merkkihenkilöidensä. Valkoisten päälliköiden lisäksi elokuvassa nähdään Jane Fonda (Nancy Reagan), Vanessa Redgrave Cecilin kotifarmin vanha emäntä Annabeth Westfallina ja Alex Pettyfer samaisten peltojen raakana rasisti-isäntänä Thomasina. Huhupuheista huolimatta presidentti Barack Obama ei tee cameoroolia itsenään.

1920-luvun puuvillapelloilta raiskatun äidin ja murhatun isän muistoa kantavana Cecilinä aina vahvan Forest Whitakerin rinnalla nähdään hieno rivi taitavia tulkkeja: miljoonaomaisuuden tv-ohjelmillaan hankkinut Oprah Winfrey on Cecilin aina jaksava vaimo Gloria ja David Oyelowo 1960-luvulla kansalaisliikkeeseen liittyvä ja kovempaan toimintaan uskova poika Louis. Mariah Carey on Cecilin äiti Hattie, Terrence Howard Gainesien naapuri Howard ja Clarence Williams III Cecilille arvokkaan palvelun alkeet opettava mentori Maynard. Valkoisessa talossa Cecilin kollegoina nähdään muun muassa aina silloin tällöin videohelvetistä laatuleffoihinkin hankittava Cuba Gooding Jr. sekä paremmin rokkarina tunnettu Lenny Kravitz. Nelsan Ellis on kansalaisoikeusaktivisti Martin Luther King Jr. ja nuorena Cecilinä vakuuttaa Aml Ameen.

Yhteenveto
Pikkuisen ulkokultaiseksi esitykseksi jäävä The Butler olisi kaivannut aavistuksen enemmän tarttumapintaa, mutta yhteiskunnallisen murroksen monia käännekohtia yhden ihmisen kautta koettuna elokuva on kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoinen ja aidoilla ajatuksilla ladattu.