Elokuva

Ennen alkua, jälkeen suuren sodan Taivaan ja Helvetin välillä, Luoja loi maan ja antoi hallinnan kätevälle apinalle, jota hän kutsui ihmiseksi. Jokaiseen sukupolveen syntyi Valon olento ja Pimeyden olento. Suuret armeijat kohtasivat öisin tässä hyvän ja pahan välisessä kamppailussa. Silloin oli taikuutta, kunniakkuutta ja kuvittelematonta julmuutta. Ja eräänä päivänä vale-aurinko räjähti Trinityn yllä, ja mies vaihtoi ihmeiden ajat järjen aikaan.

1930-luvulla suurlama ja raamatullisiin mittoihin yltävät luonnonmullistukset piinaavat koko Amerikkaa. Carnivale sijoittaa kertomuksensa keskelle kiivaimpia hiekkamyrskyjä, aavikoituneeseen Keski-Amerikkaan. Tarina seuraa kahta rinnakkaiskertomusta. Ben Hawkins (Nick Stahl) on koko ikänsä asunut äitinsä kanssa keskellä kuivaa erämaata. Jo lapsena Hawkins omaksui ainutlaatuisen kyvyn parantaa. Samaan tapaan kuin eräs toinen henkilö teki pari tuhatta vuotta sitten. Hawkins on äitinsä kuoleman jälkeen jäänyt lain armoille, ja virkavalta haluaa miehen oikeuden eteen. Matkalla oleva Carnivale-ryhmä poimii miehen matkaan kuin sattuman oikusta, mutta kaikki asiat eivät silti ole sitä miltä ne näyttävät. Toinen tarina vie tapahtumapaikan kohti Kaliforniaa, jossa pappi Justin Crowe (Clancy Brown), pyhä mies, on hyvätahtoinen Jumalan palvelija, joka siskonsa kanssa koettaa pitää kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina. Pappi Justinin menneisyydessä on kuitenkin aina ollut jotain, joka vainoaa häntä tähän päivään asti.

Sekä Hawkins että Crowe ovat molemmat aikakautensa edustajia niin hyvässä ja pahassa. Esitaistelijoita maan päällä, jotka ratkaisevat historian kulun. Tarina alkaa yksinkertaisesta asetelmasta, jossa sarjan yksi keskeisimmistä hahmoista, Samson (Michael J. Anderson), johdattaa edellä mainitulla alkupuheella katsojan Carnivalen maailmaan. Samsonia voidaankin pitää sarjan kertojana ja tukihahmona, joka omaksuu tärkeän sivuvaikuttajan roolin tarinan edetessä, kun Hawkinsilla ei ole ketään kenen puoleen hän voisi kääntyä. Samson on entinen sirkuskääpiö ja voimamies, joka nykyään toimii Carnivale-ryhmän vetäjänä. Samson ei kuitenkaan omista sirkusryhmäänsä, vaan toimii Management-nimisen mysteerisen henkilön puhemiehenä. Juuri kukaan, Samsonia lukuun ottamatta, ei ole nähnyt Managementia, sillä hän pysyttelee tiukasti omassa vaunussaan ja piilottelee olemustaan verenpunaisten verhojen takana. Oman lisänsä tuo tarinaan myös Hawkinsin menneisyyteen sidottu Henry Scudder (John Savage), jolla tuntuu olevan enemmän salaisuuksia kuin muilla hahmoilla yhteensä.

Vuosi on 1934 ja Keski-Amerikkaa repii hajalle valtaisat hiekkamyrskyt ja äärimmäinen kuivuus. Vaikeina aikoina Samsonin luotsaama Carnivale tarjoaa helpotusta ja hupia tähän synkkään ajanjaksoon. Ihmiset pääsevät pakoon yllä leijuvaa kuoleman uhkaa ja tylsyyttä, joskin vain hetkeksi - mutta enempää aikaa ei tarvita. Samalla ryhmä tarjoaa hyvän suojan nuorelle Ben Hawkinsille. Ben toimii sirkusryhmän "roustiena", työapulaisena, joka pystyttää telttoja ja asentaa laitteet toimintakuntoon. Työnjohtajan roolissa, Samsonin oikeana kätenä, nähdään Tim Dekayn esittämä Clayton "Jonesy" Jones, joka myös pakenee menneisyyttään Carnivale-ryhmän avulla. Jones on pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja samalla myös ujo mies, joka kuitenkin piilottaa epävarmuutensa karskin ulkokuoren alle. Jonesyn ihastuksen kohteena on nuori ennustaja, Sophie (Clea DuVall). Sophie vastaa yhdessä äitinsä kanssa leirin tarot-korttien lukemisesta ja niistä ennustamisesta. Sophiella itsellään ei ole mitään erityisiä kykyjä, mutta hän tulkitsee äitinsä lähettämät telepaattiset viestit ja ennustukset. Apollonia (Diane Salinger), Sophien äiti, on herkästä ulkokuorestaan huolimatta voimakas henkilö. Vaikka hän makaa halvaantuneena sängyllä, pitää hän silti hallussaan voimakkaita telepaattisia ja –kineettisiä kykyjä.

Carnivalen ryhmä on, kuten odottaa sopiikin, erikoinen kokoelma erinäisiä ihmishahmoja. Leiristä löytyy pakollinen, jo legendaksi muodostunut, parrakas nainen kuin myös siamilaiset kaksoset. Käärmeenlumoojatar Ruthie (Adrianne Barbeau) ja hänen voimamiespoikansa muodostavat yhdessä omalaatuisen näyn keskellä sirkusta. Kaikkein mysteerisin hahmo on kuitenkin Lodz (Patrick Bauchau). Hän on sokea mentalisti, jonka kyvyt ja tietämys tuntuvat ylittävän keskivertosirkuslaisen rajoitukset. Lodz on salaperäinen hahmo, jolla on omat päämääränsä nuoren Hawkinsin suhteen. Mitä sirkusryhmä olisikaan ilman sen suurinta vetonaulaa – alastomia naisia. Cooch-tanssijat ovat leirin kiinnostavin ja rahaa tuottavin kohde. Tanssiryhmä koostuu kahdesta tyttärestä ja äidistä, jotka isänsä luovien puhelahjojen avulla saavat köyhimmänkin miehen rahapussin nyörit auki.

Toisin kuin useissa tv-sarjoissa, joissa tarina keskittyy vain pariin päähenkilöön, joiden tarinaa käsitellään eri näkökulmista, ottaa Carnivale erilaisen lähestymiskulman. Carnivalessa ei ole päähenkilöitä, vaikkakin tarina seuraa Hawkinsin ja Crowen elämänpolkuja hiukan muita lähemmin. Asiaa kuitenkin käsitellään eri henkilöiden näkökulmista ja heidän syy-seuraus-suhteestaan itse päätarinaan. Carnivalen jokainen hahmo erottuu omalla persoonallisella tavallaan edukseen. He omistavat hyvän ulottuvuuden hahmoihinsa, jottei kukaan tunnu irralliselta ja turhalta. Yhdessä hahmot muodostavat toimivan karnevaalinäytöksen, joissa jokainen henkilö tarjoaa katsojalle jotakin uutta ja erilaista.

Tarinan toinen osuus keskittyy kauaksi Carnivale-ryhmän huvittelusta. Se tarkastelee pappi Justin Crowen elämää pienessä Kalifornialaisessa Minternin kaupungissa. Yhdessä siskonsa Iriksen (Amy Madigan) kanssa Crowe johtaa omaa katrastaan ja paimentaa uskollisia seurakuntalaisia. Crowe ja hänen siskonsa ovat orpoja. Heidät kasvatti pappi Balthus, joka sattumalta löysi Justinin ja Iriksen vaeltamassa metsässä. Crowe on yhdessä sisarensa kanssa omistanut elämänsä palvellakseen Jumalaansa parhaansa mukaan. Justin kohtelee kaikkia Luojan luomia yhtä oikeellisesti, mutta tämä alkaa herättään erimielisyyksiä seurakunnan keskuudessa, kun köyhät ja siirtolaiset alkavat osallistua jumalanpalvelukseen. Crowe taistelee kaikkien oikeudesta uskoa ja palvoa, rotuun ja säätyyn katsomatta. Tämä kuitenkin johdattaa hänet epämieluisiin väleihin paikallisten kaupunginisien ja kirkon johtoportaan kanssa. Siitä huolimatta Crowe kuitenkin johtaa yhden miehen ristiretkeään kohti tasa-arvoisempaa uskontoa.

Carnivalen roolijakoon on ilmiselvästi panostettu mitä parhaimmalla tavalla. Jokaiseen hahmoon on ennalta käsikirjoitettu selkeä kaava, jota tapahtumat sitten muokkaavat, ja heidän muuttuvan psyykeensä pystyy selvästi huomaamaan. Muutokset näyttävät ulkopuolisen silmissä pahoilta, mutta sisimmässään katsoja tuntee jopa sääliä heidän edesottamustensa takia. Sarjan kahteen tärkeimpään hahmoon on panostettu, mutta ei muiden hahmojen kustannuksella. Brown ja Stahl sopivat kumpainenkin rooleihinsa erinomaisesti. Etenkin Clancy Brown vakuuttaa papin roolissaan ja tuo rooliin paljon syvyyttä. Stahl selviää myös erinomaisesti roolistaan, tuoden mukanaan ripauksen nuoruuden välinpitämättömyyttä ja luovuutta. Parhaimman suorituksen sarjassa kuitenkin tarjoaa raajarikko Jonesya esittävä Tim DeKay, joka on kasvanut rooliinsa sisälle. Samsonin roolin valittu Anderson vetää myös hyvällä tunteella sirkuskääpiön roolin läpi. Hänen suhteensa muuttuminen Managementiin ja Hawkinsiin muovautuu sarjan edetessä sopivan tasapainoisesti. Kuten todettua, Carnivalessa ei ole päähenkilöitä, siinä on joukko ihmisiä, joista kukin näyttelee tärkeää osaa suuremmassa suunnitelmassa. Kokonaisuus ratkaisee, eikä sarjan näyttelijäkaartissa ole heikkoja lenkkejä.

Carnivalen lavastukseen ja puvustukseen sekä kokonaisilmeeseen on panostettu huolitellulla tarkkuudella. Asut ja kampaukset jäljittelevät tarkasti 1930-luvun tyyliä. Varustukset ja ajoneuvot ovat myös lama-ajalta peräisin. Katsoja saavuttaa todentuntuisen ympäristön, joka luo hienon illuusion taikuuden ja karnevaalien viimeiseltä ajanjaksolta. Kuvauksesta ja sarjan yksityiskohtaisuudesta näkyy sarjan tavoittelema realismi ja sen saavuttamisesta saadut edut. Katsoja tuntee olevansa paikan päällä ja mukana tapahtumissa aina viimeistä hiekanmakuista henkäystä myöten.

Draamapohjaisen ja mysteerisen maailmakuvan takana on käsikirjoittaja ja sarjan luoja Daniel Knauf, jota voidaan pitää sarjan tärkeimpänä tuotannollisena lenkkinä. Yhdessä ohjaaja Rodrigo Garcian kanssa he muodostavat hyvän symbioosin, joka vaikuttaa koko Carnivale-sarjan taikuuteen ja vetovoimaan. Garcia on ennenkin ohjannut televisiosarjoja ja miehestä näkee hyvin, että hänellä on omalaatuista visuaalista silmää ja taidokkuutta. Knaufin vedenpitävän käsikirjoituksen avulla kaksikko onnistuu luomaan henkilödraamaa, jonka vertaista saa hakea. Carnivale on kiinnostava kokonaisuus, joka imaisee katsojan magiikan maailmaan mukaan heti alkumetreiltä. Mikään ei ole sitä, miltä se aluksi näyttää, ja sarjan tapahtumien eskaloituessa juonivyyhti syvenee entisestään. Pian katsoja huomaa olevansa täysin sarjan maailmassa mukana, enää vain kuuluu kysymys: "Seisotko Valon vai Pimeyden joukoissa".

Seuraavaksi käsittelen sarjan kaikki kaksitoista jaksoa episodi kerrallaan. Tästä eteenpäin tarinan juonikehyksiä ja tapahtumia tullaan paljastamaan, joten jos et halua lukea enempää, on syytä edetä suoraan tekniseen osuuteen.

Oklahomassa sijaitsevalla farmilla Ben Hawkins valmistautuu hautaamaan äitinsä ruumista. Hawkins on joutunut vaikeuksiin pankin ja poliisin kanssa, joten hänelle ei jää muuta toivetta kuin haudata äitinsä. Ohiajava Carnivale-ryhmä näkee nuoren Hawkinsin taistelemassa puskutraktoreita vastaan ja Jonesy päättää mennä miehen avuksi. Viimeisillä voimillaan Ben saa äitinsä haudatuksi karnevaaliryhmän avustuksella. Samson huomaa Benin ahdingon, kun hänen katseensa osuu Hawkinsin kahlittuihin jalkoihin.

Hawkins liittyy ryhmään pienen vastaväittelyn jälkeen ja alkaa työskennellä Jonesyn alaisena. Samson saa kuulla, että Management oli kokoajan tiennyt, että nuori Hawkins tulee liittymään heidän seuraansa. Lodz päättää tutkailla, mitä nuoren Hawkinsin mieli pitää sisällään, kun tämä nukkuu. Yllätys on suuri, kun hän huomaa mitä voimia Ben pitää sisällään.

Sarjan pilottijakso ei aloita sarjaa aivan sellaisella voimalla kuin olisi luullut. Jakso kuitenkin pitää tapahtumaketjun rikkaana, ja katsojaa houkutellaan kohti Carnivalen maailmaa. Aloitusjaksona pilotti toimii hyvänä maistiaisena siitä, mitä tuleman pitää. Sarjan hahmot esitellään hieman pintaa syvemmältä ja katsoja saa kevyen tutustumiskierroksen tapahtumaympäristöön.

Pappi Crowe istuutuu pienen kahvilan pöytään. Hänen vieressään on Ben Hawkins. Kaksikko ei huomaa toisiaan, mutta pian lasi räjähtää heidän takanaan. Sekä Hawkins että Crowe heräävät unesta. Heidän kohtalonsa on jotenkin sidottu toisiinsa.

Aamulla Jonesy antaa Benille hommaksi tyhjentää laukkuvaunun. Tämä herättää hilpeyttä muiden työntekijöiden keskuudessa, sillä todellisuudessa vaunua ei ole, vaan se on tarkoitettu vain uusien tulokkaiden kiusaamistehtäväksi. Ben kuitenkin löytää kärsineen ja pölyisen vaunun, joka on erillään muista. Vaunussa on vanha valokuva, jossa kuva nuoresta naisesta. Benin palattua Samson kertoo, että laukkuvaunua ei oikeasti ole, se on vain myytti, mutta Ben kuitenkin on ollut siellä. Oliko Managementilla jotain tekemistä asian kanssa?

Jakso esittelee hyvin Benin hahmoa ja samalla kaivautuu hieman syvemmälle myös Justinin hahmoon. Molempia seurataan tarkasti ja katsoja alkaa päästä selville heidän olemuksestaan. Myös Samsonin ja Managementin suhdetta selvitetään hiukan. Jaksona tämä syventää tapahtumaketjua sopivasti ja tarina alkaa edetä sopivaan suuntaan. Episodi After the Ball is Over on sopiva juonenkuljetusjakso.

Carnivale-ryhmä on matkalla Tipton-nimisen kaupungin läpi, kun he kohtaavat pahaenteisen tapahtuman. Kaupungissa vietetään hautajaisia. Carnivalen asettuessa paikoilleen, he saavat vierailun vanhalta tuttavaltaan, Lyle Donovanilta. Hänestä on tullut kylän sheriffi, eikä hän halua sirkusryhmän vievän ihmisten viimeisiä pennosia. Samaan aikaan tieto Benin erikoiskyvyistä leviää ja Samson saa idean alkaa rahastaa vanhalla ihmeparantaja-kikalla.

Kolmannesta jaksosta eteenpäin Carnivalen tarina alkaa vasta kulkea eteenpäin täydellä höyryllä. Benin kohdatessa vanhan naisen, saa hän tietää enemmän Scudderista ja tämän voimista. Jakso kuljettaa hyvin koko karnevaalikiertueen henkeä eteenpäin, ja tapahtumaketjut alkavat hieman aueta katsojalle. Nyt on edetty jo hahmojen esittelyn ohitse, joten itse päätarina voi alkaa.

Ryhmä ajautuu pienen kaupungin kupeeseen ja Samson päättää lähteä tapaamaan vanhaa tuttuaan. Samaan aikaan suuri hiekkamyrsky alkaa muodostua. Hiekkamyrsky on niin suuri ja voimakas, että sitä kutsutaan nimellä Black Blizzard. Lodz on lähtenyt Benin kanssa pienelle ajelulle ja he päätyvät hylättyyn majaan. Lodz alkaa hieman valottaa Benin historiaa ja merkitystä, sekä hänen voimiaan. Epäileväinen Ben ei kuitenkaan niele kaikkea kertaistumalta, vaan on epäileväinen Lodzin motiiveja kohtaan. Samaan aikaan toisaalla, Justin Crowe alkaa kokea ilmestysmerkkejä ja luulee kuulevansa Jumalan äänen. Hän uskoo Jumalan puhuvan hänelle samalla tavalla kuin Hän puhui Moosekselle ja Abrahamille.

Black Blizzard on kauden ehdottomia kiintopisteitä. Jakso kuvastaa hyvin ryhmän yhteishenkeä ja antaa myös sopivaa kuvaa Samsonin menneisyydestä. Suurin mielenkiinto kuitenkin keskittyy Lodzin ympärille, kun hän alkaa avata Benin ympärille kiedottua salamyhkäisyyden vyyhtiä.

Jakso kuuluu kauden parhaimpiin ja on tiivistunnelmainen alusta loppuun. Tapahtumapaikkoja on monia ja tarinaa joudutaan pilkkomaan lukuisiin eri osiin, mutta tämä ei kuitenkaan hajota kokonaisuutta, vaan tekee siitä jopa vahvemman.

Babylon on karnevaaliyhteisön legenda. Monet ovat kuulleet kauhutarinoita siitä, kuinka Babylonin väki lynkkasi karnevaaliväkeä ja teki toinen toistaan julmempia tekoja. Samson kuitenkin tottelee Managementin käskyä ja johdattaa ryhmänsä Babyloniin.

Carnivale-ryhmä alkaa kuitenkin pelokkaasta ilmapiiristä huolimatta valmistautua illan esitykseensä. Paikalle saapuu viisisataa kaivostyöläistä, jotka kaikki vaikuttavat sieluttomilta ihmiskuorilta. Rahaa kuitenkin virtaa ja Samson päättää pyörittää shown loppuun saakka. Illan aikana kuitenkin yksi cooch-tanssija murhataan ja etsintä murhaajan kiinnisaamiseksi alkaa. Samaan aikaan Ben on joutunut edellisen humalareissun jäljiltä hylättyyn kaivokseen, eikä hän tiedä miten päästä pois tästä infernaalisesta hiilivankilasta.

Jakso on mysteerinen kokonaisuus, joka herättelee katsojassa erinäisiä mielikuvia ja johtopäätöksiä. Ryhmän saapuminen puoliautioituneeseen kylään ja sen ympäristöön herättää sopivan pelokkaita tunteita jokaisessa ja katsojalle välittyy tietty jännittyneisyyden tunne. Kokonaisuutena erinomainen jakso, jonka haamukaupunkiaiheinen teema sopii juoneen saumattomasti.

Carnivale sulkee porttinsa cooch-tanssija Dora Maen murhan takia. Samson kertoo kaivostyöläisten johtajalle, että hän haluaa jonkun seisovan vaunujensa edessä seuraavana aamuna. Ketään ei kuulu ja näy seuraavana aamuna, joten Samsonin johdattama oman käden oikeuteen nojaava tivoliryhmä lähtee hakemaan kaupungista murhaajaa. Sillä ei ole väliä onko hän syyllinen vai ei, karnevaalilaki toteutetaan siitä huolimatta.

Kylään saavuttuaan ryhmä kuitenkin huomaa sen olevan täysin autio. Viisisataa kaivostyöläistä on kadonnut yhdessä yössä, eikä elonmerkkejä näy missään. Kun ryhmä on lähdössä pois Babylonista, he huomaavat mäen takana yhden kaupunkilaisista. Karnevaalioikeutta on toteutettava, vaikka mies ole missään tekemisissä asian kanssa.

Jakso on suoraa jatkoa Babylon-jaksolle, ja tapahtumaketjut seuraavat pääryhmän oikeuden toteutusta ja samalla Benin matkaa kaivoksien syvyyksissä. Tarina keskittyy cooch-tanssijoiden ryhmään ja heidän perheessä oleviin ristiriitoihin. Äiti-tytär –suhdetta syvennetään hieman ja isän osuutta tarinassa tuodaan esille. Samson joutuu myös valintojen eteen jakson lopussa ja hänen valtansa sirkusväen keskuudessa alkaa horjua. Jakso kuuluu kauden parhaimmistoon.

Justin Crowen elämä on alkanut mennä alamäkeä. Aiemmin pystytetyn kirkon palo ja lapsien menetys ovat kalvaneet miestä ja hän on ajautunut itsemurhan partaalle. Crowe on valmiina hyppäämään alas sillalta, kun hän kuulee poliisimiehen äänen sanovan: "Ei väliä kuinka pahasti sinulle on käynyt, niin se ei ole mitään sellaista, joka ei olisi tapahtunut jo aiemmin jollekin toiselle."

Dora Maen kuolema kalvaa vielä Carnivale-ryhmää ja Libby alkaa ottaa yhteen äitinsä kanssa. Hän ja Sophie haluavat pois kaikesta tästä hulluudesta ja päättävät lähteä Hollywoodiin. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä mysteeriset voimat pitävät Libbyn ja Sophien silti leirissä.

Jakso keskittyy hieman enemmän Crowen elämään ja tämän historiaan. Tässä jaksossa on selvästi havaittavissa se suurin muutos Crowessa, kun hän tituleeraa itseään Jumalan vasemmaksi kädeksi. Crowe alkaa olla valmis pahuuden polulle, vaikka hän kuinka koettaa sen kieltää. Jakso on taidokkaasti rakennettua draamaa ja illuusioiden sekoittamista. Kokonaisuudessaan tämä on yksi kauden kulminaatiojaksoista, joka asettaa tulevat tapahtumat raiteilleen.

Benin enneunet alkavat käydä entistä hurjemmiksi ja hänen on vaikea enää kontrolloida ajatuksiaan. Lodz alkaa tehdä suunnitelmiaan Benin varalle. Samaan aikaan, kun Ben taistelee uniaan vastaan, on pappi Crowe joutunut mielisairaalaan. Crowe tunnustaa olevansa Jumalan akolyytti ja hänen tulevaisuutensa on määrätty. Kuten Justin toteaakin mielisairaalan johtajalle: "Olen Jumalan vasen käsi", "En ole enää hänen palvelijansa." Crowen alkaa tuntea yliluonnolliset voimat itsessään, kun hänet alistetaan mielisairaalan kokeille.

Samson antaa Benille ajankulua ja laittaa hänet friikinmetsästysreissulle. Lähellä asustaa kuulemma rapu-poika, jonka käsien tilalla on ravun sakset. Samson antaa Hawkinsille viisitoista dollaria ja auton.

Jakso tuo mukanaan Temppeliritarien mysteerisen järjestön, jolla on jotain tekemistä Benin kanssa. Kukaan ei vain tiedä vielä mitä. Jakso sijoittuu sinne keskinkertaisen ja hyvän välimaastoon. Crowen osuudet ovat mielenkiintoisia ja kiehtovia, mutta Benin ja muiden karnevaalijoukkion kohdalle ei saada sopivaa sytykettä.

Hawkins on alkanut pelätä omia uniaan eikä ole nukkunut pitkään aikaan. Samaan aikaan toisaalla, Sophie kuulee vaunustaan tulevan epämääräistä huutoa ja melua. Avatessaan vaununsa oven hän huomaa äitiänsä raiskauksen. Samanlainen tatuoitu mies, joka piinaa Beniä hänen unissaan. Samassa Sophie huomaakin, että kaikki oli vain kuviteltua. Vai aiheuttiko hänen äitinsä kaikki nämä miellekuvat.

Lodz ja Management alkavat tehdä lähempää yhteistyötä keskenään. Samson huomaa Lodzin lähtevän usein Managementin johtovaunusta, ja tämä herättää kysymyksiä. Samaan aikaan itse Carnivale-kiertueella menee hieman heikommin ja he joutuvat turvautumaan äärimmäisiin huijauskeinoihin, jotta saisivat rahat pois ihmisiltä. Lisäksi Ben saa tietää enemmän hänen suhteestaan Hank Scudderiin.

Insomnia-jakso on kauttaaltaan laadukas osa Carnivale-kokonaisuutta. Jakso laittaa loppukauden tapahtumavyöryn sopivasti liikkeelle, kuitenkaan paljastamatta vielä liikaa. Managementin ja Lodzin välinen yhteistyö herättää sopivasti kysymyksiä. Jakso kuuluu kauden parhaimmistoon.

Justin Crowe on palannut mielisairaalasta ja alkaa kasata omaa laumaansa uudestaan. Seurakunta ei ole tämän jälkeen enää entisensä. Ben kärsii vieläkin unettomuudesta ja alkaa kehittää tunteita kypsempää, mutta vielä varsin viehättävää käärmeenlumoojatarta kohtaan.

Sophien äiti alkaa näytellä yhä tärkeämpää osuutta Benin historiassa, sillä hänellä on jotain yksityiskohtaista tietoa Hawkinsista. Jonesy on tällä välin kehittänyt pienen suhteen cooch-tanssijana toimivaan äitiin, ilman hänen miehensä suostumusta. Samson joutuu muuttamana pois Managementin vaunusta, kun Lodz alkaa ottaa valtaa leirissä.

Jakso alkaa jälleen jännittävissä merkeissä, kun Crowe tekee paluuta katolisen kirkon saarnatuoliin. Tällä kertaa hänellä on tosin muut asiat mielessä kuin Jumalan sanansaattaminen. Benin ja Ruthien suhdetta aletaan syventää hienovaraisesti, ja pian hän huomaakin joutuneensa käärmeenlumoojattaren sänkyyn. Jaksona Hot and Bothered toimii välietappina kauden kahdelle viimeiselle kliimaksijaksolle. Se vie tarinaa varovasti, mutta jättää kuitenkin paljon vielä loppukaudelle.

Jakso alkaa, kun pappi Justin suorittaa rippiä seurakunnallensa. Ehtoollisleivän sijaan hän kuitenkin asettaa heidän kieliensä päälle partakoneenteriä, joita seurakuntalaiset syövät verta valuttaen. Hawkinsin vuoro tulee ottaa "ehtoollisleipä" vastaan. Juuri kun Crowe on asettamassa terää Hawkinsin kielen päälle, pysäyttää tämä miehen. Molemmat käyvät tahtojen kamppailun ja palo heidän silmissään on mieltä polttavaa. Tämän jälkeen Ben herää jälleen syvästä unestaan.

Lodz alkaa kaavailla jotain suurempaa Beniä varten. Hän on yhdessä Managementin kanssa päättänyt testata nuoren esitaistelijan voimia ja tahtoa. Lodz käy paikallisesta kylästä noutamassa myrkkykäärmeen, jonka hän sijoittaa Ruthien vaunuun. Kuolettavan myrkytyksen saaneella Ruthiella on vain yksi toivo, Ben.

Ensimmäisen kauden toiseksi viimeinen jakso on puhdasta jännitystä ja mysteeriä. Lodzin rooli alkaa nousta yhä merkittävämmäksi ja Benin voimat näyttelevät yhtä suurempaa osaa. Justinin ja Hawkinsin kohtaaminen on väistämätöntä, enää on vain ajan kysymys, milloin tämä tapahtuu. Jaksona tämä sijoittuu kauden parhaimmistoon ja toimii hyvänä eteenpäinviejänä viimeiseen episodiin.

Benin parannusyrityksen pelastaa kuollut Ruthie on epäonnistunut. Hän itsekään ei tiedä epäonnistumisen syytä, mutta Management valottaa hieman tilannetta. Voidakseen pelastaa ihmishengen, Benin on valmistauduttava riistämään se toiselta. Lodzin ja Managementin juoni alkaa tiivistyä entisestään.

Ben on kiirastulessa, kun hän koettaa päättää, mitä tekisi Ruthien suhteen. Hautausmaalla mietiskellessään Ben päätyy ääriratkaisuun, mutta kuin arkkienkelin lailla Scudder ilmestyy suojelemaan Hawkinsia tämän ratkaisulta.

Kauden finaalijakso on ehdottomasti sarjan parasta antia. Tapahtumarikas jakso herättää monia kysymyksiä, mutta antaa vähän vastauksia. Tämä jakso pitää sisällään kaikki ne Carnivalen elementit, jotka tekevät sarjasta ainutlaatuisen. Mysteerien ja juonittelujen syventyessä katsoja huomaa haluavansa vain lisää.

Kuva

Carnivale esitetään 1.78:1-suhteella, kuvan ollessa anamorfinen. Siirto on parasta tv-sarjalaatua, mitä tekniikalla pystytään toteuttamaan. Kuva on kauttaaltaan terävä ja värispektrin käyttö on samalla innovatiivista ja hillittyä. Suurempia virheitä kuvasta on vaikea löytää. Carnivale on varsin tummasävytteinen sarja, joten kontrastia tarvitaan. Sarjassa nähdään paljon eri väriskaaloja ja niiden yhdisteleminen rajusti tummiin sävyihin vaatii julkaisun laadulta paljon.

Suurin miinus tulee kuvanlaadullisesti lievästä tummuudesta ja joidenkin värien ajoittaisesta ylikäytöstä. Kokonaisuutena Carnivale kuitenkin tarjoaa parempaa kuvanlaatua kuin aiemmat tv-sarjatuotannot.

On hienoa nähdä, että kuvaajien ja ohjaajien visioita kunnioitetaan näin ja heidän mielikuvituksensa annetaan laukata sopivalla tempolla läpi Carnivale-kuvausten. Maailma ja sen mukana tuoma eloisuus ja tunnelma välittyvät hyvin katsojalle. Ja on hyvä nähdä, että tätä visioita kunnioitaan myös dvd-julkaisussa.

Ääni

Ääniraitoina sarjassa on neljä raitaa. Pääraitana toimii Dolby Digital 5.1 (384 Kbps). Ääniraita ei yllä aivan parhaimpaan audioilakointiin, mutta tuo esille omat vahvuutensa. Elokuvan dialogi on erittäin kirkasta, eikä taustakohinaa esiinny puhekohdissa. Etukanavia käytetään paljon hyväksi, mutta mitään omalaatuisia pannaus-siirtoja tai innovatiivista kanavakikkailua ei ole havaittavissa.

Surround-kanavat pääsevät myös ajoittain nauttimaan hyvästä esilletuonnista, mutta jäävät usein vain efektikanaviksi. LFE-kanava puolestaan pääsee näyttämään parissakin kohtaa sujuvaa miksaustaan. Jaksossa Black Blizzard LFE-kanava pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Efektit ja dialogi ovat sopivasti tasapainossa, jolloin suurempia lapsuksia ei tapahdu. Kumpikaan ei peitä liikaa toista alleen. Äänimaailma on kohtuullisen onnistunut tv-sarjojen kategoriassa, mutta parempaankin olisi voinut pystyä. Tällaisenaankin se tosin on hyvä tunnelman lisääjä.

Lisämateriaali
Carnivalen ekstra-osuuteen kuuluvat kolme kommenttiraitaa ja yksi kaksitoistaminuuttinen featurette. Ensimmäinen kommenttiraita on sarjan pilottijaksosta (Milfay). Ääneen päästetään sarjan kannalta kolme keskeisintä tekijää: tuottaja Howard Klein, ohjaaja Rodrigo Garcia ja käsikirjoittaja Daniel Knauf. Etenkin Garcian ja Knaufin välillä käydyt keskustelut ovat sopivan informatiivisia ja asiapitoisia. Miehet puhuvat raidalla sopivalla innokkuudella ja heidän kiinnostuksensa aiheeseen on aitoa.

Toinen kommenttiraita on jaksosta After the Ball is Over. Tässäkin jaksossa Knauf ja Klein ovat mukana, mutta Rodrigo on nyt vaihtunut ohjaaja Jeremy Podeswaan. Kommentointi on tällä kertaa hieman seesteisempää ja suurin hehkutus jätetään taka-alalle lepäämään. Miehiltä kuitenkin irtoaa kivasti tiedonjyväsiä, joiden ansiosta kuuntelu on vaivatonta ja mukavaa.

Kolmas, ja viimeinen, kommenttiraita on jaksosta Hot and Bothered. Tämä kommenttiraita oli lievä pettymys verrattuna kahteen edelliseen. Se ei ole yhtä anekdoottirikas, eikä se tarjoa sen suurempaa faktaa itse jaksosta. Äänessä on sama kolmikko kuin aikaisemmallakin raidalla (Knauf, Klein ja Podeswa).

Jokaisen jakson alusta löytyy vaihtoehdot: Previously On ja Next On. Nämä ovat sinällään mukava lisä tällaiseen sarjaan, jonka juoni kattaa koko kauden. Lisät helpottavat jaksoon mukaan pääsyä ja ne voivat samalla tuoda uusia näkökulmia jaksoihin.

Viimeisenä extrana on HBO:n featurette sarjasta. Tämä on HBO:lle tuttuun tyyliin promomaista selkääntaputtelua ja kehumista, mutta tarjoaa se silti omanlaisensa näkökulman sarjaan. Osuudelle on pituutta kaksitoista minuuttia, kuten jo aiemmin mainittiin. Featurette esitetään 1.78:1-suhteella, mutta featuretten alkuperäinen kuvasuhde on ilmeisestikin ollut 1.33:1, sillä osa lopputekstistä leikkaantuu pois.

Hieman kattavampaa materiaalia olisin toivonut julkaisulle, mutta kenties sitten seuraavissa kausissa. Laajempaa dokumenttia ja etenkin enemmän kommenttiraitoja olisi selvästi kaivattu. Tällaisenaan lisämateriaalien arvo jää keskinkertaiseksi.

Yhteenveto

Carnivale edustaa tällä hetkellä tv-sarjojen parasta osaamista ja taitoa. Sarja on omalaatuinen hanke, joka vaatii katsojalta paljon, mutta myös antaa takaisin paljon. Jaksojen uusintakatseluarvo on erittäin korkea, sillä vaikka ne ovat tunnin mittaisia, niin kerrottavaa ja sanomaa riittää. Alkuasetelma on kovin perinteistä hyvän ja pahan taistelua, mutta sen esille tuonti on eri asia. Hyvän ja pahan kontrastit näyttelevät tärkeää roolia. Carnivalen ensimmäisen kausi on katselukokemuksena lähes twinpeaksmainen elämys, jonka ei halua loppuvan.

Sarja kietoo sisäänsä tunnelmointia ja mysteereitä, jotka avautuvat katsojalle vähitellen, mutta silti Carnivale pitää pääjuonen sopivalla temmolla eteenpäin rullaavana. Tarina ei keskity liikaa yhteen henkilöön, vaan tarinassa annetaan tasaisesti aikaa lukuisille eri henkilöille - heidän ongelmilleen ja tapahtumille. Hahmot saavat kukin sopivasti tilaa hengittää. Carnivalessa ei ole päähenkilöitä, siinä on monta tarinaa nivottuna samaan kokonaisuuteen. Sarja ei ole vain puhdasta mysteeriä ja jännitystä, se on myös puhdasta draamaa erinomaisilla näyttelijöillä. Ensimmäinen kausi sisältää kaksitoista jaksoa, joista jokainen on tasoltaan vähintään keskiverron ylläpuolella. Tähän kaikkeen kun lisätään vielä erinomainen ja asialleen omistautunut näyttelijäkaarti, niin voi vain todeta Carnivalen olevan osa nykytelevision kulmakiviä.