Elokuva
Järjestyksessään 21. James Bond -elokuva palaa juurilleen. Nimensä ja juonen Ian Flemingin kirjoittamasta syntytarinasta Casino Royale lainaava elokuva on jo kolmas sovitus kirjasta. Tosin ensimmäinen televisiosovitus vuodelta 1954 mukailee tarinan premissejä hyvin löyhästi, eikä vuoden 1967 agenttiparodiaa lasketa edes viralliseen kaanoniin. 007:n ensiaskelmia kuvaamaan saapuu monien mielestä yhden parhaimmista James Bond -filkoista (GoldenEye, 1995) ohjannut Martin Campbell, jonka käsissä kulkevat jälleen muutoksen tuulet.

Enemmän viimeaikaisia toimintaelokuvia kuin edellisiä Bond-elokuvia muistuttava Casino Royale on tuhti annos adrenaliinin jylläämää actionia. Monen fanin mielestä uusi näkökulma on epäonnistunut – yhtä moni kehuu modernin kasvonkohotuksen taivaisiin. Alun parkouria sisältävän työmaaepisodin jälkeen on kovin paha sanoa vastaan. Ei ole epäilystäkään mistä Martin Campbell on sihtaillut menovinkit elokuvaan, ja meno yltyykin samanlaiseen realisminhakuiseen turpakäräjöintiin kuin Bourne-trilogia. Jokainen perille mennyt isku ja vauhtia hidastava substanssi näkyy hahmojen ulkoisessa olemuksessa. Casino Royale onkin kuin Batman Begins, joka uudisti kuluneen sarjan poikkeamalla radikaalisti edellisistä teoksista. Uusiutumisen edestä jorpakkoon on heitetty tietonikkari ja alati ylitseampuviksi yltyvien laitteiden keksijä Q, jonka olemusta ei jää kaipaamaan sykähdyttävän lähestymistavan edessä.

Ulkoinen kohennus koskee myös traditioksi muodostunutta näyttelijävaihdostakin. Vaikka Sean Conneryn tuuheita rintakarvoja ja charmikasta olemusta ei tavoitetakaan, Daniel Craig omaksuu uusitun roolin erinomaisesti. Herrasmiesmäisen playboyn sijaan Bond 2006 on auktoriteetteja kaihtava kusipää, jolle lopputulos on tärkeämpi kuin kuljettu tie tavoitteeseen. Jos suunnitelmat epäonnistuvat, on kohteen eliminoiminen keskellä ihmismassaa aivan yhtä hyväksyttävä vaihtoehto, mikäli se tuottaa vain tulosta. Craigin Bond onkin puhtoisten pukujen taakse kätkeytyvien fossiilien sijaan suorasanainen renttu, aina valmis tappaja, jonka lupa tappaa ei tarvitse moraalisia välietappeja hidastukseksi, vaan synapsit kulkevat suoraan aivoista liipaisinsormeen.

Käsikirjoittajat Neal Purvis, Robert Wade ja Paul Haggis palauttavatkin raiteelta karanneen Bond-saagan takaisin reaalimaailmaan. 007:n haparoivia, mutta röyhkeän itsevarmoja askelia seuraava Casino Royale on raikas tuulahdus viimeaikaisiin Bondeihin verrattuna, jossa ainoa varma asia oli seuraavan toimintakohtauksen entistä sfäärisempi meno. Juonen keskuksessa ei ole enää maailman valloitusta kuuhun rakennetun laseraseen avulla haikailevaa megalomaanista pahista, vaan rahahuolista kärsivä terroristien pankkiiri Le Chiffre (Mads Mikkelsen). Perinteisenä agenttitrillerinä Casino Royale toimii huomattavasti paremmin kuin aikaisemmat Bondit, vaikka kärsiikin pahoista rytmitysongelmista elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla. Puoleen väliin saakka tiukasti kasassa pysyvä juoni lähtee käsistä useamman erillisjuonen avulla, joiden pohjustus alkaa vasta edellisen loppuessa.

Casino Royale on kaikin puolin onnistunut James Bond -filmatisointi ja toimintaelokuva, mutta ei juuri muuta. Daniel Craigin kiinnitys ja hänen itsensä näköinen Bond on parasta, mitä saaga on nähnyt vuosikymmeniin. Brutaali meno on nykyrymistelyjen suhteen samalla viivalla, mutta osaavien stunt-kordinaattorien ja rauhallisen kameran vuoksi yhä miellyttävää seurattavaa. Juonen loppupään hapuilu riistää elokuvalta kuitenkin sen eheimmän terän. Bond-kaanonissa Casino Royale kuuluu siihen parempaan kastiin juonellisista lapsuksista huolimatta.

Tekniikka
Uuden Deluxe Edition -julkaisun myötä Casino Royale ei ole saanut kasvonkohotuksia tai edes tehokkaampaa kuulokojetta, vaan vanha pappa vetää tekniikan suhteen samoilla mittareilla kuin vuotta aiemmin ilmestynyt karvalakkiversio. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että 1080p-formaatilla tallennettu 2.40:1-kuva ja Dolby TrueHD 5.1 -ääniraita ovat edelleen priimaluokan tavaraa.

Kuvasta ei liiemmin valitettavaa löydy. Pääosin kirkkaissa lokaatioissa kuvattu elokuva on värisävyiltään rikas ja täyteläinen. Tarkkuus on äärimmäisen hyvä niin lähi- kuin kauko-otoksissa, eikä mustan tasossakaan ole moitittavaa. Dolby TrueHD 5.1-raita jytisee alusta loppuun saakka vakuuttavasti. Tehosteiden panorointi niin etu- kuin takakanavien kesken on virheetön, lukuisten toimintakohtausten äänimaailman tempaistessa mukaansa. Matalia taajuuksia käytetään herkeämättä hyväksi elokuvan räjähdysherkissä välienselvittelyissä, eikä seesteisempien kohtauksienkaan tarvitse hävetä kuuluvuuden suhteen.

Lisämateriaali
Deluxe Edition näkyy lisälevyssä, ja sen sisältöön koodatussa lisämateriaalissa. Uusien dokumenttien lisäksi julkaisu sisältää uutta blu-ray-materiaalia kuva kuvassa -kommenttiraidan sekä BD-Live-ominaisuuden turvin.

Levy 1:

Kommenttiraidalla ovat äänessä melkein koko tuotantoporukka, ja käsiteltävä aihe on äärimmäisen teknistä, informatiivista ja ennen kaikkea mielenkiintoista. Raidalla ei liiemmin hiljaisia hetkiä ole, ja henkilöt käyvät läpi omia osa-alueitaan läpi kiitettävän seikkaperäisesti ja monipuolisesti.

Kuva kuvassa -kommenttiraidalla ovat äänessä ohjaaja Martin Campbell ja tuottaja Michael G. Wilson. Verrattuna oikeastaan mihin tahansa muuhun PiP-raitaan, on Casino Royalen vastaava hyvin köyhä. Campbell ja Wilson kertovat kyllä mielenkiintoisia, joskin muiden dokumenttien kanssa päällekkäisiä anekdootteja, mutta varsinaista kuva kuvassa -ominaisuutta ei käytetä lainkaan hyödyksi. Puhujien pärstät pullahtavat ajoittain lomittamaan näkyvää elokuvaa, eikä ekstra ole tällaisenaan juuri muuta kuin normaali kommenttiraita.

Lisäksi levyltä löytyy trailerit elokuviin Hancock, 21 ja Vantage Point, sekä James Bond -triviapeli. Verkko-ominaisuudesta nauttiville BD-Live tarjoaa viimeisen silauksen bonuslevylle. Sonyn sivuille vievän linkin takaa löytyy HD-Trailereita muista julkaisuista, neljä katsausta Quantum of Solacen kulisseihin sekä yllämainittu James Bond -triviapeli uudestaan.

Levy 2:

Uudet lisäherkut aloittaa Road to Casino Royale (26:34), joka käy läpi elokuvan pitkällistä prosessia valkokankaalle. Dokumentti alkaa Ian Flemingin kirjasta ja päättyy amerikkalaisen televisiosovituksen ja vuoden 1967 version kautta viimein virallisen Bond-kaanonin 21. elokuvan julkistukseen. Eri projekteissa mukana olleet kertovat mielenkiintoista historiikkia varhaisista filmatisoinneista, ja kuvamateriaalina nähdään paljon harvinaista arkistomateriaalia niin elokuvista kuin Ian Flemingistä.

Ian Fleming’s Incredible Creation (21:14) jatkaa samaa dokumenttisarjaa. Fokus siirtyy tällä kertaa varsinaiseen luojaan ja tämän elämään Casino Royale -kirjan molemmin puolin, sekä modernisoidun elokuvan rakenteeseen ja lähdeuskollisuuteen. Flemingin elämäkertoja kirjoittaneet ja hänet tunteneet ihmiset kertovat millainen henkilö hän oli, ja kuinka James Bond oli hänelle omanlainen alter ego ja keino paeta todellisuutta.

Bond in Bahamas (24:16) ei varsinaisesti keskity Casino Royaleen kuin alun kuvauspaikkaetsintöjen kohdalla, sillä pian alun jälkeen dokumentti painottuu Bahamalla kuvattujen aikaisempien Bondien muisteluun. Stunt-näyttelijät ja muut elokuvien parissa työskennelleet ihmiset kertovat kokemuksistaan, ja näyttävät leffojen tutut paikat vuosikymmenten jälkeen taas kameralle.

Ian Fleming: Secret Road to Paradise (24:28) tuntuu hieman irtonaiselta kokonaisuudelta, ja sopisikin paremmin Ian Flemingin elämästä kertovaan dokumenttiin kuin Casino Royalen lisukkeisiin. Kirjailijan Bahamassa vietetty elämä nousee jälleen puheenaiheeksi, mutta tällä kertaa käydään läpi hänen ystäviään ja esikuviaan kirjansa henkilöhahmoihin.

Death in Venice (23:19) on uusista dokumenteista ainoa, joka keskittyy varsinaiseen tuotantoon. Elokuvan viimeisen toimintakohtauksen kuvauksiin ja tekoon pureutuva katsaus käy läpi tuotantotiimin työskentelyä Venetsiassa sekä finaalin tapahtumapaikan rakentamista.

Perinteinen kuinka tehtiin -dokumentti Becoming James Bond (27:24) on astetta mielenkiintoisempi kaimoihinsa nähden, mutta lähinnä vain tarpeettoman ylistyksen puutteen vuoksi. Tuotantotiimin haastatteluista ja kulissien takaisesta materiaalista koostuva dokumentti käy pintaa raapien läpi eri osa-alueita valmistusprosessista ja etenkin Daniel Craigin valitsemisesta päärooliin.

James Bond for Real (23:33) keskittyy elokuvan näyttäviin toimintakohtauksiin ja etenkin stunt-näyttelijöihin. Varsin mielenkiintoista seurattavaa, jossa käydään läpi seikkaperäisesti kunkin kohtauksen vaiheet ja kuvaukset.

Bond Girls are Forever (49:00) on kolmeen osaan jaettu katsaus Bond-elokuvien seksikkäiden naisten kurvien taakse. Bond-tytöt Ursula Andressista Halle Berryyn saavat puheenvuoron tässä pitkässä dokumentissa, kun naiset kertovat kokemuksistaan James Bond -elokuvassa ja sen tuomasta maineesta tai kirouksesta.

Art of the Freerun (13:38) on alun räjähtävään toimintakohtaukseen keskittyvä dokumentti, ja sitä myötä käsittelee lähinnä parkouria ja Mollakaa näyttelevää Sebastien Foucania. Parkour-harrastaja kertoo harrastuksestaan ja kuinka hän pääsi elokuvaan mukaan.

Catching a Plane (13:47) ja Storyboard Sequence: Freerun Chase (10:14) ovat kuvakäsikirjoitus vertailuja lopulliseen tuotokseen nähden, sillä poikkeuksella, että Catching a Plane sisältää myös tekijöiden kommentteja ja haastatteluja varsinaisen kohtauksen teosta.

Filmmaker Profiles (53:03) syventyy elokuvan tuotantoportaaseen. Haastateltavina ovat ohjaaja Martin Campbell, erikoistehostevastaava Chris Corbould, kuvaaja Phil Meheux, stunt-kordinaattori Gary Powell, kakkoskuvaaja Alexander Witt ja säveltäjä David Arnold. Omaan työnsarkaansa liittyvien kysymysten lisäksi he kertovat alalle menostaan sekä ensimmäisistä Bond-kokemuksista. Haastattelut ovat harvinaisen mielenkiintoista seurattavaa kaikin puolin.

Lopuksi levyltä löytyy neljä poistettua kohtausta (7:48), jotka eivät tuo tarinaan mitään varsinaista sisusta, sekä Chris Cornellin musiikkivideo varsin pätevästä teemabiisistä You Know My Name. Kakkoslevyltä löytyy myös mahdollisuus katsoa ykköslevyltä tutut BD-livemateriaalit.

Yhteenveto
Casino Royale uudistaa Bond-perinnettä rankalla kädellä. Daniel Craigin Bond on arvaamaton uhka, jonka brutaalius ja välinpitämättömyys yltyvät jopa omaa organisaatiota kohtaan. Näyttävällä toiminnalla ryyditetty ja juoniongelmistaan huolimatta Casino Royale on kaivattu lisä pitkäikäiseen kaanoniin.