Koska en pysty edes unissani lukemaan itseäni suomalaisen iskelmämusiikin ystäväksi, on tämä arvostelu parsittu kasaan tutkivan journalismin nimissä. Lisäksi kuluttajalla on oikeus tietää, mitä kiiltävään muovikuoreen on kääritty, joten edessä on myös kurkistus kotimaisten halpatuotantomusiikkijulkaisujen nykytilaan. Uhraan itseni koekaniiniksi ja varaudun pahimpaan. Suurennuslasin alla on Cat Cat: Hitit.

Vuoden 1994 Euroviisujen suomalaisedustuksen ja Bye Bye Baby-hitin myötä julkisuuteen noussut Cat Cat on ollut valokeilassa viime aikoina enemmän laulajien yksityiselämään liittyvien otsikoiden kuin musiikillisten saavutusten takia. Yli vuosikymmenen takainen ja varsin hetkellinen kansanmenestys on kuihtunut tusinatuotantoiseen iskelmäpoppiin, jota tyttöduo (Katja ja Virpi Kätkä) ja etenkin heidän taustallaan häärivä tekijätiiminsä (etunenässä Tauski) suoltaa ulos edelleen. Myyntilistoille yhtyeellä ei ole enää saumaa, mutta iskelmämusiikista elävillä tanssilavoilla (maalla ja merellä) menokengälle on edelleen kysyntää.

Cat Catin dvd:tä voisi ensisilmäyksellä luulla yhtyeen parhaimmistoon kuuluvien videoiden kokoelmaksi, sillä onhan levyn nimi osuvasti "Hitit". Valitettavasti suurten odotusten kohdalla saa pettyä, sillä devuplätyn sisältämät videot ovat vain varta vasten tätä julkaisua silmällä pitäen kuvattuja. Asiassa ei sinällään ole mitään omituista, ellei tylsistymistä lasketa sellaiseksi. Kun 17 kappaleen ja yli tunnin mittainen paketti on parsittu kokoon muutamasta hassusta kuvalähteestä (mm. Tallinnan laiva, Tallinnan kaupunki, Virpi Kätkän lomamatka, Katja Kätkän karkeat chromakuvat sekä muutama maisemakuva Suomesta), alkaa visuaalinen tarjonta tuntua kovin tasapaksulta jo muutaman biisin jälkeen. Lisäksi kuvien rytmitys on todella temmotonta, eikä monessa kohtaa tarinajatkumoa ole kuin nimeksi. Päällimmäiseksi adjektiiviksi Cat Catin Hiteistä nousee sana halpatuotantoinen.

Cat Catin hiteistä ei saa paljoakaan irti, ellei satu olemaan bändin todellinen fani. Bye Bye Baby lienee edelleen se tunnetuin kappale ja sen 1+1-kertosäkeen muistaa, vaikka toista haluaisikin mieluusti väittää. Yhtyeen muu tuotanto jää vahvasti 1990-luvun casio-eurojumputuksen ja muutaman coverin tasolle, eikä sytytä notkumaan villisti, vaikka mitä tekisi.

Kappalelistaus:

• Bye bye baby
• Yö ja päivä
• Enkeli
• Kuiskaus
• Jos katsot taaksesi
• Kyyneleet
• Uni
• Tee päivistäni yöt
• Viides kevät
• Soita mulle
• Aurinkotanssija
• Yksin sateeseen
• Tähdenlento
• Eilinen
• Vie
• Ennen kuin meet
• Piirtelet mun sydämeen (bonus)

Kuva
Perinteiseen tavistelevisioon oivasti skaalautuva 4:3-kuva (1.33:1) ei laadullaan kehuja kerää. DV:lle kuvattu materiaali kärsii heti ensihetkestä lähtien kovasta pakkauksesta, ja bitraten pudotessa alas pikselöityminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Koska värimäärittelyä ei kuvasta löydy, on luminanssitaso varsin vaihteleva ja pääsääntöisesti harmaan puolella. Kohinaa esiintyy myös runsaasti.

Musiikkivideoiden sekaan lisätyt green chroma -kuvat paistavat vahvasti silmään. Osa Katja Kätkän lauluosuuksista on yritetty lisätä jälkikäteen siskon lomavideon tunnelmaan. Tässä ei ole kuitenkaan onnistuttu, sillä heikkotasoisten trikkien lisääminen stillikuvien päälle ei aiheuta muuta kuin päänsärkyä ja ne olisi voinut jättää huoletta pois.

Vaikka kuvan heikon laadun ymmärtää halpisjulkaisun mittapuulla katsottuna, ei enkoodauksen käsittämätöntä ruttaamista voi antaa anteeksi. Materiaalia levyllä ei ole kuitenkaan kuin vajaa puolitoista tuntia, joten bittitilan rajan tuleminen vastaan ei käy kuin huonosta tekosyystä.

Lisähuomion ansaitsee myös visuaalinen epätasaisuus. Kun suurin osa kohtauksista on purkitettu yhdellä otolla, löytyy klaffeja ja synkkavirheitä enemmän kuin laki sallii. Tyhjälle yleisölle laulaminen näkyy myös esiintymisantaumuksellisena passailuna.

Ääni
Takakannen mainostama Dolby Digital 5.1-ääniraita on painottunut vahvasti etukanaviin, eikä aidontuntuista tilavaikutelmaa synny. Takakaiuttimien kautta ulostautuva ääni on vahvasti kaikuvoittoista ja kuulostaa erittäin keinotekoiselta. Samaa voi sanoa myös subwooferin työstöstä, sillä se pumppaa bassoaan kuin  hullu puurovanaansa seuraten, eikä selkeydestä eli paremmasta ole tietoa. Lisäksi huulisynkat ovat monessa kohtaa pielessä.

Stereo-ääni on yllättäen dvd:n parasta antia ja sen dynamiikka toimii natiivisuutensa (alkuperäistä audioraitaa ei ole rahastusmielessä revitty surroundiksi) takia moitteetta.

Lisämateriaali
Lisukkeista vastaa Kätkä-siskosten haastattelu (11:08), jossa tytöt kertovat taustastaan ja musiikinteosta. Mukaan on heitetty myös pientä pr:ää Kake Randelinin ja Tauskin dvd-trailereiden myötä.

Yhteenveto
Sukellus halpisjulkaisujen maailmaan oli näin jälkikäteen ajateltuna hyvin tarpeellinen, joskin muutaman pääsärkylääkkeen vaatinut kokemus. Lyhyesti tapahtunutta kuvaillen: halvalla myytävä on myös sisällöltään todella halpaa.

Iskelmäviidakkoseikkailun päätteeksi yhdyn mielipiteessäni siihen, mitä CC-tytöt haastattelunsa alussa toteavat: "Cat Cat -dvd tehtiin ehkä sen takia, koska dvd on muotia tällä hetkellä". Muuta tarkoitusta tälle julkaisulle en itsekään löydä.