Elokuva
Sen jälkeen kun kotonaan kovia kokeva ja koulussakin alituiseen päähänpotkittu Andrew Detmer (Dane DeHaan) hankkii videokameran, hän on taltioinut elämänsä jokaisen hetken. Nauhalle on ikuistunut niin syöpään kuolevan äidin Karenin (Bo Petersen) hidas kärsimys kuin alkoholisoituneen isän Richardin (Michael Kelly) väkivaltaiset raivonpurkauksetkin. Yletön yksinäisyys on syrjäyttänyt nuoren miehen pahasti, mutta kaikki muuttuu radikaalisti, kun Andrew`n serkku Matt (Alex Russell) pyytää tämän mukaansa juhliin, joissa kolmanneksi ryhmään liittyy myös koulun suosikki, jalkapallosankari Steve (Michael B. Jordan). Kesken kostean illanvieton Andrew`n nauhalle tarttuu jotain vallan outoa, keskelle metsää ilmestynyt ammottava onkalo, jonka sisältä pojat löytävät kummasti hehkuvan artefaktin. Viikkoa myöhemmin kolmikko saa huomata omaavansa telekineettisiä voimia, joiden käyttö tuntuu ensin hauskalta antaen mahdollisuuden moniin erittäin erinomaisiin käytännönpiloihin, mutta kykyjen kasvaessa pojilla herää myös kysymykset supervoimien tuomasta vastuusta. Mattin ja Steven keskittyessä hauskapitoon, katkera ja kohtelustaan kiukkuinen Andrew vajoaa yhä syvemmälle masennukseen ja kostotoimiin häntä loukanneita vastaan. Lopulta tilanne äityy täydeksi sodaksi, jonka jalkoihin jäävät niin viholliset kuin ystävätkin.

Tv-sarjallaan The Kill Point hyvän vastaanoton saaneen Josh Trankin esikoisohjaus Chronicle on mielenkiintoinen ajatusleikki supersankaruuden pimeämmistä puolista. Chronicle perustuu Trankin ja Max Landisin tarinaan, ja sen filmatisoinnin on adaptoinut Landis, joka näin seuraa 1980-luvulla huippusuositun ohjaajaisänsä John Landisin (muun muassa Delta-jengi (1978), The Blues Brothers (1980), Amerikan ihmissusi Lontoossa (1981), Vaihtokaupat (1983), Prinssille morsian (1988)) jalanjälkiä.

Pienestä scifi-kuriositeetista aimo kronikaksi kasvava Chronicle kierrättää hallitusti Cloverfield -elokuvasta (2008) tuttua tekniikkaa jatkuvasti tilanteita dokumentoivan kameran näkökulmasta, ja saa samalla supersankarimytologiaan omaperäisen näkökulman hiukan Peter Bergin messevän toimintakomedian Hancock (2008) tapaan, tosin tyystin ilman huumoria. Rosoisen filmiformaatin käyttö suosii loppua kohden yhä komeammiksi meneviä erikoistehosteita, tuoden kekseliäisiin toimintakohtauksiin realismia ja vakuuttavuutta. Matthew Jensenin taitavasti operoima kamera ja Elliot Greenbergin napakka editointi tuovat raikkaan ja ilahduttavan erilaisen Superman -tulkinnan voittajana maaliin.

HBO:n menestysarjasta Terapiassa (In Treatment, 2008-2010) tuttu Dane DeHaan ei välttämättä tule voittamaan palkintoja roolistaan mustia miettivänä supersankari Andrew`na, mutta varsin osuvasti persoonallisen näköinen nuoriherra tulkitsee hajoavan mielen liikkeitä. DeHaanin tavoin HBO:n leivissä sarjassa Langalla (The Wire, 2002-2008) muistettavimman esiintymisensä tehnyt Michael B. Jordan ja edellä mainittua kaksikkoa vähemmillä meriiteillä ainakin vielä pröystäilevä Alex Russell pärjäävät niin ikään hyvin rationaalisen ajattelun romukoppaan heti lähtösuoralla heittävän scifijännärin keulakuvina.

Yhteenveto
Hollywoodilaisittain keskinkertaisella viidentoista miljoonan dollarin budjetilla tehty hittiraina onnistuu omaperäisyydellään vakuuttamaan vaativammankin scififriikin, ja nostaa riippumattomina tehtyjen elokuvien rimaa jälleen ylemmäksi.