Elokuva
Vuosituhannen vaihteessa televisiosarja CSI toi poliisi- ja oikeussalidraamasarjojen rinnalle rikospaikkatutkijoiden tieteellisen lähestymistavan rikosten tutkintaan. Uusi näkökulma löysi välittömästi oman katsojakuntansa ja CSI-sarjat ovatkin sankoin joukoin katsottua, televisiolle tuotettua draamaa ympäri maailman. Las Vegasin ylelliseen uhkapelaajien ja lomanviettäjien paratiisiin sijoittuva alkuperäinen CSI saikin pian meren ympäröimässä lämpimässä Miamissa työskentelevistä rikospaikkatutkijoista kertovan sisarsarjan. Tunnetun sanonnan mukaisesti ei kahta ilman kolmatta, joten New Yorkin urbaanin kiihkeään sykkeeseen sijoittuva rinnakkainen sarja sai alkunsa samanaikaisesti CSI Miamin kolmannen tuotantokauden aikana. 

CSI Miamin päähahmoa, Miamin rikospaikkatutkijoiden johtajaa, Horatio Cainea, esittävä David Caruso oli mukana poliisisarjassa NYPD Blue. Caruso lähti sarjasta ensimmäisen kauden jälkeen kokeillakseen elokuvauraa, joka ei kuitenkaan edennyt toivotulla tavalla. Lopulta Caruso teki paluun televisioon CSI Miamin myötä. Caruso esittää roolia omaan verkkaiseen tyyliinsä, joka sopii harkitsevan ja muiden parasta ajattelevan Cainen hahmoon mainiosti. Cainen apuna rikoksia tutkimassa ovat Calleigh Dusquene (Emily Procter), Tim Speedle (Rory Cochrane), Eric Delko (Adam Rodriguez) ja kuolinsyyntutkija Alexx Woods (Khandi Alexander). Kolmannella kaudella tapahtuvien yllättävien henkilöstövaihdosten johdosta tiimiin tulee mukaan nuori ja pyrkyrimäinen passipoliisi, joka tiedeharrastuneisuutensa johdosta lunastaa paikkansa rikostutkijana.

Kaikissa CSI-sarjoissa perusasetelma on sama: rikostutkijat keräävät ja tutkivat todisteita selvittääkseen rikoksien tapahtumakulun. Sarjoille on kuitenkin onnistuttu luomaan kullekin ominainen sijoituskaupunkinsa mukainen perusilmeensä. Las Vegasissa seurataan enimmäkseen yövuorossa työskenteleviä tutkijoita raakojen rikosten ja työaikojen synkistämissä tunnelmissa. Aurinkoisessa Miamissa sen sijaan ollaan keskellä rennompaa ilmapiiriä. Sarjaa on pyritty muokkaamaan entistä viihdyttävämpään suuntaan realistisuuden kustannuksella. Miamin tutkijat eivät ole pelkästään todisteita kammioissaan tutkivia nörttejä, vaan he osallistuvat myös poliisityöskentelyyn. Usein he joutuvat ottamaan aseen kouraansa ja lähtemään rikollisjahtiin. Toiminnallisen ilmeen ansiosta CSI Miami on noussut rikossarjojen ystävien suursuosikiksi.

Alkuperäisessä CSI-sarjassa keskityttiin lähinnä tutkijoiden työelämään, eikä heidän yksityiselämästään paljastettu juuri mitään. Vaikutti aivan kuin nörttimäisillä tutkijoilla ei työn ohella olisi mitään elämää lainkaan. Sarjan saaman kritiikin vaikutuksesta Miamin tutkijoille on alettu luoda henkilökohtaisia piirteitä ja menneisyyttä. Kolmannella kaudella miamilaisten tutkijoiden yksityiselämän esittely kulminoituu uudella tavalla. Välillä vaikuttaa, että miltei jokainen Miamissa tapahtuva rikos liittyisi jollain tavalla tutkijoiden sukulaisiin. Samalla sarja ottaa pitkän harppauksen kohti jatkuvajuonista tarinankerrontaa. Monet kahdella ensimmäisellä kaudella esitellyt juonen käänteet jatkuvat kolmannen kauden saaden uudenlaisia ulottuvuuksia. Sukulaissuhteissa olevien tarinankäänteiden jatkuvuuden ohella myös monet aiemmissa jaksoissa nähdyt rikokset saavat uusia käänteitä.

Miamin erityispiirteet ovat sarjan tapahtumissa selkeästi esillä. Rikollisia jahdattaessa joudutaan usein lähtemään merelle tai Miamin lähistöllä oleville suoalueille Miamin lukemattomista hiekkarannoista puhumattakaan. Myös rikokset ovat usein tiukasti sidoksissa tapahtumapaikkoihin. Tiukasta formaattisidonnaisuudestaan huolimatta uusi puolittainen jatkuvajuoninen ote ja monipuolinen rikosten valikoima tuovat sarjaan sen kaipaamaa uutta särmää tehden siitä varsin mielenkiintoisen kokonaisuuden. Sarjan vahvuuksiin kuuluvat näyttelijätyöskentelyn ja kiehtovien tarinoiden ohella kaunis kuvaus, joka onnistuu taltioimaan Miamin kauniit rantamaisemat upeasti riippumatta siitä, olivatko ne paikan päällä kuvattuja vai jälkeenpäin tietokoneella retusoituja. Suurimpina heikkouksina kolmannella kaudella tulevat esiin epätasaisen laadun ohella lievä epäuskottavuus, jota mm. liiallinen rikostapausten linkittäminen tutkijoihin ja heidän sukulaisiinsa aiheuttaa. Lisäksi muutamat jaksot vaikuttavat hieman turhan tutuilta ja kaavamaisilta. Muutenkaan CSI Miamin kaikkeen ehtivät sankarit eivät ole erityisen realistisia ja todentuntuisia tutkijoita. Sarja tarjoaa toiminnallisen viihdyttäviä hetkiä, joihin kolmannella kaudella tapahtuvat henkilöstömuutokset tuovat omaa väriään.

Tekniikka
Teknisesti julkaisu on varsin korkeatasoinen. Muualla maailmassa kausi on julkaistu seitsemän levyn pakettina, jossa kaikki kaudet ovat kuudella ensimmäisellä levyllä ja lisämateriaali seitsemännellä. Panvision on jättänyt seitsemännen levyn pois ja jakanut lisämateriaalin tasaisesti muille levyille jääneelle tyhjälle tilalle. Tällöin 10-20 minuuttia lisämateriaalia per levy ei vie kovin paljoa levytilaa itse sarjalta, eikä siten heikennä niiden audiovisuaalista antia. Tosin jonkinasteisesta huolimattomuudesta kielii levyn alussa oleva kielivalikko, jossa jokaisella levyllä yhtenä vaihtoehtona muiden pohjoismaisten kielten ohella on soumi.

Anamorfinen video (1.78:1) on varsin korkealaatuinen. Meren ympäröimä Miami toistuu komeasti värien loistaessa meren turkoosin ja taivaan sinen ollessa usein hallitsevina väreinä. Reunakorostusta tai pikselöitymistä ei ole havaittavissa miltei lainkaan. Ainoastaan paikoitellen ilmenevä kuvan sumentuminen ja sitä kautta yksityiskohtien katoaminen aiheuttaa pientä ongelmaa. Alati liikkuvalla kameralla taltioitu kuva ei kuitenkaan kärsi liikesumeudesta. Dolby Digital 5.1 –ääniraita on televisiosarjalle laadukas, vaikka jääkin dynaamisuudessa ja takakanavien käytössä hieman jälkeen alkuperäiselle, Las Vegasiin sijoittuvalle sisarsarjalleen. Voimakkaasti etukanaviin painottuva äänimaailma on kuitenkin selkeä ja täsmällinen antaen sarjan henkeen sopivan musiikin soida luontevasti.

Lisämateriaali
Kuuden levyn paketissa on kohtuullisen mittava annos lisämateriaalia, joka on jaettu useammalle levylle. Valitettavasti lisämateriaalia ei ole tekstitetty. Kommenttiraitoja kaudella on kuusi kappaletta. Ensimmäisellä levyllä niistä on kauden avausjaksolle Lost Son, jota kommentoimassa on sarjan tuottaja ja edellä mainitun jakson kirjoittanut Elizabeth Devine. Kiusallisen pitkistä tauoista huolimatta Divinen kommentointi on kiinnostavaa ja informatiivista. Hän kertoo jakson tarinaan liittyvistä seikoista ja kuvauksissa ilmenneistä mm. sään aiheuttamista ongelmista ja näyttelijäkaartissa tapahtuneen vaihdoksen mukanaan tuomista muutoksista.

Kolmatta episodia, Under the Influence, kommentoimassa ovat sen käsikirjoittajat Marc Dube ja Corey Miller seuranaan episodin ohjaaja Scott Lautanen. Miehet puhuvat huomattavan nopeasti, joten kaiken informaation omaksuminen osoittautuu pieneksi haasteeksi. Tästä huolimatta kommenttiraita on varsin kiehtova ja sisältää runsaasti tietoa jakson tekemisestä ja käsikirjoitukseen viime hetkellä tehdyistä muutoksista.

Kommenttiraitojen lisäksi ensimmäisellä levyllä on lyhyt minidokumentti Deep Blue Sea (8:34), joka keskittyy valottamaan merellä kuvattujen jaksojen haasteellisuutta. Miamin tutkijat joutuvat usein lähtemään vesille tutkimaan joko meren syvyyksiä tai kaupungin lähellä olevia suoalueita. Miamin tutkijoiden sukellusekspertin, Eric Delkon, mukana kuvausryhmä joutui usein painumaan pinnan alle, josta aiheutui omia ongelmia. Kyseisessä dokumentissa tuottaja Ann Donahue ja useita episodeja ohjannut Sam Hill kertovat hieman, kuinka näitä ongelmia ratkottiin. Lyhyt videopätkä on valitettavasti enemmän itsestäänselvyyksiä kertaava mainospätkä kuin oikea dokumentti. Toki ymmärrämme, että sukeltaessa täytyy olla varovainen ilman jatkuvaa toistelua.

Toisella levyllä on kommenttiraita yhdeksänteen episodiin Crime Wave, jossa äänessä ovat käsikirjoittaja Elizabeth Devine ja ohjaaja Karen Gaviola. Vaikka kaksikko ei varsinaisesti yhdistä jaksoa kommentoinnissaan laajemmin sarjan tarinan kulkuun, onnistuvat he kertomaan hurrikaanien ja tsunamien sävyttämästä jaksosta runsaasti mielenkiintoisia seikkoja. Hurrikaanikaudella kuvattuun jaksoon saatiin runsaasti dokumentaarista aineistoa tuleviin myrskyihin valmistautuvasta, pahimmilta alueilta pakenevasta väestöstä. Oman säväyksensä jaksolle tuo filmausten tieto todellisesta tsunamista, joka koetteli kuvausalueita kuukautta myöhemmin filmausten päätyttyä.

Kolmannella levyllä on kaksi kommenttiraitaa. Ensimmäisellä kirjoittajat Marc Dube ja Ildy Modrovich sekä ohjaaja Scott Lautanen kommentoivat kauden kymmenettä episodia After the Fall. Kommenttiraita on yksi kiehtovimmista ja informatiivisimmista koko paketissa. Kolmikko kertoo mm. alkuperäisistä käsikirjoituksellisista ideoista, jaksossa lyhyitä esiintymisiä tehneistä näyttelijöistä ja sään aiheuttamista ongelmista sekä vihjailevat aiheeseen palattavan vielä neljännen tuotantokauden aikana.

Samalla levyllä kirjoittajat Corey Miller ja Sunil Nayar kommentoivat teho-osaston ammuntavälikohtauksesta kertovaa, järjestyksessään kahdettatoista jaksoa nimeltään Shootout. Kaksikko ei tunnu ottavan kommentointia vakavasti. Televisiosarja Teho-osastoon vertailun ja vitsailun ohella he onnistuvat kertomaan valitettavan vähän mitään mielenkiintoista kyseisestä CSI-episodista.

Kolmannella levyllä oleva minidokumentti Visualising Season 3 (11:38) keskittyy sarjassa olevien erikoistehosteiden kuvaamiseen. Ann Donahuen ohella erikoistehosteista vastaava Larry Detwiler, monien muiden säestämänä, kertovat muutamista kohtauksista esimerkin kaltaisesti, mitä pystyttiin toteuttamaan oikeasti ja missä vaiheessa erikoistehosteet jouduttiin ottamaan avuksi. Erityisesti tässä tarkastellaan episodeja Crime Wave ja Lost Son.

Viidennellä levyllä oleva minidokumentti Coast to Coast (11:14) kertoo, kuinka sääolosuhteista ja kuvauspaikasta huolimatta kohtaukset pyrittiin kuvaamaan siten, että ne näyttäisivät tapahtuvan Miamissa. Kaikkiin jaksoihin sopivia kuvauspaikkoja ei löytynyt Miamista, joten osa materiaalista kuvattiin Los Angelesissa. Kyseisiä kohtauksia jouduttiin jälkeen päin muuttelemaan, jotta kuvasta saatiin poistettua virheelliset, Miamiin kuulumattomat tuntomerkit. Teknisluonteinen dokumentinpätkä on kiehtova, vaikka jääkin valitettavan lyhyeksi.

Kauden viimeinen kommenttiraita kuudennella levyllä on erityisen kiehtovaa kuultavaa. Tuottaja-kirjoittaja Ann Donahue kertoo 23. episodin (Whacked) tapahtumista ja toteuttamisesta tehden huomioita jopa kuvauksesta, editoinnista ja musiikista. Donahue kertoo laajemmin myös sarjan tapahtumista, hahmojen taustoista ja muista CSI-sisarsarjoista poikkeavan visuaalisen ilmeen luomisesta.

Kuudennella levyllä on lisäksi kaksi minidokumenttia. Delivering the Goods (13:01 min) kertaa sarjan tapahtumia. Monet kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella alkunsa saaneet tapahtumat saavat jatkumoa kolmannen kauden kuluessa. Vaikka rikokset yleensä selvitetään episodin kuluessa, sarja ottaa pari pitkää harppausta kohti jatkuvajuonista kertomistapaa. Erityisesti CSI-tutkijoiden yksityiselämässä tapahtuu jatkuvasti jotain uutta, mutta ajoittain palataan aiemmin osittain ratkaistujen rikostapausten pariin uusien todisteiden ilmaantuessa näköpiiriin. Kaiken kaikkiaan dokumentti on varsin kiehtova näyttelijöiden tuodessa omia näkemyksiään tarinan kulusta.

Lopuksi Medical Examiner School (13:23) kertoo hieman perustietoutta kuolinsyyntutkijoiden työstä. Oppaanamme toimii sarjan tekninen asiantuntija John Haynes. Lyhyisiin, eriaiheisiin pätkiin jaoteltu minidokumentti kertoo mm. rikospaikalla tehtävästä tutkinnasta, ampumahaavoista ja ruumiinavauksesta varsin lyhyesti ja ylimalkaisesti.

Yhteenveto
Kolmannella tuotantokaudella CSI: Miami tuo tarinaan mukaan entistä enemmän tutkijoiden henkilökohtaisia ongelmia, joista monet ovat saaneet alkunsa jo sarjan aiemmilla tuotantokausilla. Sarja onkin selkeästi matkalla kohti jatkuvajuonista tarinankerrontaa luomalla laajempaa kehyskertomusta, jossa tutkijat esitetään aivan eri tavalla kuin puhtaasti ammattiasioihin keskittyvässä, Las Vegasiin sijoittuvassa sisarsarjassa. Sarjaa pyritään selkeästi erilaistamaan muista CSI-tuotannoista. Miamissa tutkijat osallistuvatkin myös poliisityöskentelyyn juosten välillä ase kourassa rikollisten perässä.