Elokuva
Wes Anderson on aina Wes Anderson, hyvässä ja pahassa. Mm. Rushmoren (1998), The Royal Tenenbaumsin (2001) ja Steve Zissoun vedenalaisen maailman (2004) ohjannut armoitettu eksentrikko luottaa elokuvissaan visuaaliseen komediaan, hykerryttävien yksityiskohtien runsauteen ja kulmikkaaseen, omalaatuiseen huumoriin, joka on omiaan jakamaan katsojien mielipiteet. Ohjaajan uutukainen Darjeeling Limited on edeltäjiään aavistuksen suoraviivaisempi ja lämpimämpi, vähemmän omaa nokkeluuttaan julki huutava road movie, joka andersonilaiseen tapaan on kuitenkin, totta kai, reippaasti jengalle väännetty.

Tarina alkaa intialaiselta rautatieasemalta, jossa kolme jenkkimiestä lähtee matkalle halki Intian ”The Darjeeling Limited” -nimisellä junalla. Moottoripyöräonnettomuudessa loukkaantunut kontrollifriikki isoveli Francis (Owen Wilson) on järjestänyt veljilleen Peterille (Adrien Brody) ja Jackille (Jason Schwartzman) junamatkan, jonka aikana kauan erossa olleen kolmikon olisi tarkoitus tutustua uudelleen toisiinsa perheenä ja ihmisinä, sovitella veljesten väliset skismat ja samalla löytää sielunrauha vierailemalla kaikissa vähänkin merkittävissä reissun varrelle osuvissa pyhätöissä. Epäsovinnaisella junamatkalla on mukana iso röykkiö design-matkalaukkuja sekä intialaisen lääketeollisuuden tehokasta tuotteistoa, jonka lapasesta lipeävä liikakäyttö johtaa matkasuunnitelmien yllättävään muuttumiseen.

Veljesdraaman pääosissa on kolme kivikasvoista koomikkoa, hienosti yhteen hiileen puhaltavat Owen Wilson, Adrien Brody ja Jason Schwartzman. Trio onnistuu luomaan monta hienoa, näyttelijävetoista, pitkin otoin kuvattua kohtausta, joiden tarkkanäköinen dialogi nälvii amerikkalaista ylemmyydentuntoa, Intiaan ja henkiseen kasvuun haudanvakavasti suhtautuvaa reppureissaajasukupolvea ja ties mitä muuta tielle osuvaa. Paikoin koskettavassa, paikoin täysin läskiksi lyödyssä slapstickiä ja fyysistä komiikkaa hyödyntävässä kertomuksessa matka on määränpäätä tärkeämpi, mikä valitettavasti johtaa myös ohjauksen jonkinasteiseen onttouteen. Owen Wilson tekee kuitenkin uransa parhaan roolityön pikkuveljiään pomottelevana surullisen hahmon ritarina - suoritus, jota on vaikea olla katsomatta suhteessa näyttelijän oman elämän ongelmiin ja traagiseen itsemurhayritykseen.

Visuaalisesti Darjeeling Limited on kaunis, mieleenpainuva ja omaperäinen kokonaisuus. Yliampuvan värikäs lavastus, kekseliäs puvustus ja kuvaaja Robert Yeomanin tarkka kameratyö välittävät Intiasta pitkälle stilisoitua ja epärealistista kuvaa, joka istuu hyvin todellisuuden ja mielikuvien ristiriitaa pohtivaan elokuvaan. Tarinankertojana Anderson osaa halutessaan olla elitistinen ja nenäkäs, mutta Darjeeling Limited sijoittaa itsensä yllättävänkin vähäeleisesti elokuvahistorian jatkumoon. Ohjaaja ripottelee ympärilleen rinnastuksia toisiin elokuviin, mutta tekee sen näkemyksekkäästi, omaa kertomustaan viittauksilla tukien.

Darjeeling Limitedin eteen on liitetty Andersonin 13-minuuttinen lyhytelokuva Hotel Chevalier, jossa Jack ja hänen entinen tyttöystävänsä (Natalie Portman) puivat suhdettaan pienessä pariisilaishotellissa. Episodilla on oma yhteytensä pääkuvaan, vaikkei se elokuvan ymmärtämisen kannalta olekaan millään lailla välttämätön. Enemmän se kertoo ohjaajan halusta kiinnittää katsojan huomio kertomuksen rakenteeseen ja tehdä kertomisen keinotekoinen luonne läpinäkyväksi. Andersonille tarinankerronta on yhtä tärkeä osa elokuvaa kuin itse tarina, minkä vuoksi häntä on helppo pitää kylmänä, etäisenä ja vaikeasti lähestyttävänä ohjaajana. Elokuvan tragikoominen tyylilaji muistuttanee kuitenkin tarpeeksi selvästi, ettei Andersonin jokaista oikkua ole aina pakko ottaa tosissaan.

Yhteenveto
Hauska ja surumielinen kertomus kolmen veljeksen hullunkurisesta junamatkasta kohti sovintoa, sovitusta ja toisiaan on taattua Wes Andersonia.