Elokuva
Perusamerikkalainen Barrettien perhe, isä Daniel (Josh Hamilton), äiti Lacy (Keri Russell) ja pojat Jesse (Dakota Goyo) ja tämän pikkuveli Sammy (Kadan Rockett), joutuvat keskelle yliluonnollisten tapahtumien pyöritystä, kun kotitalossa ja sen ympäristössä alkaa sattua selittämättömiä. Tavarat vaihtelevat paikkoja, linnut lentelevät päin ikkunoita ja varsinkin perheen miespuoliset jäsenet saavat katatonisia oireita keskellä kirkasta päivää. Selityksiä sattumuksille tarjoilee paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunut spesialisti Edwin Pollard (J.K. Simmons), jolla on omakohtaistakin kokemusta harmaiksi kutsumistaan vierailijoista.

Paremminkin omapäinen kuin -peräinen ohjaaja/käsikirjoittaja Scott Stewart on aiemmin tarjoillut katselijoille niinkin elämyksellisiä elokuvia kuin Legion (2009) ja Priest (2011), jotka ryöstöviljelivät kauhugenreä efektiraskaina esityksinä. Tehostepuolella itsekin uransa aloittaneen Stewartin uusin, Dark Skies, jatkaa samalla linjalla, ja nyt lainailun kohteina ovat kaikki abduktioelokuvat aina Poltergeistista (1982) lähtien sekä uudemman aallon Paranormal Activityt, jotka ovat myös Dark Skiesin tuottajan, Jason Blumin, tekosia.

Tarinaa ei Stewart ole hölynpölyynsä saanut nimeksikään, on vain koneellisesti peräkkäin tulevia kohtauksia, joissa jokainen shokki ja säikky tuntuu tutulta ja varmasti onkin varastettu tehokkaammista esityksistä. Muutama pakollinen osumakin toki mukaan mahtuu, mutta kylmiä väreitä leffoiltaan hakeva kauhukatsoja ei saa jopa nimensä 1996-1997 esitetyltä ja samaa aihepiiriä puineelta tv-sarjalta varastaneelta Dark Skiesilta muuta kuin pukamia.

Tv:ssä jo 1980-alkupuolelta asti näkynyt Josh Hamilton ja niin ikään töllöstä tuttu (Felicity, 1998-2002) Keri Russell ahdistuvat ja kirkuvat kuten asiaan kuuluukin, mutta sympaattista samaistumista pahan valtaan joutuviin vanhempiin ei pääse vahingossakaan tapahtumaan. Sympaattisessa Real Steelissa (2011) merkille pantu ja seuraavaksi nuorta nimihenkilöä Darren Aronofskyn Noahissa näyttelevä Dakota Goyo, sekä pirteää pikkuveikka Sammya esittävä Kadan Rockett toimivat kuten lasten kauhukuvissa kuuluukin, näyttävät lähinnä lamaantuneilta. Laatu-ukko J.K. Simmons latelee ulkolukuna Stewartin luomaa sieppaus-jargonia, mutta tuo silti leffaan aavistuksen tasokkuutta ja karismaa.

Yhteenveto
Kaikin puolin helposti unohdettava lainaraina, jonka tuontia valkokankaille suoran dvd-enskarin sijaan ei voi kuin ihmetellä.