Capesiden nuorten elämä jatkuu sarjan toisella tuotantokaudella, joka jatkuu täsmälleen siitä hetkestä, mihin ensimmäinen kausi jäi. Tuttujen Dawsonin (James Van Der Beek), Joeyn (Katie Holmes), Jenniferin (Michelle Williams) ja Paceyn (Joshua Jackson) lisäksi päähenkilöiden joukkoa kasvatetaan uusilla henkilöillä, joista kaikki esitellään jo kauden ensimmäisessä jaksossa. Jatkuvasti höpöttävä pikkutyttömäinen Andrea "Andie" McPhee (Meredith Monroe) törmää kirjaimellisesti Pacen autoon ja heidän välilleen kehkeytyy heti omalla tavallaan synkkaava vihasuhde. Andien mukana kuvioihin sotkeutuu myös hänen veljensä Jack (Kerr Smith). Vielä kun mukaan otetaan koulun pahis Abigail "Abby" Morgan (Monica Keena), niin aineistoa uusiin tapahtumiin riittää mukavasti 22 jakson verran.

Siinä missä henkilöitä on lisätty, myös kokonaisuutta on tasapainotettu; Dawsonin ja Joeyn suhteeseen ei keskitytä enää ylivoimaisen paljon. Itseasiassa heidän varsinaista seurusteluaan kestää vain viiden jakson verran, jonka jälkeen Joey päättää ottaa aikalisän huomattuaan ettei olekaan niin varma siitä, mitä haluaa. Dawson kunnioittaa päätöstä ja alkaa seurustelun sijaan keskittyä tekemään toista elokuvaansa voitettuaan ensimmäisellä elokuvafestivaalien pääpalkinnon.

Jack saa töitä Joeyn perheen pyörittämästä ravintola Ice Housesta ja Joeyyn ihastuttuaan tajuaakin tykkäävänsä enemmän pojista. Pacey ja Andie päätyvät yhteen, ja heidän suhteestaan tuleekin erittäin voimakas. Andien avulla Pacey pääsee luuserin roolistaan takaisin jaloilleen, ja koulukin alkaa sujua, mutta Andien oma mielenterveys ei olekaan ihan kunnossa, ja Pacey joutuu tukemaan vuorostaan häntä. Kauden loppupuolella asiat sotkee lisäksi Joeyn vankilasta vapautunut isä, joka ei pääse eroon pimeistä bisneksistään.

Kauden jokainen jakso on yksinkertaisesti hyvä, joskin mukaan on mahdutettu pari turhempaa, kouluprojekteihin liittyvää jaksoa, mutta kun sarja kerran kuvaa koululaisten elämää, niin eiköhän nämäkin tarkoitukseensa sovi. Useista muistakin nuortensarjoista tuttu Jason Behr (mm. Roswell) on tungettu mukaan tähänkin (onneksi vain muutamaan jaksoon), ja hänen läsnäolonsa aiheuttanee teinitytöissä ihastusta ja muissa katsojissa tunteen, että avaruusolennot ovat valtaamassa nyt Capesidenkin. Turhempia jaksoja lukuun ottamatta kaikki muut noudattavat samaa, toimivaksi huomattua draaman kaavaa; alussa kaikki on hyvin ja iloisesti, sitten tapahtuu jotain dramaattista ja loppuaika käytetään asioiden selvittelyyn ja surullisemman tunnelman luomiseen. Kauden puolivälissä nähdään myös sarjan ensimmäinen kaksiosainen jakso, joka keskittyy Jackin homouden paljastumiseen.

Sarjan luoja Kevin Williamsonilla on sormensa pelissä ainoastaan yhdessä, 15. jakson käsikirjoituksessa, suurin osa muista on Dana Barattan ja Mike Whiten käsialaa. Eipä silti, kokonaisuus toimii ja käsikirjoitus pysyy yhtä tasokkaana kuin ensimmäisellä kaudellakin, vaikkakaan nyt ei ylletä aivan niin tunteellisiin hetkiin. Kaikki näyttelijät ovat rooleissaan erinomaisia, ja tässä vaiheessa roolit on omaksuttu jo niin hyvin kuin mahdollista. Tapahtumat ja vastoinkäymiset, kuin myös onnistumisetkin, ovat sopivan realistisia. Paikoin pitkäänkin jatkuvaa haikeaa tunnelmaa lämmittää onneksi lähes ikuinen kesä. Kylmempää säätä riittää vain yhteen jaksoon, joten tarjolla on runsaasti kesäistä katseltavaa. Koittaisipa Suomessakin kevät yhtä nopeasti.

4:3-suhteisen kuvan laatu on parantunut ensimmäisestä kaudesta huikeasti, joskin lievää rösöisyyttä on havaittavissa paikoin vieläkin. Tätä esiintyy vain tietyissä kuvakulmissa, joten ongelma lienee ollut kuvauspaikan valaistuksessa. Kamerapanoroinneissa esiintyy lisäksi pientä perspektiivin vääristymistä kuvan reuna-alueilla. Värit toistuvat nyt kuitenkin luonnollisemmin ja kuva on käytännössä kaikin puolin hyvää.

Ääniraita on muotoa Dolby Surround 2.1, eikä tyypilliseen TV-sarjojen tapaan tarjoile mitään ihmeellistä. Dialogi ja musiikki toistuvat selkeästi ja häiriöttä.

Ensimmäisen kauden tapaan lisämateriaalina on vain ensimmäisen ja viimeisen jakson kommenttiraidat (äänessä tuottaja Paul Stupin), sekä elokuvien Go ja Charlie's Angels: Full Throttle trailerit.

Toisen kauden kokonaisuus pysyy loistavasti kasassa ja vaikka kyseessä on TV-sarja, kaikki jaksot pystyy katsomaan vaikka putkeen (mikäli jaksaa istua ruudun edessä lähes kuusitoista tuntia) kokonaisuuden siitä lainkaan kärsimättä. Teknisesti julkaisu edustaa normaalia keskitasoa, mutta kuuden levyn hieno paketti löytänee silti tiensä kaikkien sarjan ystävien hyllyihin.