Elokuva

Takashi Miike on tunnettu provokatiivisista ja väkivaltaisista elokuvistaan. Reilun kymmenen vuoden ohjaajanuran aikana lähes seitsemänkymmentä elokuvaa ohjannut Miike lukeutunee tuotteliaisimpien ohjaajien joukkoon. Väkivaltaisista orgioista aina makaaberiin huumoriin vaihtelevat elokuvat ovat päätyneet myös suomalaisten elokuvaharrastajien hyllyyn Future Filmin toimesta. Vuosituhannen alun paikkeilla Suomessa julkaistu Ichi the Killer -elokuva kuuluu Miiken väkivaltaisimpien ja tunnetuimpien tuotosten joukkoon. Vuoden 2004 viimeisellä neljänneksellä FF julkaisi tukun muita Miiken elokuvia, mukaan lukien ohjaajansa toisen kuuluisan teoksen, Dead or Alive -trilogian.

Tokion alamaailman jäsenet kaatuvat yksi toisensa jälkeen, kun viisihenkisen rikollisjengin johtaja Ryuichi (Riki Takeuchi) on päättänyt kaapata tuottoisan liiketoiminnan omaan haltuun. Niin japanilainen Yakuza kuin Kiinan Triad ovat voimattomia tuhovimmaisen viisikon edessä, eikä ruumiiden määrää saada vähennettyä. Kuolleiden gangstereiden lisääntyminen hälyttää paikalle kovapäisen huumekytän Jojiman (Sho Aikawa), jonka tutkinta johtaa hänet säälimättömän Ryuichin jäljille.

Dead or Alive -trilogian ensimmäinen osa, Hanzaisha, alkaa tyypillisen miikemäiseen tapaan. Elokuvan päähenkilöt, Ryuichi ja Jojima, pistävät juonen käyntiin 1,2,1,2,3,4-hokeman avulla ja seuraava kymmenminuuttinen vierähtää nopeatempoisen, musiikkivideomaisen kavalkadin parissa, joka pohjustaa koko elokuvan. Kyseinen kuvarykelmä sisältää niin ruumiita, strippareita, huumeita, klovneja, sekä kaikkea näihin liittyvää ja liittymätöntä. Juuri kun katsojasta tuntuu siltä, että laittoi epähuomiossaan elokuvan trailerin pyörimään, muuttuvat elokuva ja sen tempo hieman normaalimmaksi - ja samalla tylsäksi.

Ultraväkivaltaisia kohtauksia etsiville DOA voi olla pienoinen pettymys, sillä alkua ja loppua lukuun ottamatta elokuva ei sisällä minkäänlaista raakuutta.  Kannen mainostama "väkivaltaista seksiä" ja "yliampuvan välivaltaista väkivaltaa" on turha hakea, ja koko mainoslause tuntuu pikemminkin olevan Miikelle ominaista kieroutunutta huumoria kuin tosiseikkaa. Klovneja toki löytyy, mutta ei heitäkään montaa sekuntia enempää. Valtaosa kestosta kulutetaan tylsien henkilöhahmojen syventämiseen ja Jojiman hitaasti etenevän etsiväntyön seurantaan. Kyseinen osuus on kuin mistäkin tusinaleffasta, mitä nyt väliin laitetut provosoinnit palauttavatkin ajoittain todellisuuteen. Lopun meksikolainen kaksintaistelu tulee puolestaan niin kulman takaa, ja on niin tyypillistä Miikeä, ettei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Hanzaishan tyylikkäästi toteutettujen toimintakohtausten ja omaperäisen kameratyöskentelyn lisäksi elokuvasta ei juuri mitään merkittävää löydy. Pääosan kestosta vievä tutkimustyö on kuin perusjännäristä otettu, ja on suorastaan tylsää seurattavaa. Sekaan laitetut ajoittaiset provosoinnit esitetään varsin tavanomaisina asioina, minkä seurauksena ne eivät iske tajuntaan aivan niin suurella voimalla kuin ohjaajan muissa töissä. Myönnettäköön, että Miike-tuntemukseni on varsin mitätön, joten pienet sisäiset nyanssit ovat saattaneet mennä ohi. DOA ei kuitenkaan alkua ja loppua lukuun ottamatta tarjonnut mitään niin ihmeellistä tai ylitseampuvaa, että se ansaitsisi sellaisen kohumaineen kuin sille on siunaantunut.

Kuva

Anamorfinen 1.78:1-suhteinen kuva ei kiitosta kerää millään osa-alueella. Yleisilme on suttuinen, eikä liiallisen pehmeyden takia tiedä välillä edes kuka henkilöistä puhuu. Kuva on kauttaaltaan kohinan vaivaama, joka peittää lukuisat yksityiskohdat alleen ja ärsyttää vieläpä silmiä jatkuvalla sykehdinnällään. Mustan taso on olematon ja elokuvan monissa pimeämmissä kohdissa hahmot sulautuvat taustaan. Joko masteroinnissa on epäonnistuttu täydellisesti, tai sitten vuonna 1999 ilmestynyt elokuva oli alkujaan näin huonolaatuinen. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa tosin hieman oudolta.

Ääni

Dolby Digital 2.0 -ääniraita ei kummempia tarjoa. Häiriötön raita toistaa niin dialogin kuin tarvittavat tehosteet tunnistettavasti.

Lisämateriaali

Julkaisu ei sisällä minkäänlaista lisämateriaalia.

Yhteenveto

Japanilaisen kohuohjaajan, Takashi Miiken, Dead or Alive -trilogia kuuluu yhdessä Ichi the Killer -elokuvan kanssa ohjaajan kuuluisimpiin töihin. Rikollisen ja poliisin välienselvittelystä kertova Dead or Alive: Hanzaishan ei sisällä mitään niin pahaa kuin kannen varoitukset antavat ymmärtää, vaan on suorastaan puuduttavan tavanomainen rikosleffa. Toki mukana on muutamia Miikelle tyypillisen provosoivia kohtauksia, mutta ohjaajalta löytyy muita huomattavasti parempia elokuvia tähän tarkoitukseen. Future Filmin julkaisu on kaikenlisäksi ala-arvoisen huono.