Elokuva
Kun Columbian yliopiston juuri 50 vuotta täyttänyt kielitieteiden professori, tohtori Alice Howland (Julianne Moore), huomaa unohtelevansa sanoja, lääkäreiden diagnoosi oireisiin on musertava. Onnellisessa avioliitossa miehensä Johnin (Alec Baldwin) kanssa kolme lasta kasvattaneella ja työkseen puhetta käyttävällä ja tutkivalla Alicella todetaan Alzheimer, parantumaton tauti, joka rappeuttaa muistin ja henkiset kyvyt, aiheuttaa dementiaa ja lopulta tuhoaa täydellisesti elämän. Alice kehittää itselleen erilaisia tapoja harjoittaa muistiaan ja yrittää lääkityksen ohella näin hidastaa taudin kulkua, samalla kun huoli sairauden perinnöllisyydestä kasvaa perheen aikuisten lasten, Annan (Kate Bosworth), Tomin (Hunter Parrish) ja Lydian (Kristen Stewart), välillä. Vaikka tauti etenee vääjäämättä, Alice taistelee kaikin keinoin säilyttääkseen sen ainoan asian, joka hänellä vielä on, oman itsensä.

Kehuttuja ja arvostettuja independent-elokuvia tehneiden Richard Glatzerin ja Wash Westmorelandin ohjaama ja käsikirjoittama Edelleen Alice kuvaa hallitun neutraalein keinoin yhtä ihmiselämään järkyttävimmin vaikuttavaa asiaa, parantumatonta sairautta. Se seuraa nimihenkilön matkaa kohti lopullista pimeyttä, elämää ennen kirkastaneen järjen valon vähetessä päivä päivältä, osaten ottaa huomioon myös sen järkyttävän paineen, jonka uhrinsa dementoiva Alzheimerin tauti synnyttää myös siihen sairastuneen lähipiiriin. Edelleen Alicen onnistuneeseen lopputulokseen on vaikuttanut varmasti myös ohjaajakaksikon omakohtaiset kokemukset taistelusta parantumatonta tautia vastaan, sillä Richard Glatzer sairasti ALS-oireyhtymää. Hän kuoli 10.3.2015. Edelleen Alice on myös sanomaltaan tärkeä, sillä vaikka Alzheimerin tautia ei voidakaan parantaa, sen oireita ja etenemistä on mahdollista lieventää oikealla lääkityksellä, jos diagnoosi tehdään tarpeeksi varhaisessa vaiheessa.

Lisa Genovan romaaniin pohjautuvan, tunteikkaan elokuvan nostaa tv:stä tulvivien, Viikon sairaus-nyyhkydraamojen yläpuolelle paitsi sen ymmärtävä ja hallittu tapa kuvata musertavaa tarinaa ilman päälle liimattua melankoliaa, myös pääroolissa yhden vaikuttavan uransa hienoimmista rooleista tekevän Julianne Mooren voimaannuttava läsnäolo. Parikymmentä palkintoa elokuvafestivaaleilla ympäri maailman, mukaan lukien myös parhaan naispääosan Oscarin, roolistaan aivan oikeutetusti voittanut Moore kasvattaa Alicestaan todellisen henkilön, jonka kaikkia ratkaisusuunnitelmia ei välttämättä voi hyväksyä, mutta ne pystyy silti ymmärtämään täydellisesti. Erinomainen on myös elokuvan finaali, kun sanoja ei ole enää jäljellä kuin yksi.

Taitavasti ylilyönnit välttää myös moniin rooleihin taipuva Alec Baldwin, Alicen aviomies Johnina, jonka kautta helvetillisen taudin kulku avautuu myös perheenjäsenen näkökulmasta. Howlandien lapsia esittävät Kate Bosworth, Kristen Stewart ja Tom Parrish tekevät niin ikään hyvää työtä, mutta kaiken dynamo ja katalyytti on nimenomaan Julianne Mooren keskushenkilö, jonka kautta elokuva elää ja hengittää.

Yhteenveto
Surullinen ja musertava, mutta silti myös inspiroiva ja kaikesta traagisuudestaan huolimatta lämpimästi voimaannuttava elokuvakokemus.