Elokuva
Ikääntynyttä isäänsä Urhoa (Vesa-Matti Loiri) tämän synttäreiden kunniaksi ilahduttamaan saapuva Tiina (Armi Toivanen) saa järkytyksen havaittuaan boheemin faijansa asustavan äärimmäisen huonokuntoisessa talonrähjässä. Topakka tytär päättää muuttaa samaan residenssiin ihan kaikkeen yltiöpostiivisesti suhtautuvan poikaystävänsä Tomin (Peter Franzén) ja tämän goottihenkisen kapinatyttären Emilian (Lenita Susi) kanssa, ja laittaa isäukkonsa talon, ja elämän, remonttiin. Hövelistä Tomista ei kuitenkaan ole rakentajaksi, mutta remppaa tekemään palkattu macho Kake (Jani Volanen) vain sekoittaa jo valmiiksi hajallaan olevaa pakkaa entisestäänkin.

Mika Kaurimäen uutuusleffalla Elämältä kaiken sain on edessään hyvä käsi. Löytyy suomalaisuuteen uppoavan humoristisen melankolian uusio-oppinut ohjaaja, koko kansan rakastamat näyttelijät ja jo kertaalleen testattu resepti (Tie pohjoiseen, 2011), joka keräsi niin suitsutusta kuin massiakin. Kaurismäen ja Sami Keski-Vähälän kirjoittama draamakomedia yrittää käsitellä vaikka mitä aihealueita aina parisuhteilusta kotihoitoon ja nuorisokasvatukseen, mutta jää kaikesta huolimatta vain kokoelmaksi vaihtelevasti napakoita anekdootteja ja epätasaisesti huvittavia kommelteita.

Elämältä kaiken sain on matemaattisen tarkkaan ynnäilty täsmätuote suomalaiseen mielenlaatuun, joka ei kuitenkaan tyystin kykene peittämään laskelmoinnin ja helpon manipuloinnin katkua. Draamankaari pomppii melankolisen sukupolvikuilun tarkastelusta sovituksen tekemiseen, mutta irrallinen tilannekomiikka ei jäsenny kivutta kokonaisuuteen. Balanssin puutteen kruunaa finaali, jossa lempeän leppoisa ihmissuhteilu kääntyy vielä kohti jännityselokuvankin kliseitä. Yksikään käänteistä ei tule yllätyksenä, mutta jos katsojalle onnistunut leffaehtoo tarkoittaa varman päälle pelaamista ja riskien kaihtamista, elokuva kyllä täyttää sen tarpeen passelisti.

Vesa-Matti Loiri klaaraa monimerkityksillisillä yksrivisillä artikuloivan Urhonsa hyvin, vaikkakin silkalla rutiinilla, mutta onneksi pikkuisen pippuria juttuun tuo Armi Toivasen napakka Tiina. Peter Franzén jää koiranpentumaisesti ihmisiin kiinnittyvänä Tomina pelkäksi karikatyyriksi, kun taas Jani Volasen karski Kake tuntuu kuuluvan vallan eri elokuvaan. Jaana Saarinen piipahtaa kuvissa Urhon petikaverina Sanniksena, Minna Hämäläinen on tiukkis kotihoitaja, Annamaija Tuokko Tiinan lapsuuden kaveri Eeva ja Janne Valve Kaken nuori appari Late.

Yhteenveto

Tekijöistään huolimatta, tai ehkä juuri siksi, varman päälle pelattu, mutta hajuttomaksi ja mauttomaksi jäävä draamakomedia.