Elokuva
Barney Rossin (Sylvester Stallone) luotsaama Expendables-palkkasotilasryhmä hyökkää tehokkaseen tapaansa vankilakuljetuksia hoitavaan panssarijunaan ja vapauttaa porukan entisen jäsenen Docin (Wesley Snipes) avukseen pysäyttämään asekauppias, joka osoittautuu armottomaksi Conrad Stonebanksiksi (Mel Gibson). Expendablesien toinen perustajajäsen ja sittemmin kuolleeksi luultu Stonebanks onnistuu tiukassa tulitaistelussa rampauttamaan joukkion ja Barney joutuu värväämään avukseen nuoren polven tehotiimin napatakseen vanhan kaverinsa.  

Toimintaseniorien kolmas kokoontumisajo on odotetusti tuhtia toimintaa, kosolti äijäenergiaa ja hiukan dramattiikka. The Expendables (2010) kokosi kasarikauden ikonisimmat toimintaukot cooliksi paketiksi ja ensimmäinen jatko-osakin (2012) lunasti lupaukset rytinäpuolella, vaikka päättömät inside-herjat närästivät. Läppä onkin nyt taas parempaa ja mietitympää, mutta halvan näköinen ja Itä-Euroopan harmaisiin betonilähiöhin lavastettu, CGI-tehosteiltaan korkeintaan keskinkertainen kovapanostus osoittautuu kummallisen hampaattomaksi, laiskaksi ja mikä pahinta, verettömäksi, vanhan toistoksi. Tällä menolla sarjan kirkkaasti parhaaksi jäävän ykkösosan rutisevia kaksinkamppailuja ja hektisiä lähitaisteluja tulee nopeasti ikävä.

Persoonallisella aussi-westernillä Red Hill (2010) tiensä Hollywoodiin lunastanut Patrick Hughes on osaava henkilöohjaaja ja luonnollisesti materiaalista innostunut, mutta tiukasti kontrolloitava renki, jonka isäntä, veteraanituottaja ja ahne liikemies Avi Lerner, pitää tiukasti suitsissa. Kassakoneen kilinän maksimoidakseen ikäraja on alennettu teiniystävälliselle tasolle (K-12, jenkeissä PG-13) ja MTV-sukupolvea kosiskelevat myös nuoret, nätit ja notkeat: Twilight-saagasta tuttu Kellan Lutz on Navy Seal -sotilas Smilee, joku Glen Powell hakkeri Thorn, ja ammattiatleetit Victor Ortiz tarkka-ampuja Mars sekä Ronda Rousey lähitaistelun hallitseva Luna. Valitettavasti näissä värittömissä poseeraajissa on yhteensäkin vähemmän karismaa kuin edes Stallonen poskipäissä.

"Syltyn" rinnalla parhaat hetket tarjoaa vankilavuosiensakin jälkeen hyvässä iskussa pätkivä Wesley Snipes, joka irrottelee itseironisesti teräaseita kirurgin tarkkuudella käsittelevänä Docina. Myös Antonio Banderas heittää onnistuneen roolin energisenä sotaveteraanina Galgona, jolle ihailemiensa taistelijoiden riveihin pääseminen on kunnia-asia. 

Vakkariporukasta Jason Statham saa sentään tehdä töitä palkkansa eteen, mutta kaapit Randy Couture, Dolph Lundgren ja varsinkin Terry Crews jätetään suosiolla taustalle. Kovin vähän tekemistä on keksitty myös Arnold Schwarzeneggerille ja Jet Lille. Itsensä ulos hinnoitelleen Bruce Willisin tilalla Harrison Ford hahmottelee vastaavan CIA-byrokraatin, joka tarpeen tullen jalkautuu kentälle. Castin erikoisin veto, Kelsey Grammer, on tyystin turha koominen kevennys palkkasotilaita välittävänä Bonapartena, eikä ikikonna Robert Davi saa muutaman minuutin kääntymisessä albanialaisena mafiosona edes mahdollisuuutta.

Onneksi Mel Gibson räväyttää leffasarjan kirkkaasti parhaan konnaroolin ja on siten myös koko trilogian onnistuneimpia hahmoja yleensäkin. "Gibbon" jäänsinisten silmien kostolle palava liekki tuo hahmoon yllättävää tunnetta ja syvyyttä.

Tällä porukalla nimessään kantava lupaus "tuhlattavista" olisi ollut viimeistään nyt helppo lunastaa ilmeisten esikuviensa, 7 rohkeata miestä (1960) ja Likainen tusina (1967), tavoin, ja vaikka vähän jo siihen suuntaan vihjataankin, ei se koe odotettua täyttymystä.

Yhteenvetoh
Trilogiaksi täydentyvä toimintapommi tarjoaa edelleen isoja äijiä, pyssyjä ja egoja koko rahan edestä, mutta kahta edeltäjää verettömämmin ja muutenkin laimeammin. Pikaruokaa kokolihaa suosiville heteromiehille.