Elokuva
Toisen maailmansodan viimeisinä päivinä, huhtikuussa 1945, Hitler on määrännyt kaikki kansalaisensa, mukaan lukien naiset ja lapset, viimeiseen vastarintaan rajan yli tulevia liittoutuneiden joukkoja vastaan. Kersantti Don ”Wardaddy” Collierin (Brad Pitt) komentama Sherman-panssarivaunu, kutsumanimeltään Fury, on jo syvällä Saksan maaperällä. Tankin miehistö, ampujat Boyd ”Piplia” Swan (Shia LaBeouf) ja Grady ”Coon-Ass” Travis (Jon Bernthal) sekä kuski Trini ”Gordo” Gracia (Michael Peña), ovat pitkien taistelujen aikana hitsautuneet yhteen veljeyteen verrattavalla tavalla, joten vaunun kuolleen apukuskin tilalle tulevalla keltanokalla Norman Ellisonilla (Logan Lerman) on heti alusta alkaen vaikeuksia saada muun joukkueen kunnioitus ja hyväksyntä. Kirkasotsainen Ellison joutuu heti kohtaamaan sodan kauhut kaikissa väreissä, eikä nuoren miehen moraalinen kompassi kohta enää osaa näyttää oikeaa suuntaa. Rauhan ajan jo häämöttäessä, Fury saa tehtävän tukkia tärkeä risteys, mutta kohtalo puuttuu peliin monisatapäisen SS-komppanian muodossa.

Kovaotteisia ja proseduureiltaan realistisia poliisikuvia (Training Day (2001), Dark Blue (2002), Harsh Times (2005), Poliisit (2012), Sabotage (2013)) tehtailleen käsikirjoittaja-ohjaaja David Ayerin Fury on illuusioton ja julma sotaelokuva. Ilman päälle liimattua heroistista romantisointia, Ayer kuvaa sotaa, jossa on vain voittajia ja häviäjiä, ei sankareita. Äärimmäiseen julmuuteen, joita myös sotarikoksiksi kutsutaan, sortuu kumpikin osapuoli, kun ihmisluonnon raaimmat piirteet nousevat esiin koston muodossa. Furyn tarina kuvaa miehiä äärimmäisissä olosuhteissa, joissa oikean ja väärän raja hämärtyy. Ayer manipuloi katsojaa taitavasti, siirtäen fokusta näkijästä kokijaan, osaten antaa aikaa myös tapahtumien sisäistämiseen. Toimintakohtaukset ovat silkkaa äijää, jota tasapainottaa paitsi panssarivaunun sisäinen maailma keskusteluineen, myös hienon harras hetki, jossa mustelmille moukaroitu miehistö saa hetken maistaa normaaliutta vallatussa saksalaiskaupungissa.

Teknisesti Fury on raakuudestaan huolimatta silmiä hivelevän komean näköistä elokuvaa. Ayerin kanssa tehokasta jälkeä jo Poliisit -elokuvassa tehnyt pääkuvaaja, venäläissyntyinen Roman Vasyanov, tallentaa klaustrofobian tankin sisällä liki dokumentaarisella voimalla ja esittää taisteluiden tuhovoiman armottoman realistisesti, luoden kokonaisuudelle helvetillisen atmosfäärin, tulen, veren ja kuoleman symbioosin, jota tukee paitsi jyrisevä äänimaiilma, myös erittäin säästeliäästi käytetyt digitaaliset tehosteet, kokonaisuuden ollessa pitkälti käsityötä.

Brad Pitt tekee tanakan roolityön sodan kyynistämänä kessuna, joka johtaa miehiään aina edestä. Wardaddyssa on jotain samaa kuin Tom Hanksin karaktäärissä, kapteeni Millerissä, Steven Spielbergin erinomaisessa Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvassa (1998), kummankin välittäessä isällisesti omasta joukostaan, mutta tarpeen vaatiessa heittäessä kenet tahansa keskellä tulimyrskyä. Sota on työ, joka on tehtävä, jotta seuraavat sukupolvet voisivat elää rauhassa. Percy Jackson -nuorisofantasioissa nimihenkilönä patsastellut Logan Lerman saa kerrankin tilaisuuden tulkita tuntojaan, eikä nuori mies jätäkään hetkeään käyttämättä. Ellisonin kautta Ayer tuo tarinaan inhimillisemmän samaistumisaspektin, vain todistaakseen hetkessä, että barbaarisuus on äärimmäisen addiktoivaa.

Pittin ja Lermanin rinnalla yhtä lailla tärkeissä rooleissa Transformers -tähti Shia LaBeouf tekee vahvaa työtä raamattua siteeraavana ampuja Pipliana, jolle pyhä kirja on viimeinen oljenkorsi pysyä järjissään kauheuksien keskellä. Jon Bernthal ja Michael Peña täydentävät Furyn konetuliaseen lailla toimivaksi yksiköksi, jossa jokaisella on yhtä tärkeä osansa hengissä säilymiselle. Jason Isaacs on kapteeni ”Old Man” Waggoner ja Stella Stocker ja Alicia von Rittberg Edith ja Emma, kaksi saksalaista naista, joiden kanssa Furyn miehistö saa edes hetken yrittää käyttäytyä sivistyneen normaalisti.

Yhteenveto
Armoton ja raaka sotakuva ilman keinotekoisia makeutusaineita.