Garden State on kaikessa yksinkertaisuudessaan draama, johon on sekoitettu rutkasti komediallisia ja romanttisia elementtejä. Kyseessä ei kuitenkaan ole puhdas teinikomedia, vaan mukana on aimo annos vakavampaa draamaa. Garden State sekoittaa aineksensa nautittavaksi sopaksi, sillä elokuvaa katsoessaan on katsojalla kestohymy naamallaan, eikä sinällään vakavistakaan kohtauksista ole unohdettu humoristista sävyä. Tuotanto voisi verrata Sofia Coppolan Lost in Translationiin tai Before Sunrise / Sunset –elokuviin, jotka lienevät tunnetuimmat puhuva pää –genren edustajat.

Garden Staten moottorina toimii Zach Braff. Sen lisäksi, että hän on käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan yksin, ottaa hän myös kontolleen toisen pääosan. Andrew Largeman (Braff) on koko elämänsä ollut isänsä vaatimuksesta jos jonkinlaisen tunteita tukahduttavan lääkkeen vaikutuksen alaisena.Andrew päättää kuitenkin lopettaa lääkesekoilun, kun hän palaa ensimmäistä kertaa kotiinsa viisi vuotta muuttamisensa jälkeen. Parikymppinen poikamies on saanut tarpeekseen ainaisesta tunnevammaisuudestaan, joka ei ole tuonut sen enempää uusia ystäviä kuin elantoakaan hänen elämäänsä. Braff näyttelee roolinsa ihan mukiinmenevästi, joskin juuri tällaiset niin sanotut kevyet roolit ovat ainoita, joissa häntä voi kehua. Ainakaan Garden Staten perusteella hänellä ei ole edellytyksiä vakaviin rooleihin. Jo täydellinen karisman puute estää Braffia nousemasta näyttelijätähdeksi.

Braffin onneksi hän on erittäin vahva kameran toisella puolella. Ohjaamisen laatu ei ole vallankumouksellisen upeaa, mutta sen taso nousee vaivatta keskinkertaisen yläpuolelle. Braff tuntuu kovasti pitävän pienistä kuvakulmakikkailuista. Usein tilannetta ei näytetä siitä kaikkein selkeimmäistä ja arvattavimmasta kuvakulmasta, vaan kamera viedään esimerkiksi tilanteen yläpuolelle. Näillä pienillä asioilla Garden Stateen saadaan juuri oikeanlaista tunnelmaa. Elokuvan käsikirjoitus toimii: Garden Stateen kirjoitettu runsas dialogi on suurimmaksi osaksi erinomaista, ja huonoimmillaankin jutustelua kuuntelee mielellään. Varsinaista suurta juonta elokuvassa ei edes ole, vaan Garden State kertoo kahden ihmisen ihastumisesta ja sen kehittymisestä lyhyessä ajassa rakkaudeksi.

Largemanin ihastuksen kohdetta Samia, näyttelee Natalie Portman. Muutaman heikomman suorituksen Star Wars –elokuvissa tarjoillut Portman pääsee rooliin, joka on kuin kirjoitettu hänelle. 13-vuotiaana Leonissa uransa aloittanut näyttelijätär pääsee revittelemään kunnolla hieman hajamielisenä ja pikkuvalheita viljelevänä, elämäänsä täysillä elävänä energiapakkauksena. Vaikka kahden täyden vastakohdan parittaminen onkin tällaisten elokuvien tyypillisimpiä kliseitä, onnistuu se kuitenkin tällä kertaa hienosti. Lääkkeistä luopuneelle nuorukaiselle Samin elämänasenne on kuin maali, jota tavoitella. Muista näyttelijöistä maininnan ansaitsee keskeisessä sivuroolissa heiluva Peter Sarsgaard, rennolle näyttelijätyölle ei voi kuin nauraa. Mies on luonnostaan hauska, eikä näyttelemisestä näy missään vaiheessa braffimaista yliyrittämistä.

Braffin esikoisohjaus vakuuttaa. Elokuva on yhtä aikaa hauska ja vakava, tasapainotellen komeasti välimaastossa. Hyvä dialogi, rento kitararock ja reipas meininki takaavat erinomaisen niin sanotun huonon päivän pelastajan: elokuvan, jonka jälkeen ei voi murjottaa.

Kuva

Kuva tarjoillaan luonnollisesti anamorfisena kuvasuhteella 2.35:1 ja se on kaikin puolin hyvätasoinen. Roskia ei ole juurikaan havaittavissa, eikä lievä pehmeyskään kokemusta pahemmin häiritse. Elokuvan varsin kirkas välimaailma toistuu komeasti ilman kohinaa, eikä muutamissa yökohtauksissakaan ole ongelmia, vaan tummat värisävyt toistuvat nekin siten, kuin vuonna 2004 valmistuneelta elokuvalta voikin odottaa.

Ääni

Garden State on hyvin dialogipainoitteinen elokuva, eikä monikanavaisuuden käyttöön edes tule käytännössä lainkaan mahdollisuuksia. Etukanavat ovatkin oikeastaan ainoat kanavat, jotka pääsevät ääneen koko elokuvan aikana. Dialogi toistuu selkeästi, eikä harvoissa muissakaan tehosteissa moitittavaa ole. Todellinen DD5.1 -ääniraidan taso jää kuitenkin hyvin pitkälti kuulematta, sillä tämän tyyliset elokuvat eivät edes anna ääniraidalle mahdollisuutta loistaa.

Lisämateriaali

Informaatioarvoltaan selkeästi paras lisämateriaali on koko elokuvan kattava kommenttiraita, jolla ääneen pääsevät elokuva moottori Zack Braff ja Natalie Portman. Elokuvan teosta kerrotaan paljon kiinnostavaa tietoa, ja on mukava kuunnella, kuinka monia pienestä budjetista johtuvia ongelmia on onnistuttu ratkaisemaan.

Making of -dokumentti on pituudeltaan ihan mukavaa luokkaa, mutta valitettavasti se on sisällöltään kovin ontto. Dokumenttiin on selvästi yritetty saada samanlaista meininkiä kuin mitä itse elokuvassa on, mutta tässä ei ole valitettavasti onnistuttu. Välillä on kyllä ihan hauskaakin, mutta informaatioarvo on kovin heikko läpi dokumentin.

Koska Garden Statessa on komediallisia aineksia, täytyy mukana luonnollisesti olla myös gag reel aka pilalle menneitä kohtauksia. Pätkä on lyhyt, eikä hauskoja kohtauksia ole paria enempää: suurimman osan mokista koostuessa lähinnä pienistä nauruista. Ei kiinnostavaa.

Poistettuja kohtauksia on mukaan saatu peräti 16 kappaletta, ja näistä jokaiseen löytyvät myös kommentit Braffilta, editoijalta sekä tuotannonsuunnittelijalta. Suurimman osan ajasta äänessä on Braff, mutta myös muut avaavat suunsa aina silloin tällöin.Kaikki kohtaukset voi katsoa myös ilman kommentteja, mutta tämä ei ole suositeltavaa. Suurin osa tyhjäntoimittamisesta on ansainnut jäädä leikkauspöydälle, joten kommentit ovat ehdottomasti parasta, mitä tämä osio tarjoaa.

Lisäksi löytyy vielä soundrackille pyhitetty mainos.

Yhteenveto

Garden State on ihastuttava elokuva mieheltä, josta en ollut ennen tätä kokemusta edes kuullut. Kelvollisesta erinomaiseen ulottuvat roolisuoritukset ja luonnollinen juonenkuljetus takaavat helpon samaistumisen päähenkilöihin, eikä heidän tarinastaan voi olla kiinnostumatta. Garden State nousee oman genrensa ehdottomaksi kärkinimeksi yhdessä Lost in Translationin kanssa, ja sille voi huoletta ennustaa pitkää ikää ja useita katselukertoja.

Elokuva saa Suomen ensi-iltansa 11. päivä helmikuuta.