Elokuva
Kun ammattirikollisten keikka-autokuljettaja, kavereiden kesken vain Kuski (Mel Gibson), täräyttää pakomatkan jälkeen autonsa USA:n ja Meksikon välisen raja-aidan läpi etelän puolelle, mies päätyy istumaan meksikolaiseen vankilaan, ja siellä sen kovimpaan osaan, El Pueblitoon, joka on aivan oma maailmansa. Kovaotteinen ja aina vaikka tappamiseen valmis jenkkivenkula huomaa pian vankilan armottoman hierarkian ja päättää kavuta ravintoketjussa korkeammalle.

Jeesiä sosiaaliselle nousulleen Kuski saa 10-vuotiaalta pikkupojalta Kidiltä (Kevin Hernandez), joka asuu sairaanhoitajana toimivan äitinsä (Dolores Heredia) kanssa niin ikään muurien sisäpuolella. Kuski ystävystyy nokkelan Kidin kanssa, mutta tilanne muuttuu vieläkin vaarallisemmaksi, kun koko vankilaa kattohuoneistostaan johtava Javi (Daniel Giménez Cacho) tarvitsee uuden sisäkalun ja vain yhdeltä El Puebliton asukeista löytyy vaadittava veriryhmä. Samaan aikaan muurien ulkopuolella niin rikolliset kuin korruptoituneet lainvartijatkin etsivät Kuskin miljoonien dollareiden mystisesti kadonnutta ryöstösaalista.

Adrian Grunbergin rehevällä otteella ohjaama, verisen viihdyttävä konnakavalkadi Get the Gringo tuo monissa tosielämän konflikteissa ryvettyneen Mel Gibsonin takaisin valokiilaan, ja tekee sen tuhdilla teholla. Gibsonin tukena apulaisohjaajana niin Apocalyptossa (2006) kuin Martin Campbellin ohjaamassa Pimeyden ytimessä -elokuvassa (Edge of Darkness, 2010) toiminut Grunberg pistää ensimmäisessä kokopitkässään kaasun pohjaan heti ensimmäisestä kuvasta lähtien, eikä poljinta sittemmin lattiasta enää nostetakaan. Sysimusta huumori sekoittuu graafisiin väkivallantekoihin saumatta Grunbergin osoittaessa taitonsa myös koskettavampien kohtausten luomisessa. Antonio Pinton yhtä aikaa melankolinen, mutta myös meksikolaisen kansanmusiikin hilpeämpään perinteeseen luottava score taustoittaa tapahtumia autenttisesti.

Gibsonin pehmeän karhealla äänellä lohkoma narraatio sitoo tapahtumat yhteen sarkastisella huumorilla ja tuo väkivaltaiseen kertomukseen lämpimän henkilökohtaisen aspektin. Gibsonin, Grunbergin ja Stacy Perskien kirjoittamassa rehevän rennossa tarinoinnissa on yhtäläisyyksiä Shane Blackin loistavaan krimikomediaan Kiss Kiss Bang Bang (2005), jonka ylikuumentuvia tapahtumia taustoitti Robert Downey Jr:n hirtehinen kertojaääni.

Gibbo on aina hallinnut, ainakin valkokankaalla, myös pimeän puolensa, ja Get the Gringossa mies vie viileyden samoihin sfääreihin kuin helkamahuurteisessa leffassaan Payback (1999). Tilinteon Porterissa on paljon samaa kuin Get the Gringon Kuskissa, joilla molemmilla on kivikovan ulkokuorensa alla paikka myös moraalisesti oikeille asioille, vaikka niiden ylläpito vaatiikin välillä äärimmäisiä tekoja. Tavallaan sovitustyötään konnuuksien välissä tekevä nimetön protagonisti on monisärmäinen henkilöhahmo, jonka persoonasta löytyy kerroksia tavanomaisempia kertakäyttökonnia enemmän.

Sivurooleissa Kevin Hernandez tekee erinomaisen valmiin roolityön kovassa seurassa kasvavana pikkupoikana ja Dolores Heredia tuo julmaan tarinaan lämpöä tämän äitinä. Peter Gerety huvittaa umpilahjottuna jenkkikonsulaattina, Peter Stormare piipahtaa pienessä roolissa jenkkien puolella rajaa bisneksiä pyörittävänä Frankina ja Bob Gunton nähdään pallohukkaisena bisnesmiehenä, herra Kaufmannina.

Yhteenveto
Rujo ja hikinen trilleri palauttaa paitsi Mad Mel Gibsonin paalupaikalle, on samalla yksi keskikesän viileimmistä vetäisyistä koleiden kuvien kavalkadissa.