Elokuva

"The Way of the Samurai is found in death. Meditation on inevitable death should be performed daily.."

Jim Jarmuschin ohjaama ja käsikirjoittama Ghost Dog: The Way of the Samurai kuuluu niihin harvoihin omintakeisiin elokuviin lähivuosien varrella. Tai en ainakaan heti alkuun muista elokuvaa, jonka lähtökohtana on Japanin Shogun-hallinnon (1200jKr - 1868jKr) aikana kukoistanut Bushido, Soturin Tie, siirrettynä nykyajan mafioiden keskuuteen. Mitäpä muuta kaltaiseni samuroista ja mafiasta kiinnostunut henkilö voisi toivoa?

Omissa oloissaan oleva ja katolle rakentamassaan mökissä asustava Ghost Dog (loistava Forest Whitaker) on henkeen ja vereen elävä samurai. Tiukasti Bushidoa seuraava ja Hagakurea, kirjaa joka neuvoo elämään kuin samurai, lukeva Ghost Dog ei eroa ulkoisesti muista kaduilla pyörivistä mustista räppäreistä, mutta sisäisesti hän elää aivan toisessa maailmassa, 1600-luvun Japanissa. Vähän puhuva vaeltajamme kouluttaa puluja majansa luona, joita hän käyttää viestimiseen, ja harjoittelee iltaisin liikkeitänsä talon katolla, aivan kuten muinaisaikojen samurait. Ainoa ero entisaikoihin on nykyteknologian tuoma etu, sekä muutama ysimillinen.

Kahdeksan vuotta aikaisemmin Ghost Dogin hengen pelastanut mafiakätyri Louie (John Tormey) sai tahtomattaan itselleen iänikuisen palvelijan Ghost Dogista pelastaessaan hänet kuolemasta. Ghost Dog vannoi samuraikoodinsa mukaan uskollisuutta Louielle, mikä tarkoitti herransa palvelemista hänen kuolemaan saakka. Ghost Dogin taidot osoittautuivatkin kuitenkin hyödylliseksi ja Ghost Dogista tuli yksi heidän parhaista, vaikkakin oudoimmista salamurhaajista. Hänen viimeisin salamurhakeikka osoittautuu tosin ongelmaksi mafiosoille, kun murhan todistaa mafiapomon tytär (Tricia Vessey). Ghost Dogista tulee äkkiä mafialle korvattavissa olevaa materiaalia, mutta hänen lojaalisuutensa Louielle säilyy petoksesta huolimatta, mikä osoittautuukin ongelmaksi heille molemmille.

Jarmuschin luoma maailma elokuvaan on absurdiudessaan aivan loistava. Ghost Dogin ainoa ja paras ystävä, pulujen lisäksi siis, on alakadulla asustava, vain ranskaa puhuva haitilainen jäätelönmyyjä Raymond (Isaach De Bankolé). Kumpikaan ei ymmärrä toisen puhetta, mutta silti he liikkuvat aivan samalla aallonpituudella toistensa kanssa, mikä aiheuttaakin muutaman humoristisen kohtauksen kaverusten kesken. Ehkäpä elokuvan ikimuistoisimmassa kohdassa Raymond näyttää Ghost Dogille hänen näkemänsä ihmeen katolla, mikä lisää entisestään koko maailman absurdisuutta. Pisimmän korren koko pakasta vetää kuitenkin elokuvan pahamaineinen mafia, ja varsinkin heidän johtoporras. Mafiapomo Ray Vargo (Henry Silva) latelee aivan omiaan koko ajan sama ilme naamallaan, tosin parhaiten hän pääsee oikeuksiin lisämateriaaleissa löytyvästä poistetussa kohdassa. Pomon oikea käsi, Sonny Valerio (Cliff Gorman) on taas räppäävä kovanaama ja mafialeffojen pakollinen Consigliere (Rene Ruffini) heittelee vähän väliä aivan outoja kommentteja.

Koko komeuden kruunaa Wu-Tangin perustaneen RZA:n musiikki elokuvaan. RZA on löytänyt loistavan tasapainon räpin ja itämaisen tunnelman välillä, mikä aiheuttaakin sen että useammat kappaleet jäävät pyörimään kuuntelijan päähän pitkäksi aikaa elokuvan loppumisen jälkeen. Miehen toinen työ Quentin Tarantinon ohjaamassa Kill Billissä on myös mainitsemisen arvoinen suoritus musiikin osalta.

Kuva

Kuvasuhde on 1.78:1 anamorfinen ja kokonaisuudessaan ihan hyvä sellainen. Aivan uusimpien leffojen terävyyteen ei päästä, mutta varsinaista pehmeyttäkään ei onneksi ole havaittavissa. Värit toistuvat kirkkaasti ja mustakin on sitä itseään, eivätkä yksityiskohdat peity pimeyteen. Miinusta tulee vähäisestä reunakorostuksesta ja joidenkin kohtausten roskaisuudesta.

Ääni

Valittavina joko Dolby Digital 5.1 tai takakannesta uupuva Dolby Digital Surround. Lienee turha edes sanoa kumpi kannattaa valita. Äänimaailma lähenee lähes täydellisyyttä jo heti alkumetreillä. Alkuvalikoissa kuuluva tunnari pääsee koko komeuteensa, kun se soitetaan lopulta elokuvassa. Muutenkin koko RZA:n tuottama musiikki, joka on suurin osa elokuvan äänimaailmaa, kuuluu hyvin ja erittäin bassopohjaisesti ja sitä on ilo kuunnella. Myös dialogeista saa vallan mainiosti selvää, ettei tarvitse kärsiä HoH-tekstityksestä.

Lisämateriaali

Julkaisu sisältää pari traileria ja Outtakes-osion, joka on käytännössä reilu viisminuuttinen pätkä pidennettyjä ja poistettuja kohtauksia. Siinä kaikki ja kuten odottaa saattaa, lisää olisi kaivattu kun sitä kerta on tarjolla esim. R1 julkaisussa.

Yhteenveto

Modernisoitu tarina samuraista toimii ainakin allekirjoittaneen kohdalla erittäin hyvin. Meditoinnissa avuksi käytetyt maalaukset ja runot on korvattu Ghost Dogissa musiikin kuuntelulla varastetun auton kyydissä, mutta muuten modernisamurain elämä on lähellä esikuviansa. Loistavan outo maailma ja RZA:n tekemä soundtrack kruunaavat vielä lähes täydellisen nykyajan samuraifiilistelyn.