Elokuva
Pienessä Galwayn merenrantakaupungissa Irlannissa lakia lukee kansalaisille varsin kontroversiaali poliisi, kersantti Gerry Boyle (Brendan Gleeson). Boyle, joka mielellään tekee pientä sivubisnestä, takavarikoi rikollisten huumausaineet omaan käyttöönsä ja harrastaa prostituoituja, mutta yrittää pitää hyvää huolta vanhainkodissa kituvasta äidistään (Fionnula Flanagan), saa harmikseen uuden partnerin suoraan inhoamastaan Dublinista. Aidan McBride (Rory Keenan) on proseduureihin ja oppikirjoihin poliisityössä uskova nuori virkainto, jolle Boylen metodit ovat kauhistus.

Yhteistyö tökkii mennen tullen, mutta vieläkin hankalammaksi homma menee kun McBride katoaa ja Boylen kotikaupungista tulee kolmen psykoottisen rikollisen (Mark Strong, Liam Gunningham ja David Wilmot) tärkeä lenkki suurelle salakuljetusoperaatioille. Miljoonaluokan kokabisnes vetää paikalle myös FBI:n agentin New Yorkista, Wendell Everettin (Don Cheadle), suurkaupunkien menoon ja meininkiin tottuneen sofistikoituneen rikostutkijan, jolla ei ole mitään yhteistä moukkamaisesti tutkimuksissaan eteenpäin jyräävän Boylen kanssa.

Traagisten tapahtumien, sysimustan huumorin ja hirtehisten hirmutekojen saumaton yhteenliittäminen tuntuu olevan vahva taito McDonaghin suvussa. Ohjaaja John Michael McDonaghin veli Martin teki tyystin erilaisen, mutta kuitenkin samanhenkistä vetävyyttä tulvineen rikoskomedian Kukkoilijat (In Bruges) 2008 ja nyt velipoika jatkaa elokuvallaan The Guard tyylillisesti samoilla linjoilla. Irlantilaisittain poliisia tarkoittava The Guard on tyly ja tuhti tykki, väkivaltakuvastoltaan graafisen rankka, mutta yhtä aikaa niin täynnä sydäntä ja lämpöä, ettei sitä voi olla rakastamatta. Sen henkilöhahmot ovat vikoineen kaikkineen kokonaisia, persoonia, joiden tekemisestä välittää ja joiden kohtalot liikuttavat. Amerikkalaisen indierock-yhtyeen Calexicon irkkusävyjä ja westernteemoja yhdistelevä tunnelmarock toimii ronskin ja roisin rymistelyn taustalla virheettömästi.

Isoin kiitos onnistuneesta lopputuloksesta menee ilman muuta Oscar-kaliberin roolisuorituksen vetävälle Brendan Gleesonille, joka osaltaan vastasi myös Kukkoilijoiden napakymppiin osuneesta kokonaisuudesta. Gleesonin Boyle on legendaarinen hahmo, rasistinen sovinisti, jolla on myös herkempi puolensa, joka ei tosin ulotu vastakkaisen sukupuolen edustajiin omaa äitiä lukuunottamatta. Oikeudentajultaan pikkukylän muheva sheriffi on lähellä syvän etelän yön kuumudessa hikoilevia kollegoitaan, jotka ovat lakipykäliään tulkitessa kuitenkin värisokeita. Gleeson antaa pääroolissa kaikkensa, ei piilottele Boylen pahempia puolia, mutta ei myöskään edes yritä tehdä äkkiväärästä miekkosesta yhtään todellista parempaa.

Tuottajanakin toiminut Don Cheadle antaa erinomaisen kaikupohjan yhteisiäkin kohtauksia suvereenisti dominoivalle Gleesonille jäämättä silti pelkäksi statistiksi. Kaksikon sanailut soljuvat teknistä jargonia tulvivana etsiväenglantina ja paksun irkkumurteen maustamana mölinänä herkullisesti ja yksrivisiä elokuva sisältää enemmän kuin moni aihepiirin hakuteos.

Myös konnajengin koostumukseen on syvennytty aiheen vaatimalla pieteetillä: Nykyään joka toisessa elokuvassa julmisteleva Mark Strong on trion vaarallisin mies, aseilla artikuloiva vähäpuheinen maanikko ja David Wilmot kolmikon tolkunhäivä, itsekin diagnoosistaan epävarma pökkelö, joka ei ymmärrä sosiopaatin ja psykopaatin eroa. Liam Gunningham näyttelee rehvakkaasti jengin pomoa, joka ei tiukan paikan tullen välitä edes kavereistaan. Muita tärkeitä tekijöitä kimurantissa kommeluksessa edustavat myös Laurence Kinlanin hassu rikospaikkakuvaaja, Katarina Casin leskeksi jäävä nuori nainen ja Mícheál Óg Lanen tapahtumia etäältä tarkkaileva, mutta tarpeen niin vaatiessa myös niihin osallistuva pikkupoika. Fionnula Flanagan tekee koskettavan pikkuroolin Boylen kuolemansairaana äitinä.

Yhteenveto
The Guard on puhdas helmi tuhotehoihin ja tuotantobudjetteihin luottavien toimintaelokuvien joukossa.