Elokuva

Georgiana (Keira Knightley) on elämäniloa pulppuava nuori tyttö, joka naitetaan jo ennen täysi-ikäisyyttä vakavamieliselle Devonshiren herttualle (Ralph Fiennes). Georgianan ainoaksi tehtäväksi niin avioliitossa kuin elämässäkin jää miespuolisen perillisen synnyttäminen - mutta kun vuodet vierivät ja perheeseen syntyy vain tyttöjä, alkaa herttuan kärsivällisyys loppua. Vaimoaan kammottavan kurjasti kohteleva tunneköyhä mies pitää avioliiton ohessa rakastajattaria, joista yksi, Bess Foster (Hayley Atwell), jää liittoon pysyväksi kolmanneksi pyöräksi. Rakkautta janoavalle Georgianalle ymmärrystä sen sijaan ei heru: naisen intohimoinen suhde nuoruudenihastus Charles Greyn (Dominic Cooper) kanssa katkaistaan väkivaltaisesti ja välittömästi.

Amanda Foremanin kirjaan Georgiana, Duchess of Devonshire perustuva historiallinen draama Herttuatar kertoo Georgiana Spencerin (1757–1806) vaiherikkaan elämäntarinan. Georgiana, aikansa seurapiirien lemmikki ja whigien politiikan kannattaja, joutui yksityiselämässään ja ihmissuhteissaan pyöritykseen, jossa kovia keinoja ei kaihdettu, eikä naisen omia mielipiteitä kyselty. Aiemmin pääasiassa tv-töitä tehnyt ohjaaja Saul Dibb tarttuu Georgianan tarinaan paitsi yllättävän feministisellä, myös avoimen anakronistisella, otteella. Aikakauden naisten vähäiset valinnanmahdollisuudet ja kohtuuttomilta tuntuvat uhraukset esitetään säälimättömän raadollisina, mutta moraali, jolla tapahtumia arvotetaan on puhdasta nykypäivää. Elokuvan trailerissa vilautetuilla prinsessa Dianan kuvilla luodaan analogioita, jotka eivät ole kovin kaukaa haettuja: samaan Spencereiden sukuun kuuluvien Georgianan ja Dianan elämäntarinoissa on huomattavan paljon yhteneväisyyksiä.

Kuvankaunis Knightley tulkitsee pätevästi rikki revittyä naista, joka joutuu sopeutumaan lähes mahdottomilta tuntuviin tilanteisiin. Rakkauteen ja äitiyteen liittyvät suuret tunteet välittyvät vaivatta, kun Knightley pyristelee oman elämänsä herraksi epätoivon vimmalla janoavan Georgianan nahoissa. Ralph Fiennes sen sijaan menee hukkaan tunteettomana yhden ominaisuuden miehenä, jonka ainoa merkittävä määre on tämän hirviömäisyys. Huomattavasti kiinnostavampi rooli on kirjoitettu Hayley Atwellin näyttelemälle Bessille, joka ristiriitaisesti, mutta yllättävän menestyksellisesti, pitää vuodesta toiseen yllä roolia sekä herttuattaren parhaana ystävänä että tämän miehen rakastajattarena.

Tuotantoarvoiltaan Herttuatar edustaa tylsyyden rajamaille venytettyä virheettömyyttä, jossa niin puvustus, lavastus kuin kampauksetkin palvelevat epookkia tunnollisesti, mutta yllätyksettömästi. Puvustuksesta Oscarin napannut elokuva keikaroi monimutkaisilla ja pikkutarkoilla ompelusuoritteilla, mutta tarinakin kantaa sen verran, ettei teos pääse latistumaan pelkäksi mahtailevaksi muotinäytökseksi. Brittiläisten pukudraamojen ja kohtalokkaiden naiskuvien ystäville Herttuatar on varmasti tervetullut tuttavuus.

Yhteenveto
Tunteellinen epookki kertaa Devonshiren herttuattaren järkyttävät elämänvaiheet perinteisen pukudraaman viitekehyksestä käsin. Säteilevä Keira Knightley onnistuu tekemään herttuattarestaan helposti lähestyttävän, aidonoloisen ihmisen, jonka elämäntuskaan on helppo samaistua, mutta draamana elokuva olisi kaivannut omaperäisempää otetta.