Elokuva
Jatkosodan viimeisenä keväänä, kun Suomi taistelee itsenäisyydestään vahvaa Venäjää vastaan, samasta kotikylästä kotisin olevat kaverukset, Antti (Lauri Tilkanen) ja Eino (Joonas Saartamo), saavat siirron rintamalta kaatuneiden evakuoimiskeskukseen, paikkaan, missä tykkien jyly on arkipäivää ja kuoleman katku kaikkialla. Antin ja Einon lisäksi samalla maatilalla henkisestikin musertavassa työssä toimivat myös entinen lääketieteen ylioppilas, illuusionsa sodassa menettänyt Korpikangas (Ilkka Heiskanen), ja lotat Siiri (Joanna Haartti), Jaana (Terhi Suorlahti) ja kuppari-Miina (Sinikka Mokkila). Komentoa pitää paljon esikunnassa viihtyvä pastori Hiltunen (Kari Hakala)

Sydämeltään ketku Antti on kauppamies ja vilunki, joka sälyttää raskaimmat ja vaarallisimmat tehtävät, kuten kuolleiden noutamisen ei-kenenkään-maalta, pikkuisen hitaan Einon tehtäväksi, mutta jo lapsena opitussa nokkimisjärjestyksessä ei talonpoikaistaustaiselle Einolle ole mitään ihmeellistä. Tavoilleen uskollisena Antti aloittaa jälleen kielletyn kaupanteon vihollisen kanssa ja sekoittaa kupruunsa myös romantiikan nälkäisen Siirin, jolle palkkioksi ei riitäkään pelkkä raha. Ja kuten aina ennenkin, joutuessaan vastaamaan teoistaan, Antti sälyttää vastuun Einon niskoille. Tilanne evakuointikeskuksessa muuttuu kuitenkin olennaisesti, kun venäläiset kiihdyttävät hyökkäystään eikä ruumiskasojen kasvamiselle tunnu enää tulevan lainkaan loppua.

Lyhtyelokuvilla ja dokumenteilla uransa aloitelleen Sakari Kirjavaisen ohjaama Hiljaisuus pureutuu vaiettuun aiheeseen. Sankarillisista sotureista on kerrottu tarinoita aina, mutta nyt etulinjaan nostetaan ne hiljaista ja näkymätöntä, mutta myös sodasta selviämiselle kaikkien kannalta äärimmäisen tärkeää ja raskasta työtä tehneet ihmiset. Toisessa maailmansodassa Suomi oli ainoa maa, joka toi taistelukentillä kaatuneet sotilaat kotiin haudattaviksi. Kaatuneiden evakuoimiskeskuksissa miehet ja naiset tekivät työtä rinta rinnan toimittaen vuosien 1939–1945 aikana 83 000 sankarivainajaa takaisin kotiseuduilleen haudattaviksi. Selkeän teatterimaisesti kolmeen näytökseen jaettu Hiljaisuus alkaa lunkimmalla veijaroinnilla, muuttuu siitä nopeasti miltei uskonnollisen hartaaksi kuvaukseksi, kääntyen kolmannessa osiossaan jo surrealistisiinkin sfääreihin henkisyyden ollessa vahvasti läsnä koko elokuvan ajan.

Tv-maailmassa muun muassa Kotikatu -sarjaa kirjoittaneen Esko Salervon käsikirjoitus keskittyy
sotahistorian akkuraatin dokumentoinnin sijaan kuvaamaan lähietäisyydeltä outoihin oloihin joutuneen yhteisön mielentilaa ja yhtenäisyyttä. Kun kuolema on koko ajan konkreettisestikin läsnä kaikkialla, se vaatii ihmisiltä enemmän. Äärimmäisissä olosuhteissa pitää kyetä säilyttämään paitsi ammatillisuus ja kunnioitus vainajia kohtaan, myös oma mielenterveys ja ihmisyys. Salervon adaptaatio on tarkkaa ja paikoin alleviivaavaakin, eikä dramaturgisilta notkahduksiltaan tyystin säästytä, mutta Kirjavaisen varmaotteinen ohjaus ja tuottajanakin toimineen Petri Rossin konstailematon ja tyylikäs kameratyöskentely pitävät fokuksen itse asiassa. Timo Hietalan harras musiikki istuu kokonaisuuteen myös mukavasti.

Menolippu Mombasaan -elokuvassa (2002) läpimurtonsa tehnyt Joonas Saartamo tekee hyvää työtä osaten tarkoilla naynsseilla välttää pikkuisen tolkunhäivän Einon roolissa kaikki turhat Forest Gump-maneerit. Ilkka Heiskasen rooli pikkuhiljaa todellisuudentajunsa kuoleman keskellä kadottavana Korpikankaana on Saartamon ohella yksi kokonaisuuden selkärangoista ja ilman yhtäkään turhaa elettä Heiskanen kantaa taakkansa esimerkillisesti. Heikoin lenkki on Lauri Tilkasen vaivaannuttavasti ylinäyttelemä Antti, ja samaan harrastelijamaiseen helmasyntiin sortuu myös liikaa ilmeilevä Joanna Haartti Siirinä. Terhi Suorlahti ja Sinikka Mokkila ilahduttavat aitoudellaan, Kari Hakalan pastorin ollessa koko ajan lipsumassa yli koomisuuden rajan. Pienissä sivurooleissa vilahtavat muun muassa Kari Ketonen, Kristo Salminen, Matti Onnismaa ja Eija Ahvo.

Yhteenveto
Pienestä epätasaisuudestaan huolimatta Hiljaisuus on vakava ja tärkeäkin elokuva opettaessaan näkemään ja ymmärtämään sen, mitä vanhempamme ja isovanhempamme todellisuudessa joutuivat sodan aikana kokemaan.