Vaikka jalkapallon MM-kisat ovat jälleen takanapäin, on aina tarpeellista kääntää katseet lajista tai pikemminkin sen ongelmista kertovaan elokuvaan. Huliganismi, tuo jalkapallon syöpä, on alkanut kiinnostaa elokuvantekijöitäkin. Vuonna 2004 tuli ulos Football Factory ja 2006 oli Hooligansin aika nähdä päivänvalo.

Matt Buckner (Elijah Wood) opiskelee Harvardissa journalismia, mutta joutuu erotetuksi huumeiden hallussapidon takia. Tietenkään hän ei itse ole käyttänyt huumeita, vaan ilkeä, hyvästä suvusta tuleva kämppäkaveri on piilottanut ne hänen tavaroihinsa. Matt matkaa Englantiin siskonsa luokse ja jo ensimmäisenä päivänä joutuu katsomaan jalkapalloa yhdessä pahamaineisen huligaanijoukon kanssa. Ottelun jälkeen hän pääsee tutustumaan nyrkkien käyttöön, kun vastustajajengin fanit hyökkäävät kimppuun. Pikkuhiljaa Matt jää koukkuun tappeluihin ja siihen ryhmähenkeen, mikä yhden rähinöijäjoukon eli ”firman” sisällä on.

Tämä muutos tietysti tärvelee nuoren neron perhesuhteet. Jopa aina ulkomailla matkusteleva toimittaja-isä tulee Englantiin saarnaamaan pojalleen. Se on kuitenkin liian myöhäistä, sillä Matt tuntee löytäneensä oman paikkansa, ja se on jalkapallon ja nyrkin välissä.

Hooligans muistuttaa hyvin paljon juuri parin vuoden takaista Football Factorya. ”Firmoja” ei niinkään kiinnosta oman joukkueen menestyminen, vaan se, ketä vastaan pääsee seuraavaksi tappelemaan. Juoni etenee mättelyn kautta toiseen kohti auttamatonta superlopputappelua.

Ensikertalaisena ohjaava Lexi Alexander on päättänyt jättää moraaliset opetukset muille, mutta juuri sitä elokuva olisi kaivannut. Nyt se jollain sairaalla tavalla jopa ihannoi huliganismia, sitä suurta ryhmähenkeä, joka tiiviissä porukassa syntyy. Jonkinlainen syvempi ja koko ongelman syitä etsivä ote olisi ollut elintärkeä. Kenties entistä kick-boxingin ja karaten maailmanmestaria, Alexanderia, on enemmän kiinnostanut tappelukohtaukset, jotka kieltämättä ovat visuaalisesti hienoja.

Ei elokuva kuitenkaan pelkkää roskaa ole. Se etenee tiiviisti ja hallitusti, ja Alexander ohjaa konkarin ottein. Silti kovin pinnalliseksi jäävässä teoksessa katsoja ei oikein jaksa välittää päähenkilöiden hyvinvoinnista vaan ennemminkin alkaa ajatella: itsepä tätä kerjäsitte, kun aloitte toisianne mättelemään.

Näyttelijäsuoritukset eivät ole mitään häikäiseviä. Sinisilmäinen Wood ei taaskaan varsinaisesti näyttele huonosti, mutta tuntuu jotenkin poissaolevalta jatkuvasti. Woodin huligaanikaveria näyttelevä Charlie Hunnam selviää roolistaan hieman paremmin, vaikka ylinäytteleekin lievästi.

Jalkapallohuliganismi on aihe, jota tulee tutkia elokuvissa vielä tulevaisuudessakin. On kuitenkin olennaista, että tapahtumia ei ainoastaan dokumentinomaisesti tallenneta filmille. Täytyy myös katsoa pintaa syvemmälle ja kysyä: mikä ajaa aikuiset miehet hakkaamaan toisiaan verille jalkapallo-ottelun jälkeen?

Elokuvan voi katsoa kahdessa muodossa: anamorfisena (16:9) tai 2.35:1 letterboxina. Anamorfisesta kuvasta ei löytynyt moitteen sijaa, vaan kuva on erittäin kirkas läpi elokuvan.

Ääni

Teknisesti hyvää julkaisua tukee myös hyvä ääniraita. Valittavissa on joko DTS ja Dolby Digital 5.1. Jopa takakaiuttimet tulevat toisinaan käyttöön stadionin taustahälyn takia.

Lisämateriaali

DVD:ltä löytyy ainoastaan muutama traileri.

Yhteenveto

Hooligans on teknisesti onnistunut elokuva, mutta jättää katsojansa kylmäksi. Pinnallisiksi jäävät henkilöhahmot vähentävät myös tarinan kiinnostavuutta. Julkaisu on laadukas, vaikkakin ekstrojen puute on selkeää miinusta.