Elokuva
Japanilaisen erämaan kupeessa sijaitsevaa kylää terrorisoivat valtavat ja verenhimoiset karhut. Kylän asukkaat ovat voimattomia suurten karvaturrien ja etenkin niiden johtajan, Akakabuton, edessä. Vasemman silmänsä kylässä asuvan Gohen ansiota menettänyt Akakabuto on lunastanut paikkansa kylän metsästä, eikä suostu lähtemään sieltä taisteluitta. Kun Gohen karhukoira, Riki, saa surmansa taistossaan jättiläiskarhua vastaan, koulutetaan hänen pennustaan, Hopeanuolesta, uutta karhuntappajaa. Hopearaitaisesta turkistaan nimensä saanut pentu osoittautuukin nopeasti urheaksi ja sitkeäksi koiraksi, jolla näyttäisi olevan mahdollisuudet pelätyn Akakabuton kaatamiseen.

Vuonna 1986 ilmestynyt Hopeanuoli on varmasti jättänyt jälkensä moniin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa lapsuuttaan viettäneisiin suomalaisiin. Urhean hopearaitaisen koiranpennun taivalta seuraava sarja sisältää jotakuinkin kaikkea, mitä varteenotettavalta lastensarjalta voi vain odottaa. Erilaisia koirarotuja löytyy kymmenittäin, jaksot ovat täynnä dramatiikkaa, toimintaa ja jännitystä, eikä vauhdin puutteestakaan voida moittia. Lastensarjaksi Hopeanuoli yltyy ajoittain jopa brutaaliksi ja ehkä hieman pelottavaksikin kokemukseksi. Joulukuussa 2003 ilmestynyt DVD-boksi sisältää kaiken lisäksi sarjan leikkaamattomana versiona, restauroiden vhs-julkaisusta noin neljän tunnin edestä leikattua materiaalia takaisin oikealle paikalle.

Sarja jakautuu kolmeen vaiheeseen. Aloitus kertoo tyypilliseen tapaan pennun synnyn ja kylän tilanteen, josta jatketaan varsin pikaisesti hopearaitaisen pennun rankkaan koulutusvaiheeseen. Keskimmäisessä ja selvästi pisimmässä vaiheessa Hopeanuoli kerää lisää koiria laumaansa varten kukistaakseen Akakabuton. Keskivaihe jatkuu vähän turhankin pitkään Hopeanuolen metsästäessä aina sitä hieman vahvempaa koiraa kuin edellisellä kerralla. Jaksot alkavatkin pian toistaa jossain määrin samaa kaavaa, jossa Hopeanuolen rohkeus voittaa koiran toisen perään puolelleen. Viimeiset jaksot ovat puolestaan tuttu grande finale, joka on hieman hätäinen ratkaisu ja kyseenalaistaa entisestään pitkän keskivaiheen merkitystä.

Animaatiojälki on tuttua 1980-lukua niin hyvine kuin huonoine puolineen. Kauniit piirrosmaisemat ja karikatyyrimaiset ihmishahmot ovat hienoa seurattavaa, mutta helmasyntinä samaa kuvamateriaalia pyöritetään samankaltaisten tapahtumien yhteydessä. Mistään liikakäytöstä ei tosiaankaan ole kyse, mutta toistoa on kuitenkin siinä määrin, ettei sitä ole vaikea huomata. Piirrosjälki ei parissakymmenessä vuodessa juuri vanhene, joten sitä katsoo ilokseen. Vaikka maailmassa on ollut jo pitkään paremman näköistä CGI- ja perinteistä animaatiota, ei Hopeanuoli joudu häpeämään yhtään niiden rinnalla. Vaikka maisemat ja hahmot ajoittain pelkistettyjä ovatkin, sopivat ne hyvin sarjan henkeen.

Jos jokin seikka pitäisi nostaa Hopeanuolessa esille, on se tietenkin musiikki. Kukapa ei osaisi laulaa sarjan tunnusmusiikkia ulkoa? Soitettavia kappaleita on vain kourallinen, mikä tarkoittaa toistoa toiston perään, mutta aina ne kuulostavat yhtä hyviltä ja tilanteeseen sopivilta valinnoilta. Parhaimmillaan fiilikset nousevat kattoon tutun teeman alkaessa soida koiralauman hyökätessä valtavia karhuja vastaan. Joitain asioita nostalgiakaan ei pysty tuhoamaan.

Tekniikka
1.33:1-kuva on kohtalainen. Värit toistuvat luonnollisina ja tarkkuus on hyvä, mutta vastapainoksi kuvassa esiintyy limittäytymistä, roskia ja pakkausartefakteja. Ääniraita jatkaa samalla linjalla, ollen mono. Äänet kuuluvat hyvin, mutta mitään kummempia ei kannata odotella.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Hopeanuoli on Suomessa 1990-luvun alussa nähty animesarja, joka kertoo urheasta hopearaitaisesta pennusta. Pennun taivalta seuraava sarja on hieman ajan hampaan nakertama, mutta nostalgia ei ole kaikonnut minnekään. Vaikka parempia lastensarjoja maailmasta löytyykin, on Hopeanuolessa puolensa, jotka jaksavat riemastuttaa edelleen