Elokuva
On kulunut muutama vuosi siitä, kun neljä kaverusta, Nick (Graig Robinson), Lou (Rob Gorddry) ja tämän poika Jacob (Clark Duke) sekä Adam, palasivat aikamatkalta 1980-luvulta. Reissun jälkeen vilungilla rikastunut Lou on ajan kuluessa muuttunut, jos mahdollista, vieläkin seksistisemmäksi ja ikävämmäksi egomaanikoksi, jonka lempiharrastuksiin kuuluu kaikkien, ja erityisesti Jacobin, ajaminen mitä noloimpiin tilanteisiin. Nick tekee yhä tiliä varastamillaan hittibiiseillä, mutta Adam on kadonnut etsimään itseään. Kun Lou yllättäen ammutaan, Nickin ja Jacobin on roudattava Lou mystiseen kylpyaltaaseen, jotta veriteko voitaisiin estää matkaamalla menneisyyteen. Aikakone heittää trion kuitenkin vuosikymmenen päähän tulevaisuuteen, jossa he tapaavat Adamin pojan, Adam Jr.:n (Adam Scott), joka opastaa kolmikon uuden maailman ihmeisiin.

2010 komediakenttää piristi Steve Pinkin hitiksi kasvanut ämpäriälytön aikamatkailukomedia Hot Tub Time Machine, jolle fanit ovat odottaneet jatkoa kuin kuuta nousevaa. Josh Healdin kirjoittama ja Pinkin ohjaama, yksinkertaisesti nimetty Hot Tub Time Machine 2, jatkaa tarinaa samoilla eväillä, mutta ei onnistu uudistamaan premissiä tarpeeksi, vaan nojaa pitkälti samoihin vitseihin, jotka, yllättävää kyllä, toimivat tulevaisuuteenkin siirrettyinä, tosin heikommalla osumatarkkuudella. Ideoita miehillä on vaikka millä mitalla, mutta fokusointi karkaa liian useasti merkityksettömille teille ja suurin osa gageistakin kuitataan alastomuudella, alkoholilla ja huumausaineilla.

Aikaa ei rajattomasti puolitoistatuntisessa sekoilussa ole, mutta silti Pink ja Heald käyttävät siitäkin leijonanosan irrallisiin vitseihin, sen sijaan, että veisivät tarinaa eteenpäin. Tsoukkeja väännetään Paluu tulevaisuuteen -trilogian (1985-1990) kakkososan tapaan tulevaisuuden keksinnöistä, kuten ajattelevista autoista ja virtuaalitodellisuuteen nojaavista reality-ohjelmista, mutta tähän aikamatkaleffojen aateliseen jää silti välimatkaa muutamankin warpin verran. Loppukredujen alla nähdään pätkiä hörhöjen muista aikamatkoista, joista voisi saada aikaiseksi vielä kolmannenkin osan, kunhan vain joku osaa kirjoittaa siihen kunnollisen tarinankin.

Suurin muutos viiden vuoden takaiseen on tietenkin ensimmäisen seikkailun päätähden, John Cusackin, puuttuminen miehityksestä, aukko, joka on korjattu Adam Scottin roolihahmolla tämän poikana. Lähinnä telkkarin puolella uraa luova Scott on piipahtanut valkokankaallakin silloin tällöin, muistettavimpina rooleinaan Alexandre Ajan messevän Piranha 3D:n (2010) tutkija Novak ja Ben Stillerin sympaattisen Walter Mittyn ihmeellisen elämän (2013) syntymäikävä Ted Hendricks. Cusackin puute (miestä ei omien sanojensa mukaan edes kysytty elokuvaan) nostaa pääosaan sarjatulivaihteella fuckeja viskovan Rob Gorrdryn Loun, jonka roolihahmo, sen sijaan että kehittyisi edes hiukkasen, taantuu entistäkin törkeämmäksi. Tosin Gorddryn Lou on siinä määrin kaheli ilmestys, ettei sitä voi millään olla sympatiseeraamatta. Graig Robinsonin Nickille on varattu muutama omakin hetki säkenöidä, kun taas Clark Dukelle kirjoitettu dialogi tuntuu olevan yhtä pitkää one-lineria. Jason Jones on Loun kilpailija ja vihamies Gary Winkle, mahdollinen murhaaja, kuten niin moni muukin. Tarinan enemmän tai vähemmän paljaina kulkevina naisina nähdään Collette Wolfe, Gillian Jocobs, Kellee Stewart ja Bianca Haase. Huumorilegenda Chevy Chase uusii pienen roolinsa aikakoneammeen korjaajana ja Christian Slater on aivan uudenlaisen game shown juontaja.

Yhteenveto
Hot Tub Time Machine 2 sopii kyllä kollien kosteisiin saunailtoihin, mutta laajemman yleisön innovatiiviseksi iloitteluksi ei siitä kovasta vauhdistaan ja yrityksestään huolimatta ole.