Elokuva
Televisiopuolella vaikuttaneen Daniel Nettheimin ohjaama The Hunter vie katsojan Tasmanian eksoottiseen erämaahan. Julia Leighin palkitun romaanin pohjalta adaptoitu ekologinen trilleri seuraa amerikkalaista metsästäjää (Willem Dafoe), joka lähetetään Tasmaniaan etsimään sukupuuttoon kuollutta pussihukkaa biotekniikkaan erikoistuneelle yritykselle. Alkuperäinen tehtävänanto ei kuitenkaan paljasta koko totuutta hankkeesta, mitä hankaloittaa entisestään paikallisväestön vihamielinen asenne sekä isännöivään perheeseen tutustuminen.

Aidoilla paikoilla filmattu The Hunter hyödyntää postikortinkaunista kuvastoa kutoessaan tunnelmallisen ja koskettavan hahmotutkielman yksinäisestä mutta määrätietoisesta miehestä. Australian rahoittaman elokuvan taustalla ovat Tasmanian tunnettavuuden lisääminen maailmalla muutoinkin kuin hullunkuristen eläimien synnyinsijana, mikä selittää hyvin maalailevan kerronnan. Mainostus ei jää pelkäksi itsetarkoitukseksi, vaan lumoava mutta armoton Tasmanian luonto heijastetaan osana päähenkilöön kohdistuvaa ulkopuolisuutta. The Hunter ottaa myös kantaa ekologisuuteen asettamalla tarinansa taustalle puiden hakkuut ja metsiä suojelevat järjestöt. Liiallisen tuputuksen sijaan eri osapuolet toimivat lähinnä lisäjännitteinä muun kerronnan rinnalla.

Tematiikka viedään äärimmilleen jopa elokuvan ainoassa turvasatamassa. Muinoin idyllinen mökki on ajautunut heitteille siitä lähtien, kun miehensä menetyksestä järkyttynyt vaimo on lamaantunut lääkkeiden alaisuuteen. Ainoat elonmerkit sähköttömässä talossa ovat kaksi pirteää lasta, joille ulkopaikkakuntalainen on suurempi mielenkiinnon kohde kuin metsästäjä itse haluaisi. Perheen ja päähenkilön välille rakentuva side luodaan hienovaraisesti pienten askareiden lomassa, kuten talon generaattoria korjatessa. Liialliselta imelyydeltä vältytään onnekseen kiitos Dafoen uniikin karisman ja onnistuneiden lapsinäyttelijöiden avulla, minkä vuoksi syntyvä lämminhenkinen suhde tuntuu alusta lähtien luonnolliselta.

Willem Dafoe loistaa muutoinkin metsästäjän roolissa, joka pitkälti kannattelee koko elokuvaa. Veteraaninäyttelijä tuo hahmoonsa aimo annoksen inhimillisyyttä mutta myös samalla ammattimaista päättäväisyyttä, joka kuvastuu miehen kivenkovilta kasvoilta. Dafoen apuna on myös Leighin romaanin pohjalta Wain Fimerin ja Alice Addisonin muokkaama käsikirjoitus, jonka päähenkilöä ei ole laimennettu yksipuoliseksi siivuksi. Sisaruksia esittävien Morgana Daviesin ja Finn Woodlockin viattomuus heijastuu katsojaan saakka, ja surun murtamana äitinä Frances O’Connor tuo hahmonsa niin ikään eloon. Toinen vanha kettu, Sam Neill, nähdään myös pienessä roolissa perhettä tukevana ystävänä.

Tekniikka
2.35:1-kuva on kaunista katsottavaa. Pieni kohina tuo kuvaan sopivasti filmimäisyyttä, mutta ei onnekseen vaikuta juurikaan terävyyteen. Detaljikasta antia tukee rikas värimaailma, joka herättää Tasmanian luonnon todella eloon.

Dolby Digital 5.1 -raita hoitaa vähäeleisen äänimaailman onnistuneesti, vaikka lisätyn bittivirran mukana tulevaa syvyyttä jää kaipaamaan. Dialogi sointuu selvänä etukaiuttimesta, ja tilakanaviin levittyvät taustaäänet ja kauniit sävellykset toistuvat luonnollisina. Alataajuuksia hyödynnetään säästeliäästi.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lisämateriaalia.

Yhteenveto
The Hunter on tunnelmallinen ja lumoavan kaunis trilleri, jonka otteissa pitävästä kerronnasta vastaa veteraaninäyttelijä Willem Dafoe ja Tasmanian kaunis luonto.