Elokuva
Amy Townsend (Amy Schumer) oppi siskonsa Kimin (Brie Larson) kanssa jo lapsena isältään Gordonilta (Colin Quinn), ettei ihmistä ole tarkoitettu yksiavioiseksi ja silläpä meno pelkkiä irtosuhteita harrastavan, sitoutumiskammoisen ja rankasti ryyppäävän ja pilveä polttelevan neidon elämässä on jatkunut samankaltaisena ja hyvän kaksikymmentä vuotta. Haukuttuaan kaiken urheilun umpityperäksi, journalistina Snuff-lehdessä työskentelevä Amy saa seuravaksi keikakseen pomoltaan Diannalta (Tilda Swinton) haastatella aiheesta kaikin puolin kilttiä ja äärimmäisen kunnollista, kuuluisaa urheilulääkäriä Aaron Connorsia (Bill Hader). Kuin varkain tohtori muuttaa Amyn suhtautumisen miessukupuoleen, mutta omista oikeuksistaan ja pakkomielteistään leijonan lailla kiinni pitävä Amy ei ole niin vain valmis luopumaan vapaudestaan tehdä mitä tahansa, milloin tahansa.

Judd Apatow on ollut jo pitkään ja on yhä tämän hetken terävin, realistisin ja samalla hauskin komedian tekijä Hollywoodissa, jonka kaikkia elokuvia, niin ohjattuja (40 v. Ja neitsyt (2005), Paksuna (2007), Funny People (2009), This is 40 (2012) kuin tuotettujakin (Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda (2004), Superbad (2007), Walk Hard: The Dewey Cox Story (2007), Pineapple Express - pilvinen pakomatka (2008), Morsiusneidot (2011), Anchorman 2: The Legend Continues (2013), yhdistää samat määreet.

Apatow tarkastelee aikuisuutta täysin omalla tavallaan, huomioi merkityksettömiltä tuntuvia seikkoja ja paljastaa kipua kaihtamatta sen, mikä ei oikeasti ole lopulta niin kovinkaan vakavaa vanhenemiseksi kutsutun sairauden oireista. Kaiken takana on aina ymmärrys ja suuri sydän, eikä Apatown luomia henkilöhahmoja, vaikka olisivat kuinka viallisia, voi ikinä olla rakastamatta.

Päätähti Amy Schumerin käsikirjoituksen pohjalta syntynyt, romantiikalla silattu komedia Ihan yössä, jatkaa samaa linjaa, tällä kerralla naisnäkökulmasta, tuoden hirtehiseen huumoriin aivan oman lähestymiskulmansa. Ihan yössä käsittelee parisuhteita, seksiä, työpaineita ja julkisuutta, mutta myös henkilökohtaisempiakin aiheita kuten vanhenemista, luopumista ja kuolemaa, sekä ennen kaikkea kasvamista ja omien pakkomielteiden voittamista, mutta tekee sen niin lämpimällä tavalla, ettei sen paikoin äärimmäisen rujostakin huumorista voi millään ottaa itseensä.

Kerralla naiskoomikkojen eturiviin ryntäävä Amy Schumer on kiistatta komedian kirkkain tähti, mutta ilman Bill Haderin hillittömän hauskasti hillittyä roolisuoritusta tehot jäisivät silti puoleen. Hader ja Schumer pelaavat kadehdittavan napakasti yhteen ja juuri tuo kemia onkin kokonaisuuden tärkein ainesosa.  Brie Larson hauskuttaa Amyn vähintään yhtä kipuilevana siskona Kiminä ja jo intron takaumajaksossa Colin Quinn osuu napakymppiin koko leffan keskiössä kulkevalla yksi nukke ei ole ikinä tarpeeksi-analogialla.

Tilda Swinton on aina niin vahva, että hän kykenee hoitamaan roolinsa genressä kuin genressä, mutta yksi yllättäjä on ilman muuta vapaapainija John Cena, Renny Harlinin 12 Roundissa (2009) ravannut, näyttelijälahjoiltaan rajoittunut kaappi, jonka Amya muita vakavammin treffaileva Steven on aito ja uskottava hahmo. Koristähdet LeBron James ja Amar'e Stoudemire nähdään itsenään ja The Dog Walker -elokuvan feikkitrailerissa hassuttelevat Harry Potter, eli Daniel Radcliffe, ja Marissa Tomei.

Yhteenveto
Loistavalla läpällä, osuvilla anekdooteilla ja hyvällä sanomalla kyllästetty laatukomedia.