Elokuva

Ison budjetin Hollywood-viihteen ja pienimuotoisempien indie-tuotantojen välillä vuorotteleva Steven Soderbergh on sen verran tuottelias ohjaaja, että töiden joukkoon mahtuu väistämättä muitakin kuin mestariteoksia. 2000-luvun alkuun sijoittuneen kultakauden (Erin Brockovich, Traffic, Ocean’s Eleven) jälkeen ohjaaja on kuluttanut aikaansa lähinnä Ocean’s-jatko-osien ja kaksiosaisen Che-projektinsa parissa. Vuonna 2009 Soderbergh on saanut valmiiksi kaksi elokuvaa, newyorkilaisen puhelintytön elämästä kertovan pikkudraaman The Girlfriend Experience sekä kansainvälisen yritystoiminnan kiemuroihin paneutuvan draamakomedian Ilmiantaja!, joka perustuu tositapahtumiin 1990-luvun alun Yhdysvalloissa.

Mark Whitacre (Matt Damon) on maissiteollisuuden palveluksessa työskentelevä biokemisti, jonka työnantaja ADM on iso peluri kansainvälisillä elintarvikemarkkinoilla. Yritys on jo vuosia sopinut yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa maailmanlaajuisista hintakartelleista, joiden olemassaolosta Whitacre päättää vuotaa tietoja FBI:lle. Whitacre ryhtyy byroon vasikaksi, johon FBI-miehet Brian Shepard (Scott Bakula) ja Bob Herndon (Joel McHale) muodostavat vuosia kestävän projektin aikana hyvin suojelevan suhteen. Epätasapainoisella miehellä ei kuitenkaan ole kaikkia vakoojantyön vaatimia edellytyksiä, vaikka hän itse näkeekin itsensä 007:n veroisena agenttina, jolle kaikki, myös FBI:n jallittaminen, on mahdollista.

Ilmiantaja! perustuu New York Timesin toimittajan Kurt Eichenwaldin kirjaan The Informant: A True Story, joka dokumentoi Whitacren uskomattoman tarinan tosiasioihin pitäytyen. Käsikirjoittaja Scott Z. Burns on muokannut teoksesta komediallisen ja viihdyttävän henkilökuvan, joka ei edes yritä selittää Whitacren käsittämättömiä toimia vuosia kestäneessä ja hetki hetkeltä sekavammaksi muuttuneessa vasikkakeikassa. Mistään agenttikomediasta tai -parodiasta ei ole kyse: vasemmistoälykkö Soderberghin työssä on myös yhteiskunnallinen, globaalia markkinataloutta kritisoiva tulkintalinja, vaikka sitä ei katsojalle tyrkytetäkään. Soderbergh näyttää humoristisessa valossa sen, kuinka mahdotonta yhden ihmisen on tehdä oikeita valintoja ja vaikuttaa asioiden kulkuun suuressa korporaatiossa, vaikka omatunto kuinka huutaisi hoosiannaa. Kuuntelulaitteisiin köytetty Whitacre-parka nuljuu markkinoiden rattaissa kuin Chaplin aikoinaan tietämättä lopulta enää itsekään, kuka kusettaa ketä ja miksi. Samalla järkkyy miehen henkinen tasapaino.

Matt Damonin sympaattinen akuankka-hahmo on yhtä aikaa koominen ja syvästi traaginen, mutta hänen surkuhupaisia edesottamuksiaan käsitellään kuitenkin hyvin kevyellä otteella. Damon on todella hyvä kaksijakoisessa roolissaan toisaalta pulskana reppanana, joka ei ole aina oikein tilanteen tasalla, toisaalta yritteliäänä oman onnensa seppänä ja amerikkalaisen unelman ruumiillistumana. Visuaalista realismia rooliin tuovat ehtaa 90-luvun alkua henkivät puvustus ja kampaus, joissa nolot 80-luvun kaiut ovat juuri oikeilla kohdillaan. Whitacren absurdin lennokas sisäinen monologi siivittää tapahtumia ja antaa jo elokuvan alussa viitteitä siitä, että miehen puuhat saattavat livetä lapasesta sekopäiseksi farssiksi, jota ei viime kädessä hallitse kukaan. Loppua kohden yhteensattumien ja yllätyskäänteiden virta käykin liian vuolaaksi. Sekä Whitacren toiminnan logiikka että se, mihin Soderbergh on elokuvallaan pyrkinyt, jäävät lopulta epäselviksi.

Yhteenveto

Steven Soderberghin letkeä draamakomedia Ilmiantaja! on sekä globaalin markkinatalouden sairaskertomus että leikkisä tarina sen hurjissa pyörteissä pyristelevästä miehestä. Matt Damon tekee mainion roolin hönttinä onnenonkijana, jonka moraali, vaikuttimet ja toiminnan logiikka jäävät kuitenkin harmillisesti hämärän peittoon.