Imitation Game, The

Elokuva
Manchesterissa vuonna 1951 brittipoliisit Nock (Rory Kinnear) ja Staehl (Tom Goodman-Hill) suorittavat kuulustelua rikoksen pohjalta tietämättä, että syytetyn penkillä istuu yksi Toisen maailmansodan suurimmista sankareista, matemaatikko ja kryptograafikko Alan Turing (Benedict Cumberbatch). Äärimmäisen antisosiaalinen ja narsistinen, mutta älyltään briljantti Turing johti tiedeihmisten ryhmää, jotka ratkaisivat saksalaisten käyttämän koodilaite Enigman arvoituksen, lyhensivät sotaa liki kahdella vuodella ja pelastivat miljoonien ja taas miljoonien ihmisten hengen. Winston Churchillin mukaan Turingin panos sodan loppumiselle oli suurempi kuin kenenkään muun yksittäisen ihmisen. Kun kuulustelu jatkuu, avautuu ovi vakoilun vaaralliseen maailmaan ja samalla aukko aikaan, jolloin erilaisuus saattoi olla myös rikos.

Morten Tyldumin ohjaama, kahdeksan Oscarin ehdokas The Imitation Game on paitsi teknisesti (kuvaaja Iscar Faura ja leikkaaja William Goldenberg tekevät uskomattoman hienoa työtä) yksi vuoden upeimmista elokuvista, myös tarinan kerronnaltaan äärimmäisen hallittu ja intensiivinen. Käsikirjoittaja Graham Moore yhdistää perinteisen sotajännärin pirulliseen vakoojapeliin innovatiivisesti, mutta pitää koko maailmaa koskettaneista tapahtumista huolimatta fokuksen tiiviisti sen todellisessa keskuksessa, Alan Turingissa, jota yksi brittien kruununjalokivistä, Benedict Cumberbatch, näyttelee häikäisevän hyvin, antaen samalla vakavasti otettavan vaihtoehdon Michael Keatonin roolityölle Birdmanissa vuoden parhaan miespääosan Oscar-palkintoa jaettaessa.

Norjalaislähtöisen ohjaajan Morten Tyldumin ura kansainvälisen läpimurron jälkeen heijastelee samoja polkuja kuin naapurimaa Ruotsista lähteneen Tomas Alfredsonin. Kumpikin teki ensin kotimaassaan erinomaisen elokuvan, Tyldum sysimustan toimntajännärin Headhunters (2011) ja Alfredson upean kauhuelokuvan Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in, 2008), joiden menestyksen aalloilla molemmat valitsivat seuraavaksi työmaakseen, Hollywoodin sijaan, vaikka tarjouksia on taatusti tulvinut, Englannin, ja siellä vakoilun maailmaan sijoittuvan käsikirjoituksen. Alfredson otti työn alle John Le Carrén kylmän sodan hyytäviä huuruja henkineen romaanin Pappi lukkari talonpoika vakooja (Tinker Tailor Soldier Spy, 2008) filmatisoinnin ja Tyldum Andrew Hodgesin romaanin pohjalta The Imitation Gamen. Elokuvia yhdistää lisäksi se, että Benedict Cumberbatch näyttelee molemmissa oman genrensä mestariteoksissa.

The Imitation Game on Oscar-ehdokkaana parhaan elokuvan palkinnon lisäksi myös parhaan ohjauksen, miespääosan, naissivuosan, sovitetun käsikirjoituksen, editoinnin, lavastuksen ja musiikin kategorioissa, joista jokainen tunnustus on enemmän kuin ansaittu. Elokuva on yhtä aikaa niin huippujännittävä trilleri kuin hienovireinen henkilökuvakin, tarkkaan maalattu potretti nerokkaasta individualistista ja koskettavan herkkä draama erilaisuudesta aikoina, jolloin rakkaus voi viedä vankilaan. Samalla se on hieno kunnianosoitus sodan todelliselle sankarille, Alan Turingille, jonka suvulta Britannian hallitus pyysi vasta vuonna 2009 anteeksi tähän kohdistunutta kohteluaan. Elokuvan nimi kuvaa osuvasti niin siihen liittyviä tapahtumia kuin sen päähenkilöä itseäänkin, molempien ollessa syvälle kätkettyjä arvoituksia.

Benedict Cumberbatch on ilman toista sanaa The Imitation Gamen kantava voima, jonka hahmottelema Turing, jonka elämätarina on kertomisen arvoinen ja perintö nykyaikaiselle tietotekniikalle kiistaton, on pienimpiäkin detaljeja myöten haltuun otettu taidonnäyte. Yhtä lailla tärkeinä palikoina onnistuneelle kokonaisuudelle ovat myös elokuvan vahvoin viivoin piirretyt sivuroolit. Cumberbatchin tavoin Oscar-ehdokkaana roolistaan oleva Keira Knightley on Joan Clarke, Turingin ydinryhmän ainoa naispuolinen edustaja, Matthew Goode kilpaileva nero Hugh Alexander, Mark Strong salaisen palvelun MI6:n Stewart Menzies ja Charles Dance Turingin ryhmän johtaja, komentaja Denniston. Allen Leech on hämäräperäinen John Cairncross, Alex Lawther nuori Alan ja Jack Bannon tämän rakas ystävä Christopher Morcom, jonka lyhyt läsnäolo vaikutti Turingin koko elämään.