Elokuva

Nightmuten kylä Alaskassa vaikuttaa hyvin rauhalliselta kylältä. Laajan alueen erikoisuuksiin kuuluu valkeat yöt eli aurinko ei koskaan laske horisontin taakse. Öisin ei ole pimeää, vain hieman hämärää - yötä ei tule.

Nuori tyttö on murhattu. Tällaista ei Nightmutessa ole tapahtunut aikaisemmin. Lähimmät epäillyt ovat uhrin lähin ystävätär ja poikaystävä. Kaiken tämän näennäisen kaaoksen keskelle joutuvat Los Angelesin poliisin etsivät Will Dormer (Al Pacino) ja Hap Eckhart (Martin Donovan). Heidät on nimetty vastaamaan Nightmuten poliisilaitoksen avunpyyntöön asiantuntevammista tutkijoista. Mikä olisikaan sopivampaa, sillä kotona Losissa miehiä odottaa poliisin sisäinen tutkinta, joka epäilee heidän etsiväjaostoaan useista laittomista pidätyksistä. Tutkinta hiertää myös miesten keskinäisiä suhteita, sillä Eckhart kertoo aikovansa puhua suunsa puhtaaksi koko asiasta. Omatunto ja pelko tulevasta - unettomuus sitoo sen kaiken yhteen. Yöttömän yön kaupungissa ei ole helppo ummistaa silmiään jos jokin kalvaa sisintä.

Murhaajan sielunelämä ja uhrin läheisten keskinäiset välit alkavat pikkuhiljaa juonen edetessä paljastaa oudon raadollisuudensa myös etsiväparin osalta. Itsensä vuoksi Dormerin on saatava murhaaja kiinni keinoja kaihtamatta, ehkä sen jälkeen hän saisi rauhaa omaltatunnoltaan.

Elokuva on Mementon ohjaajana paremmin tunnetuksi tulleen Christoper Nolanin kaiken kaikkiaan kolmas ohjaustyö. Mementon tavoin Nolan pyrkii tuomaan normaalia enemmän esiin henkilöiden mielentilaa ja onnistuu tälläkin kertaa vallan mainiosti. Elokuva perustuu pohjakäsikirjoitukseltaan samannimiseen, norjalaiseen Erik Skjoldbjærgin ohjaamaan ja osakäsikirjoittamaan tuotantoon, joka näki päivänvalon vuonna 1997. Amerikkalaisen käsikirjoitusversion takana on suhteellisen tuntematon Hillary Seitz.

Al Pacino ja Martin Donovan eivät tunnu sopivan elokuvan vaatimalla tavalla yhteen. Etenkin elokuvan alussa heidän välinen dialogi on kovin kylmäkiskoista, joka antaa kuvan siitä, että he olisivat olleet työparina vuosien sijasta vain pari hassua päivää. Joka tapauksessa Pacinon roolisuoritus on jälleen kerran, elokuvan edetessä, huikean intensiivistä. Plussaa täytyy antaa myös kauniille Maura Tierneylle, jonka esittämä hotellin emännöitsijä näyttäisi olevan ainoa selväjärkinen ja luonnollisesti tilanteisiin reagoiva ihminen koko Nightmuten kylässä. Eikä kannata tietenkään unohtaa Hilary Swankin esittämää naispoliisia, joka tietämättään ajaa Pacinon Dormer-hahmoa aina vain syvemmälle omantunnon tuskiinsa.

Robin Williams, joka on tunnettu lähinnä hulvattoman hauskoista rooleistaan, antaa tässä kaikkensa omituiselle ja moraalittomalle hahmolleen. Mies onnistuu jälleen lyömään katsojia vasten kasvoja. Samanlainen Insomnian tyyliä noudatteleva linjanveto jatkui Mark Romanekin ohjaamassa One Hour Photo (2002) -elokuvassa.

Insomnia on terävälinjainen kuvaus unettomuudesta kärsivän miehen sielunelämästä ja siitä miten hän yrittää selviytyä omantunnon tuskistaan. Kun samalla pitäisi vielä saada kiinni armoton murhaaja, joka vaikuttaa moraaleiltaan samankaltaiseltä persoonalta, ei tehtävä ole helppo. Mielenkiintoisinta on se, että kerrankin käsissämme on elokuva, joka ei yritä moralisoida tai osoittaa sormella ketään. Vasta ratkaisunhetkillä on havaittavissa pieniä, häilyviä piirteitä edellisestä, mutta nekään eivät edusta periaatetta "paha saa aina palkkansa".

DVD-julkaisu on Buena Vistalta esimerkillinen tapaus. Jokainen lisämateriaali aina easter egg-ylläriä myöten on tekstitetty. Kuvanlaatu on ehkä hieman siirrossa kärsinyt, mutta se ei häiritse kokonaisuutta lainkaan ja onhan mukana esimerkillinen ääniraita.

Kuva

Kuva on erittäin terävä, mutta sen rakeisuus lisääntyy joissain määrin puolenvälin jälkeen, kun elokuvassa alkaa olla enemmän tummia sävyjä ja sumuisia maisemia. Kaiken kaikkiaan julkaisun tarjonta 2,35:1 kuvasuhteella on todella nautinnollista katsottavaa kenelle tahansa tästä lajityypistä pitävälle. Lisämateriaaleissa lievää rakeisuutta esiintyy kautta linjan, mutta ei mitenkään häiritsevässä määrin.

Ääni

Ääni saavuttaa katsojan viimeistellyllä Dolby Digital 5.1-ääniraidalla ja se on juuri niin täydellinen kuin vai voi tämän tasoisessa tuotannossa olla. Mainion soundtrackin lisäksi huomioitavaa löytyy lisäkanavien toistamista kekseliäistä ääniefekteistä, joiden määrä kasvaa tunnelman ohella elokuvan keskivaiheilta lähtien. Tätä ennen ääniraita painottuu enemmän tai vähemmän etukanaviin. Elokuvasta löytyy myös ranska-dubbaus yhtä tasokkaalla ääniraidalla.

David Julyan on Nolanin hovisäveltäjä ja hänen taidonnäytteitään on voinut kuulla tähän saakka kaikissa ohjaajan tuotoksissa. Insomnian musiikki yltää samalle tasolle kuin Mementossa ja paikka paikoin jopa sen ylitse. Monikanavaäänet eivät tee ehkä täyttä oikeutta tulkituille vuorosanakeskusteluille, mutta tilanteeseen sopiva musiikki on omiaan juuri tämän kaltaisessa produktiossa. Eli musiikki luo mukavaa ja asianmukaista tunnelmaa elokuvaa varten ja juuri oikeista kanavista.

Lisämateriaali

Lisämateriaalitarjonta tämän elokuvan kohdalla on vähintäänkin mielenkiintoa herättävää. Buena Vistalle jälleen kerran plussaa extrojen suomentamisesta.

180 Degrees: a conversation with Christopher Nolan and Al Pacino (17 min 11 s) on todella mielenkiintoinen. Siinä Nolan ja Pacino haastattelevat pöydän ja teekupposen äärellä toisiaan. Todellista tajunnanvirtaa, jossa molempien, jopa Pacinon, silmistä paistaa intohimo ja kunnioitus elokuvia kohtaan.

Day for Night: the making of Insomnia on lyhyt, rutiininomainen 8 minuuttinen katsaus itse elokuvan tekemisestä.

In the Fog with Wally Pfister (6 min 11 s). Takakansi mainitsee tuon kyseessä olevan extran, mutta se ei mainitse erillisestä levyltä löytyvästä, myöskin In the Fog-otsakkeen alla kulkevasta featurette-pätkästä, jonka läpijuontaa elokuvan kuvaaja, Wally Pfisterin asemasta, Insomnian tuotantosuunnittelija Nathan Crowley. Molemmat kuitenkin kertovat tärkeimpien kuvauspaikkojen etsimisestä elokuvaa varten Pfisterin keskittyessä kuvaamaan omaa henkilökohtaista helvettiään elokuvan "sumussa" kuvatusta kohtauksesta.

Seitsemän ja puoliminuuttinen Eyes Wide Open -featurette antaa unettomuudesta kärsiville mahdollisuuden kertoa omista kokemuksistaan unettomuuden tilassa. Sitä verrataan myös elokuvan teemaan.

Mukana on myös yksi ns. lisäkohtaus eli Additional Scene, jonka voi katsoa läpi myös ohjaajan kommenteilla varustettuna.

Takakansi lupailee From the Evidence Room -nimiseen kuvagalleriaan myös jonkinlaista taustamusiikkia, mutta ainakaan minulla ei noin 27 kuvan gallerian aikana kuulu tästä pihahdustakaan.

Elokuvassa on kaksi kommenttiraitaa, joista molemmat ovat erittäin mielenkiintoisia. Ohjaaja Christopher Nolanin kommenttiraita esitetään kohtausjärjestyksessä eli noin 57:n kohtauschapterin (eli elokuvan 31 chapteria on jaettu vielä pienempiin kohtauksiin) voimin mies kommentoi elokuvaansa siinä järjestyksessä kun elokuva on kuvattu. Toinen kommenttiraita ei ole koko elokuvan mittainen. Se käsittää yhteensä 23 chapteria ja äänessä ovat Hilary Swank (4 chapteria), käsikirjoittaja Hillary Seitz (4 chapteria), Wally Pfister (4 chapteria), Nathan Crowley (3 chapteria) ja elokuvan leikkaaja Dody Dorn (8 chapteria). Kommenttiraidat voi katsoa joko yhdessä pötkössä tai sitten vaihtoehtoisesti erikseen.

Levyltä löytyy myös upea easter egg -ylläri, joka on myös tekstitetty. Levyn kaikki lisämateriaalit ovat Dolby Digital 2.0 -raidalla varustettuja.

Yhteenveto

Christopher Nolanin kolmas kokopitkä elokuva, Insomnia, on loistavasti rakennettu. Sen jäytävä teema on unettomuus sekä sen syy -ja seuraussuhteet. Imsomnia ei aivan yllä Mementon tasolle, mutta asettuu kuitenkin sen välittömään lähituntumaan.