Elokuva
USA:n itärannikolla sijatsevan, pienen New Portin kaupungin yliopistoon filosofian opettajaksi saapuva professori Abe Lucas (Joaquin Phoenix) kärsii pahemman luokan eksistentiaalikriisistä. Aavistuksen apua harmauteen tuo nuori ja nokkela naisopiskelija Jill Pollard (Emma Stone), joka kokee tuskan herkistämän ja tasaisesti taskumattiaan kallistelevan Aben kiehtovaksi hahmoksi ja lähestyy tätä pikkuhiljaa romanttisemminkin aikein. Todellinen muutos akateemista ahdistusta tuntevan Aben elämän tuskaan tulee kuitenkin sattumalta kuullun keskustelun myötä, kun tämä alkaa vakuuttua siitä, että hänen on tehtävä rikoksista julmin, niin omansa kuin yleisenkin edun nimissä.

Woody Allenin 46. elokuva, Irrational Man, on selkeä sukellus, höyhenenkevyen Magic in the Moonlightin (2014), jälkeen kohti tummempia vesiä. Järjen vastaisesti käyttäytyvän miehen tarinassa huumorin osuus on pieni ja silloinkin se on sysimustaa, mutta draaman kaareltaan se vakuuttaa paremmin, sillä Allenin vahva rutiini ja hyvät näyttelijät tekevät matkasta mustan mielen maisemiin omalla tummalla tavallaan mielenkiintoisen ja palkitsevankin. Allenin teksti on parhaimmillaan terävää ja kekseliästä argumentointia tehtyjen tekojen puolesta ja vastaan, ja se, mikä henkilöiltä sanomatta jää, tuodaan julki Aben ja Jillin ajatuksia avaavissa narraatioissa.

Kuin vaivihkaa yhdeksi sukupolvensa parhaista näyttelijöistä kasvanut Joaquin Phoenix tavoittaa vaivatta sen sielunmaiseman, jossa koordinaatit eivät enää määrity rationaalisen ajattelun kautta, vaan moraalin filosofia alkaa elää omaa elämäänsä. Hyvänä vastavoimana toimii myös Emma Stonen järkiperäisyytensä tunteiden aallokossa hukkaavana Jillinä, jonka maailmankuva sekoittaa opettajan ja opetukset. Parker Posey on Rita, Aben kiihkeä kollega, Jamie Blackley Jillin poikaystävä Roy ja Tom Kemp kaiken keskiöön sattumalta joutuva tuomari Spangler.

Yhteenveto
Irrational Man on varmaa Woodya, nokkela moraalitutkielma ja fiksusti mieltä manipuloiva analyysi hyvän tekemisen hinnasta.