Elokuva:

Ju-On on muotoutunut suureksi nimeksi japanilaisen kauhuelokuvan kannattajien parissa. Takashi Shimizu ohjasi vuonna 2000 kaksi reilun tunnin mittaista Ju-On-elokuvaa. Molempien elokuvien materiaali filmattiin mitä ilmeisemmin samalla kertaa ja jaettiin kahdeksi kokonaisuudeksi. Ensimmäisessä osassa tehdyt surmat loivat kirouksen, joka käy kohtalokkaaksi kaikille surmatalon tuleville asukkaille. Jatko-osa tarjoaa lisää samaa kauhun kierrettä. Itse asiassa elokuva tuntuu liiankin samanlaiselta. Noin puolet elokuvan alusta kertaa ensimmäisen osan tapahtumia toistaen ensimmäisen osan lopun sellaisenaan. Tuottajat ovat ilmeisesti halunneet taloudellisista syistä jakaa tarinan kahdeksi elokuvaksi, vaikka materiaalia ei selvästikään ollut tarpeeksi. Julkaisemalla käyttökelpoisen yhtenä kokonaisuutena olisi siitä helposti saatu normaalimittainen, jopa parin tunnin mittainen elokuva.

Opettaja Shunsuke Kobayashin (Ringusta tuttu Yûrei Yanagi) on keskeisessä roolissa myös jatko-osassa. Jälleen kerran opettaja haikailee oppilaansa Toshion (Ryôta Koyama) perään, kun häntä ei näy eikä kuulu koulussa. Tunnollinen opettaja käy hänen kotona kyselemässä vointia.  Pojan vanhemmista ei edelleenkään nähdä jälkeäkään tässä vaiheessa. Myöhemmin heidän kohtalonsa paljastuu samalla tavoin kuin ensimmäisen osan lopussa.

Vanhojen tapahtumien kertauksen viimein päättyessä tarina muuttuu rakenteeltaan ja tyyliltään. Jatko-osa on rakennettu ajallisesti loogisesti eteneväksi, eikä edestakaisia aikasiirtymiä enää nähdä. Ju-On 2 onkin edeltäjäänsä huomattavasti selkeämpi ja suoraviivaisempi. Uuteen materiaaliin mahtuu pari hyytävää kohtausta, mutta kokonaisuutena ne jäävät jälkeen alkuperäisen vastaavista. Ringun vaikutus esikuvana näkyy parissa kohtauksessa jopa turhankin selkeästi.

Edeltäjänsä tavoin myös Ju-On 2 koostuu lyhyistä, muutaman minuutin mittaisista, tietyn henkilöhahmon kohtaloon keskittyvistä jaksoista. Jokaisen jakson alussa kyseisen osuuden päähenkilön nimi näkyy tekstinä ruudussa. Jatko-osassa selitetään monia ensimmäisen osan auki jääneitä kysymyksiä, mutta paljon jää kuitenkin vielä katsojan arvailujen varaan. Näyttelijät selviytyvät tehtävistään varsin mallikkaasti ja etenkin Yûrei Yanagi ansaitsee edelleen kiitoksen erinomaisesta roolisuorituksestaan. Musiikki ja äänitehosteiden käyttö on edelleen minimalistista, ja sellaisenaan se saattaa tuntua oudolta äänekkäisiin tehosteryöpyillä ladattuihin amerikkalaisiin kauhurymistelyihin tottuneille.

Tarinassa luotetaan edelleen hienovaraiseen psykologiseen jännityksen luomiseen ilman suuria erikoistehosteita. Hitaasti etenevässä tarinassa ei tunnelmaa luoda äkkisäikytyksillä, vaan katsojan odotuksilla pelaamalla. Tällä kertaa siinä ei kuitenkaan onnistuta samalla tehokkuudella kuin alkuperäisessä. Osasyynä voi olla alun ensimmäisestä osasta kopioitu pitkä osuus, joka latistaa tunnelmaa huomattavasti ensimmäisen osan nähneiden osalta. Siksi olisikin ollut järkevämpää julkaista Ju-On yhtenä koko illan mittaisena pitkänä elokuvana tai vaihtoehtoisesti kahtena lyhyempänä, vajaan tunnin mittaisena lyhytelokuvana. Tällöin kokonaisuus olisi ollut kertaluokkaa nautittavampi. Muutenkin jälkimmäisessä osassa ollut uusi materiaali olisi kaivannut viimeistelyä niin käsikirjoituksen kuin sen toteutuksen suhteen.

Ju-Onin tarina ei päättynyt tähän, vaan Takashi Shimizu ohjaamat japanilaiset teatterielokuvat Ju-On: The Grudge ja Ju-On: The Grudge 2 ilmestyivät vuonna 2003. Tämän jälkeen oli Hollywoodin vuoro tarttua aiheeseen uusintaversioiden muodossa. Takashi Shimizu pääsi jälleen ohjaajan tehtäviin ja amerikkalaisrahoitteinen The Grudge sai ensi-iltansa 2004. Tekeillä on vielä kaksi jatko-osaa, joiden suunnitellut julkaisut sijoittuvat vuosille 2006 ja 2007.

Kuva:

Alkuperäisellä kuvasuhteella (ei-anamorfinen, 1.33:1) kuva on laadultaan varsin heikkotasoinen. Elokuvan olematon budjetti näkyy videolle taltioidussa kuvassa, joka on sanoin kuvaamattoman suttuinen ja epätarkka. Monissa pimeissä yökohtauksissa on miltei mahdoton nähdä juuri mitään. Yleisen pehmeyden lisäksi havaittavissa on runsasta laajojen pintojen elämistä ja reunakorostusta. 

Ääni:

Japaninkielinen Dolby Digital 2.0 -ääniraita on asiallisesti toteutettu. Dialogi on varsin selkeä ja sekä musiikki että äänitehosteet kuuluvat piinaavan selkeästi pureutuen luihin ja ytimiin. Varsinaista tilan tuntua ei ole mukana juuri lainkaan ja takakaittuttimet saavatkin viettää tämän elokuvan aikana vapaapäivää. Tekstitys löytyy pohjoismaiden kielten lisäksi myös englanniksi.

Lisämateriaali:

Lisämateriaalina on ainoastaan Ju-On The Grudge elokuvan traileri ja Asian Vision -mainostraileri.

Yhteenveto:

Ju-On 2 on jatko-osa pienellä budjetilla tehtyyn, hyytävään kauhuleffaan. Lyhyistä episodeista koostuvassa elokuvassa menneisyydessä tapahtuneiden murhien aiheuttama kirous leviää rauhallisessa lähiössä viruksen tavoin. Jatko-osa vaikuttaa edeltäjäänsä hiomattomammalta ja viimeistelemättömämmältä. Lisäksi ensimmäisen puoliskon identtisyys ensimmäisen osan loppupuoliskon kanssa häiritsee ensimmäisen osan nähneitä. Teknisesti DVD-julkaisu on identtinen Ju-On-levyn kanssa. Erityisesti kuvan eikko laatu pistää silmään. Lisämateriaalin puute ei ole mitään uutta Suomessa julkaistujen aasialaisten elokuvien DVD-julkaisujen parissa.