Elokuva
Juha Berg (Joonas Saartamo) on umpijuoppo kolmekymppinen tyhjäntoimittaja Helsingin Kalliosta. Asialleen vihkiytyneen alkoholistin elämäntapa meinaa kuitenkin joutua muutoksen kouriin, kun miekkonen rakastuu AA-kerhon vetäjään Tiinaan (Krista Kosonen), joka haluaa Juhan tulevan ulos pullosta. Kaltevalla pohjalla keikkuvaa parisuhdetta painaa pari muutakin suhdetta, joista pahin on Juhan suurääliö kaveri Kristian (Santtu Karvonen), joka ei halua luopua ryyppykaveristaan mistään hinnasta.

Teatterissa työskennelleen Lauri Maijalan esikoiselokuva Juoppohullun päiväkirja perustuu Juha Vuorisen kulttiromaanisarjan ensimmäiseen osaan. Meininki on pitkälti samankaltaista kuin kirjoissa, tapahtumaketjut perustuvat kärjistyksille ja sattumuksille ja huumoria revitään lähinnä ala- ja peräpäästä, sekä erilaisista eritteistä, joita ihminen huonosti voidessaan tuottaa. Tyylilajina on surrealistinen houreilu, patologisen humalan ja horkkaisen mandoliinikrapulan välisellä harmaalla alueella tapahtuva toikkarointi, joka ikärajastaan huolimatta tuntuu suunnatun enemmänkin teineille, joille agressiivien täyttämä kielellinen ilmaisu on nykyään yhtä olennaista kuin marketeissa notkuminen. Visuaalisesti kekseliästä ja riehakasta ränniä rasittaa vielä lisää myös Kerkko Koskisen tekopirteä musiikki.

Ryyppäämisen, naimisen ja kankkusen pyhässä kolmiossa kuin kännissä koheltava kommelle luottaa kovaan metelöintiin ja kiroiluun, mutta ei onnistu naurattamaan tyhmyydellään juuri ollenkaan. Sen sijaan Juoppis onnistuu kuin varkain tavoittamaan kuitenkin jotain äärimmäisen olennaista alkoholismin syvimmästä olemuksesta ja siitä yksinäisyydestä, minkä pulloon peruuttamattomasti ryömiminen pahimmillaan aiheuttaa.

Viime vuonna hienosta elokuvasta Hiljaisuus Jussi-palkinnon voittanut Joonas Saartamo on Juhana vallan toisessa galaksissa ja saa riehua sydämensä kyllyydestä maanisen sekopään roolissa paikoin kieltämättä aidostikin. Huikeilla plekseillä hampaansa peittänyt Krista Kosonen on pitkälti yhdellä viivalla hahmotellun roolinsa vanki, eikä irtioton mahista saa ison osan ajasta privaatit paljaina sätkimään joutuva Santtu Karvonenkaan.

Yhteenveto
Kulttiromaanista ei synny kulttikuvaa, vaikka sitä kuinka kossussa keittelisi. Muutaman yllärin tarjoileva räävi ja rasvainen komedia jäänee pelkäksi kuriositeetiksi, mutta on taatusti tuottanut tekijöilleen monta ikimuistettavaa hetkeä.