Elokuva
Espanjalaisen elokuvan suosituimpiin mestareihin lukeutuvan Pedro Almodóvarin neljä tunnetuinta elokuvaa koottiin samoihin kansiin, ja tuloksena on tyylikkäässä pahvikotelossa Pedro Almodóvar Collection. Sandrew Metronomen julkaiseman boksin elokuvista uusimmat on saatavilla Suomesta myös erikseen, mutta vanhempien kohdalla tilanne on toinen. Tässä mielessä boksi onkin varteenotettava hankinta kaikille Almodóvarin ystäville.

Boksin kolmantena elokuvana nähdään vuonna 1999 valmistunut Kaikki äidistäni, joka oli ilmestyessään melkoinen kriitikoiden suosikki. Pedro Almodóvar voitti tällä teoksellaan muun muassa parhaan ohjaajan palkinnon.

Tarinan alussa seurataan Manuelaa (Cecilia Roth) ja hänen poikaansa Estebania (Eloy Azorín). Äiti ei ole kertonut pojalleen isästään mitään, ja isästä tietämisestä on muodostunut pojalle jo lähes pakkomielle. Eräänä päivänä Manuela vie pojan teatteriin katsomaan Viettelysten vaunua, näytelmää, missä Manuela itsekin on nuorena näytellyt. Näytelmän tähtenä loistaa Huma Rojo (Marisa Paredes), jonka nimikirjoitusta yrittäessään saada Esteban joutuu onnettomuuteen ja kuolee.

Juuri ennen pojan onnettomuutta Manuela on luvannut kertoa pojalle isästään kaiken. Sen vuoksi Manuela päättääkin etsiä pojan isän käsiinsä kertoakseen tälle pojasta, koska heidän erotessaan ennen pojan syntymää hän jätti asian kertomatta. Pian Manuela tapaa vanhan transu-ystävänsä Agradon (Antonia San Juan), sekä prostituoituja auttavan nunnan, María Rosa Sanzin (Penélope Cruz). Heiltä Manuela saa kuulla entisen miehensä tunnettavan nykyään nimellä Lola (Toni Cantó), ja transseksuaaliksi itsensä muuttanut heroinisti on mennyt panemaan myös María Rosan raskaaksi.

Kaikki äidistäni loistaa ehdottomasti upeilla näyttelijöillään ja taidokkaalla ohjauksella. Almodóvarin persoonallinen tyyli ei petä tässäkään elokuvassa, vaan luvassa on juuri sellaista jälkeä, mitä mieheltä sopii odottaakin. Juoni saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta on loppujen lopuksi melko yksinkertainen. Suurin ongelma muodostuukin Almodóvarin itsensä kynäilemästä käsikirjoituksesta; se on kyllä tyylikäs ja kaikin puolin toimiva, mutta suurin vetovoima loistaa poissaoloaan. Tällaisenaan ei ylletä vetävyydessä läheskään Huonon kasvatuksen (2004) tasolle. Kaikki äidistäni tuntuukin paikoin tavallisten naisten arjen seuraamiselta, vaikka ei sitä olekaan. Persoonallisuutta ja ideaa toki on mukana, mutta Almodóvarin tuotoksia katsellessa alkaa väistämättä miettimään, mikä into miehellä on tunkea lähes jokaiseen elokuvaansa mukaan transseksuaaleja.

Visuaaliselta ilmeeltään elokuva on aivan erinomaista jälkeä. Kuvien kompositiot ovat paikoin todella upeita ja nerokkaita, eikä leikkauksessakaan ole moittimista. Kuvauksesta saa kiittää Affonso Beatoa, ja hienot kuvat muodostuvatkin huomaamatta elokuvan yhdeksi tärkeimmistä kantavista voimista.

Kaiken kaikkiaan melko maanläheinen tarina sopii hyvin jatkoksi ohjaajan edelliselle, Lihan värinälle. Vaikka kyseessä onkin kaksi täysin erilaista elokuvaa, on niillä yhteistä ainakin jälkeensä jättämä tunnelma. Molemmat ovat myös omalla tavallaan raskasta katseltavaa, josta tämä jälkimmäinen ottaa vielä askeleen vakavampaan suuntaan. Myös boksin edellisistä elokuvista tuttu trillerimäisyys on nyt tiessään. Kaikki äidistäni on puhdasta draamaa persoonallisella ja hivenen teatterimaisellakin otteella.

Kuva
Anamorfinen 2.35:1-suhteen kuva on kohtalaisen hyvää laatua. Roskia ei näy, ja muutenkin jälki on puhdasta, joskin hieman haaleaa. Värimaailma toistuu riittävän laajasti, mutta paikoin jotkin värisävyt ja alueet välkkyvät erittäin rasittavasti. Laajoissa ja paljon yksityiskohtia sisältävissä kohdissa jälki näyttää sumenevan puuroutumista kohti. Muutamassa kohdassa kuva myös nykii pahasti. Näiden puutteiden vuoksi elokuvan katselu ei kuitenkaan onneksi häiriinny liiaksi, vaikka virheet paistavatkin silmään.

Ääni
Dolby Surround 2.0 -ääniraita keskittyy pelkästään etukaiuttimiin, mutta pääseepä subbarikin mukaan musiikkia toistamaan. Epäselvästi puhuttu espanja kuulostaa teknisesti sen verran huonolta, ettei tämän raidan avulla kieliä ainakaan opiskella.

Lisämateriaali
Levy sisältää lisämateriaalina ainoastaan trailerit boksin kolmeen viimeiseen elokuvaan (Lihan värinä, Kaikki äidistäni, Puhu hänelle).

Yhteenveto
Pedro Almodóvar Collectionin kolmas elokuva Kaikki äidistäni jatkaa ohjaajan omaperäistä linjaa. Nyt ollaan päästy puhtaasti vakavan draaman puolelle, ja erikoisilla ihmisillä varustettu persoonallinen tarina kulkee jouhevasti. Siitä puuttuu silti se suurin vetovoima, ja visuaalisesta tyylikkyydestä huolimatta elokuva ei yllä kuin keskimääräiseen arvosanaan. Levyssä on myös runsaasti teknisiä puutteita ja virheitä, jotka eivät kuitenkaan pääse pilaamaan katselunautintoa liikaa.