Uusi-seelantilaisen Lee Tamahorin debyyttielokuva Kerran sotureita on Alan Duffin romaaniin perustuva hätkähdyttävä kuvaus maoriperheen perhehelvetistä. Vaikka elokuvan tapahtumat sijoittuvat maapallon toisella puolella sijaitsevaan lähiöön ovat elokuvan henkilöt ja tilanteet valitettavasti niin universaaleja että asetelman voisi minimaalisin muutoksin sijoittaa tapahtumaan mihin tahansa suomalaiseen pikkukaupunkiin.

Jake "Nyrkki-Jake" Heke (Temuera Morrison, jonka nuoremmat katsojat ehkä tunnistavat Jango Fettin roolista elokuvasta Tähtien Sota: Episodi 2 - Kloonien hyökkäys) on maoriorjien jälkeläinen joka viettää vapaa-aikansa yhtä vähämielisten ystäviensä parissa ryypiskellen ja huvitellen hakkaamalla satunnaisia vastaantulijoita. Parikymmentä vuotta sitten Jakella kävi uskomaton mäihä ja hän sai pokattua rikkaan suvun tyttären Bethin (loistava Rena Owen) vaimokseen. Pariskunnalle on vuosien kuluessa siunaantunut viisi lasta joiden kasvatus on jäänyt Bethin harteille Jaken ajelehtiessa lyhytaikaisesta työpaikasta toiseen.

Kuumaverinen Jake on pienestäkin poikkipuolisesta eleestä valmis pieksämään vaimonsa henkihieveriin armoa tuntematta. Kuten useimmat perheväkivallan kohteeksi joutuneet naiset myös Beth pitää itseään osittain syyllisenä kohtaloonsa eikä suostu hakemaan ulkopuolista apua perheelleen.

Perheen vanhin poika Nig (Julian Arahanga) on katkaissut välinsä perheeseensä ja hengailee väkivaltaisen jengin parissa. Nuorempi poika Boogie (Taungaroa Emile) on ajautunut huonoon seuraan ja joutuu sijoitetuksi koulukotiin, jossa hän kiinnostuu maorijuuristaan. Grace on valinnut pakotiekseen kirjoittamisen ja nuoremmista sisaruksistaan huolehtimisen. Hänen paras ja ainoa ystävänsä on ränsistyneen sillan alla hylätyssä autonromussa asuva lukutaidoton väliinputoaja Toot (Shannon Williams). Perheen päivät kuluvat samaa rataa Jaken vuoroin pahoinpidellessä vaimoaan, vuoroin esittäessä rakastavan aviomiehen roolia. Kunnes erään ryyppyillaan seurauksena traagiset tapahtumat pyörähtävät kyntiin.

Rena Owen paljon kärsineen Bethin roolissa tekee erinomaista työtä. Niinikään Temuera Morrisonin roolisuoritusta on kovasti kehuttu eikä siinä mitään vikaa olekaan, samankaltaisia psykopaattirooleja vaan on nähty kovin paljon eikä Morrison tuo hahmoon mitään oleellisesti uutta. Perheen lasten rooleissa nähtävät nuoret näyttelijät, erityisesti Gracen roolissa nähtävä Mamaengaroa Kerr-Bell tekevät niinikään poikkeuksellisen vahvat roolisuoritukset.

Kerran sotureita on rankka ja väkivaltainenkin elokuva, jonka lyhyet seesteiset jaksot vain korostavat väkivaltaisien tilanteiden kovuutta. Tamahori ei päästä elokuvansa henkilöitä helpolla eikä tarjoa helppoja ratkaisuja heidän ongelmiinsa. Elokuvasta kuitenkin puuttuu selkeä punainen lanka, henkilöitä tulee ja menee ja tapahtumien yhteensitominen unohtuu kovin usein. Kenties tarina toimisi paremmin jos elokuva olisi hieman pidempi.

Surullista on että monet vaimonpieksäjähylkiöt tämän elokuvan nähdessään todennäköisesti samaistuvat vain Nyrkki-Jaken machorooliin tajuamatta millainen sisäisesti särkynyt ihmisraunio tämä itsensä väkivaltaan ja alkoholiin hukuttava pullistelija itseasiassa on.

Kuva:

Kiekon kuvasuhde on 1,66:1 eikä kuva ole anamorfinen. Eräiden lähteiden mukaan Kerran sotureita -elokuvan alkuperäinen kuvasuhde on 1,85:1. Jos tämä pitää paikkansa kuvaa olisi lievästi rajattu. En kuitenkaan huomannut ainakaan häiritsevää kuvan leikkaamista.

Anamorfisuuden puutteesta huolimatta kuva on hyvälaatuinen. Värit toistuvat jokseenkin täydellisesti eikä kuvassa ole havaittavissa kuvanpakkauksesta johtuvia virheitä. Parissa kohtauksessa kuvassa esiintyy hyvin hetkellistä tasaisten väripintojen elämistä eikä terävyys yllä aivan huipputasolle.

Ääni:

Englanninkielinen 5.1 -kanavainen Dolby Digital -ääniraita on niinikään varsin laadukas. Dialogi toistuu kirkkaasti joskin keskustelun seuraaminen on silti hankalaa johtuen elokuvan henkilöiden melkoisen murteellisesta englannista.

Subwooferille tarjotaan varsin miehekkäitä tömähdyksiä pitkin elokuvaa ja ne integroituvat hyvin muuhun ääniraitaan. Surroundkanavia ei juuri hyödynnetä vaan elokuvan äänimaailma painottuu vahvasti etukanaviin.

Lisämateriaali:

Lisämateriaalia edustavat keskeisten näyttelijöiden ja Lee Tamahorin lyhyet tekstimuotoiset biografiat. Kiintoisa havainto Tamahorin biografiasta: Mies valmistelee parhaillaan elokuvaa The Stanford Prison Experiment. Samaisesta aiheestahan saksalainen Oliver Hirschbiegel ohjasi taannoin varsin onnistuneen elokuvan Das Experiment.

Yhteenveto:

Raju kuvaus yhden perheen vaikeasta elämästä. DVD:n kuvan- ja äänenlaadussa ei juuri ole huomauttamista.

Takakansi väittää elokuvan kestoksi 93 min, todellisuudessa kestoa on hieman yli 98 minuuttia.