Elokuva
Espanjalaisen elokuvan suosituimpiin mestareihin lukeutuvan Pedro Almodóvarin neljä tunnetuinta elokuvaa koottiin samoihin kansiin, ja tuloksena on tyylikkäässä pahvikotelossa Pedro Almodóvar Collection. Sandrew Metronomen julkaiseman boksin elokuvista uusimmat ovat saatavilla Suomesta myös erikseen, mutta vanhempien kohdalla tilanne on toinen. Tässä mielessä boksi onkin varteenotettava hankinta kaikille Almodóvarin ystäville.

Boksin ensimmäisenä elokuvana nähdään vuonna 1993 valmistunut Kika. Rakkauskaruselliksi kuvailtu farssi kertoo tavallisesta naisesta nimeltä Kika (Verónica Forqué), jonka ympärillä sattuu ja tapahtuu. Paljon höpöttävä iloinen meikkitaiteilija on naimisissa Ramónin (Álex Casanovas) kanssa, mutta vierailee toisinaan tämän isän, Nicholaksen (Peter Coyote), vuoteessa. Katalepsiaa sairastava Ramón valokuvaa työkseen, ja tirkistelee siinä sivussa omaa vaimoaan. Tapahtumiin sotkeutuvat vielä pariskunnan lesbo taloudenhoitajatar (Rossy de Palma) sekä Ramónin entinen psykiatri, nykyinen televisio-ohjelmaansa kohu-uutisia videokamera päässä metsästävä Andrea (Victoria Abril).

Kika on mielenkiintoisen erikoinen elokuva. Sen hahmot ovat kiinnostavan persoonallisia ja tapahtumat kaikkea muuta kuin loogisia. Yhtä varsinaista tyyliä elokuva ei edusta, vaan se on pirteä sekoitus komediaa, draamaa ja murhatrilleriä. Kaikki nämä ovat edustettuina sopivassa suhteessa, vaikka hauskuutta olisi kaivannutkin piirun verran lisää.

Suurin häiritsevä seikka Kikassa on sen nopeatempoisuuden aiheuttama sekavuus. Ensimmäisen katsomisen jälkeen siitä jää käteen vain kovin pirstaloitunut tunnelma, eikä kokonaisuudesta tunnu saavan tarpeeksi vahvaa otetta. Toinen katselukerta selkeyttää elokuvaa huomattavasti, mutta aiheuttaa katsojalleen kaikesta huolimatta pinnallisen ja kevytkenkäisen olotilan.

Näyttelijät ovat toki erinomaisia, eikä ohjauksessakaan ole moittimista. Kika on juuri niin erikoinen elokuva kuin Almodóvarilta odottaakin. Se jää mestariohjaajan tuotannossa silti auttamatta parempiensa jalkoihin, ja joutuu siten tyytymään keskinkertaisuuteensa. Kelvollisena, taiteellisemman puolen viihteenä Kika hoitaa silti homman kotiin. Se tarjoaa muutamat naurut ja joitain erittäin vetäviä kohtauksia pitääkseen katsojan mielenkiinnon keskitason yläpuolella. Elokuvaa, mikä sisältää ehkä maailman hauskimman raiskauskohtauksen, ei voi silti aliarvioida. Hyvä avaus Pedro Almodóvar Collectionille.

Kuva
Alkuperäinen 1.85:1-suhteen laajakuva on tälle julkaisulle muunnettu jostain käsittämättömästä syystä muotoon 1.33:1. Kika on myös boksin ainoa elokuva, jota ei esitetä anamorfisessa muodossa.
Kuva on silti ihan menettelevää laatua. Sitä jaksaa katsoa pienistä filmimäisistä häiriöistä huolimatta; naarmuja sekä pieniä roskia esiintyy jonkin verran. Lisäksi värit ovat harmillisen haaleat, eikä digitaaliseen muotoon siirtämiseen tunnu paljon panostetun.

Ääni
Lähes pelkkää puhetta sisältävä Dolby Surround 2.0 -ääniraita hoitaa hommansa kohtuullisen hyvin. Dialogi toistuu kelvollisena, joskaan ei kovin terävänä. Sitä kuuntelee silti ihan mielellään, ja pieni vanhemman elokuvan äänivivahde lisää sopivasti tunnelmaa.

Lisämateriaali
Levy sisältää ainoastaan boksin kolmen muun elokuvan trailerit.

Yhteenveto
Pedro Almodóvar Collectionin ensimmäinen levy sisältää elokuvan Kika vuodelta 1993. Erikoinen rakkauskaruselli on mukavaa viihdettä espanjalaisen elokuvan ystäville, mutta jää silti valitettavan keskinkertaiseksi. Teknisesti kuva on huonohko, mutta anamorfisuuden sijaan se tarjoaa nostalgista filmimäisyyttä.