Elokuva
Japanilaisia perinneherkkuja, pieniä pannukakkuja, Dorayakeja, keittiökioskissaan ohikulkijoille myyvä Sentaro (Nagase Masatoshi) on menneisyytensä taakan yrmyttämä hiljainen mies, jonka ainoa ystävä tuntuu olevan snäkkibaarin vakioasiakas, tulevaisuudestaan huolestunut yksinäinen koulutyttö Wakana (Kyara Uchida). Kirsikkapuiden kukkiessa valtoimenaan kioskiin köpsyttelee vanha nainen, Tokue Yoshii (Kirin Kiki), joka haluaa Sentarolta töitä. Aluksi Sentaro kieltäytyy, mutta maistettuaan Tokuen itse tekemää, pannareiden kanssa tarjottavaa paputahnaa, hän ymmärtää löytäneensä jotain uutta. Tästä alkaa kolmen eri tavoin elämän rikkoman ihmisen herkkä ystävyys, jonka kautta jokainen oppii näkemään itsensä uudella tavalla.

Naomi Kawasen ohjaama Kirsikkapuiden alla on metaforilla ja symboliikalla täytetty maistiainen, rauhallinen ja kiireetön kuvaus ihmisistä omien demoniensa vankeina. Hidas tempo vertautuu suoraan maagisen hyvän paputahnan valmistukseen, jolle täytyy antaa aikaa ja ymmärrystä, sillä myös papujen tarinat pitää osata kuulla ja ymmärtää. Äärimmilleen pelkistetty keittiöfilosofointi ja metaforien alituinen käyttö syövät kuitenkin ne parhaimmat pisteet.

Tokuen, Sentaron ja Wakanan tarinoiden taustalla kulkee myös yhteiskunnallinen sanoma Japanin lähihistorian traagisista kipupisteistä, lepraa sairastavien potilaiden kohtelu, näille lailla määrtty elinikäinen karanteeni kun purettiin vasta 1996. Kaikessa arkisuudessaan koruton, mutta täynnä tunteita ja tunnelmaa elokuva voisi hyvinkin saada englanninkielisen versionsa samanhenkisiä tarinoita kertoneen Lasse Halströmin (Gilbert Grape (1993), Pieni suklaapuoti (2000), Kesken jäänyt elämä (2005), Herkullinen elämä (2014)) ohjaamana.

Kaikki päänäyttelijät tekevät erinomaisen hyvää työtä. Nagase Masatoshi on kovia kokeneena Sentarona loistava vastapaino rikkinäisen ruumiinsa vankina kituvalle, mutta kaikesta iloa löytävälle Kirin Kikin Tokuelle. Kaksikon yhteisissä kohtauksissa on aimo annos aikuista ymmärrystä.

Yhteenveto
Kirsikkapuiden alla ei ole pikaruokaa, vaan ajatuksekas ja aidosti koskettava elokuva elämän pienistä iloista ja ystävyyden merkityksestä.