Elokuva
6620 kilometrin päässä New Yorkista sijaitsee Korso, ankea lähiö Vantaalla, missä parikymppinen Markus (Mikko Neuvonen) haaveilee katukoristähden urasta Isossa omenassa. Treenamisen sijaan omiin lahjoihinsa sokeasti uskova kolli keskittyy kavereidensa Vänän (Niko Vakkuri) ja Hartsan (Iiro Panula) kanssa dokailuun ja nuorten naisten pokailuun. Kun Markuksen pikkusisko Heta (Iida Lampela) raahaa kotiin uuden poikaystävänsä, maahanmuuttaja Jojon (Richmond Ghansah), paineet lähtöön kasvavat niin suuriksi, että Markus ottaa lainan Murikalta (Petri Manninen), paikalliselta rikolliselta, tarkistamatta velanmaksun reunaehtoja. Lähtökuulutuksen lähestyessä Markus huomaa ajaneensa itsensä nurkkaan, mistä poispääseminen vaatii uhrauksia muiltakin kuin häneltä itseltään.

Akseli Tuomivaaran esikoispitkä Korso edustaa uudempaa kotimaista elokuvagenreä, katu-uskottavaa autenttisuutta ja räävisti räkivää realitya yhdistelevää julkituontia, joka onnistuessaan tuottaa aivan omalaisensa lopputuloksen, mutta mennessään kaseikkoon, herättää lähinnä myötänoloutta.

Korso pääsee kyllä plussalle, mutta ei kovasta yrityksestään huolimatta kuittaa koko pottia. Syitä moiseen voi etsiä pateettisuuteen ja ennalta-arvattavuuteen varsinkin dialoginsa puolesta sortuvasta käsikirjoituksesta, joka on Kirsikka Saaren ja Jenni Toivoniemen käsialaa. Vanhassa tehtaassa majaansa pitävien nuorten pussikalja-arkea kelataan kliseisesti, mutta onneksi kulmikkaampi ote löytyy keskityttäessä Markuksen amokiin kohti moniselitteistä lähtöselvitystä. Finaalin lähestyessä yksinkertaistetun helposti tulevat juonenkäänteet ja sovinnaisuudessaan viimeisetkin särmät siloitteleva loppuratkaisu syövät tehoja, mutta onneksi parempaa tarjoavat näyttelijäsuoritukset.

Upean pääroolin parin vuoden takaisessa Miss Farkku-Suomessa (2012) heittänyt Mikko Neuvonen on yksi lupaavimpia kykyjä kotimaisella tähtikartalla. Neuvosen läsnäolo Markuksena on kiinni hetkessä ja koskettavan aitoa, täysin ilman maneereita tulkittua heittäytymistä, jonka kyljessä muun ryhmän on helppoa antaa oma panoksensa kokonaisuudelle. Petri Manninen vakuuttaa vaarallisena Murikkana ja Iida Lampelan esittämä pikkusisko Heta tuo tarinaan aidonoloista uhmaa ja herkkyyttä. Niko Vakkurin, Iiro Panulan ja varsinkin Richmond Ghansahin taakkana on laiska läppä ja hahmon yksiulotteisuus, mutta kolmikko tekee silti mukavan luontevat sivuroolit.

Korson alkukuvana nähdään upeasti Oscar-ehdokkuudellaan yllättänyt 7-minuuttinen lyhäri Pitääkö mun kaikki hoitaa?, näppärästi toimiva minikomedia, jonka allekirjoittanuttakin vanhempi, yhteen vitsiin perustuva tarina julkaistiin ensimmäisen kerran todennäköisesti luolapiirroksena. Selma Vilhusen ohjaamassa ja Korson tapaan Kirsikka Saaren käsikirjoittamassa lyhärissä näyttelevät Joanna Haartti ja Santtu Karvonen.

Yhteenveto

Positiivisen puolelle päätyvä esitys, jonka fokus on vielä hiukan hakusessa.