Kotimaisia tv-sarjoja julkaistaan kiihtyvällä tahdilla DVD-formaatissa. Paikkansa tässä kirjavassa joukossa lunastaa myös Johanna Vuoksenmaan (mm. Nousukausi, 2003) ohjaama Kumman kaa, jonka keskushenkilöitä ovat ruotsinopettaja Anne (Heli Sutela) ja kouluterveydenhoitaja Ellu (Minna Koskela). Kolmas sarjan vakiohahmoista on Annen toimittajaveli Vesa (Ilkka Merivaara). Aiheesta tehtiin ensin tv-elokuva, ja vasta sen jälkeen syntyi idea kokonaisesta tv-sarjasta.

Tupla-DVD sisältää vuonna 2003 kuvatun ensimmäisen tuotantokauden kymmenen jaksoa, jotka noudattavat jossain määrin samaa kaavaa: lörpöttelyä Ellun työhuoneessa sekä viinin tai mallasjuomien litkimistä jomman kumman kotona tai kantabaarissa. Anne ja Ellu jaksavat myös pohtia, keiden julkkisten kanssa olisivat "sillai". Entisten miesystävien numeroita siirretään kännykän "älä vastaa" -osastolle sitä mukaa, kun välit miekkosiin tulehtuvat. Vesa käy kokoamassa avuttoman sisarensa lipastot ja huomauttelee toistuvasti tämän holtittomasta alkoholinkäytöstä. Ellun ja Vesan kohtaamiset ovat sangen vaivaantuneita, lähinnä molemminpuolista tiuskimista.

Sivuhahmoista mainittakoon koulun yliasiallinen rehtori Aki (Robin Svartström), lesboksi otaksuttu kotitalousopettaja Elisabeth (Susanna Anteroinen) sekä tiukkapipoinen koulupsykologi Tarja (Tiina Pirhonen), jonka mielestä Ellu astuu työssään toistuvasti hänen varpailleen. Kapakkatuttuja ovat puolestaan lipevä ravintolapäällikkö Vexi (Eppu Salminen), Annen muusikoksi luulema Vesan kollega Cajander (Kari-Pekka Toivonen) sekä epätyydyttävät yhden illan suhteet Mika (Hannu-Pekka Björkman) ja Markku (Jarkko Pajunen).

Irtonaisella dialogilla ryyditetty Kumman kaa on varsin onnistunut, joskin miehiltä helposti yli hilseen menevä parodia keski-ikää lähentelevistä ystävättäristä, jotka ovat haluttomia aikuistumaan. Sarja voi vaikuttaa hieman itseään toistavalta, mutta tässä tapauksessa hauskuus perustuukin monesti siihen, että mokat toistuvat kerta toisensa jälkeen, eikä virheistä opita. Käytännössä jokainen jakso on itsenäinen kokonaisuutensa, vaikka viittauksia edellisiin jaksoihin esiintyykin jossain määrin. Koskela ja Sutela - jotka muuten ovat myös sarjan käsikirjoittajia - onnistuvat rooleissaan hyvin, karismaattisemman Koskelan vetäessä pidemmän korren. Yliveto on kuitenkin Merivaaran vähäeleisesti tulkitsema Vesa, jonka turhautuminen siskonsa elämänmenoon on käsin kosketeltavissa. Tipaton tammikuu -jaksossa vieraileva Björkman tarjoaa ylivoimaisesti parhaimmat naurut. Lukuisat sivuhahmot ovatkin sarjan suola.

Anamofinen kuva (1.78:1) miellyttää silmää värikylläisyydellään ja terävyydellään. Kohinaa esiintyy jonkin verran. Muiden muassa Pulkkinen- ja Firma-sarjojen parissa työskennelleen Rike Jokelan ammattitaitoinen kuvaus elävöittää sarjan tunnelmaa.

Stereoraita toistaa dialogin ja musiikin selkeästi, joten tv-sarjan ääniraidalle asetetut vaatimukset tulevat näiltä osin täytetyiksi. Tarttuvan elektronisesta, mutta pidemmän päälle ärsyttävästä teemamusiikista vastaa Aavikko-yhtye, äänisuunnittelusta puolestaan Tuomas Klaavo.

Lisukkeita on tarjolla vain nimeksi. Kattaus koostuu neljästä noin viisiminuuttisesta haastattelupätkästä, joissa Sutela ja Koskela valottavat hahmojen ja käsikirjoituksen taustoja.

Omaperäinen ja uskalias Kumman kaa on kotimaiseksi tv-sarjaksi harvinaisen vetovoimainen. Hyvin (yli)näytelty ja tuotantoteknisesti laadukas sarja on kuitenkin siinä määrin itseään toistava, että koko tuotantokauden katsominen samalta istumalta on ylivoimainen tehtävä. Sarjan kohderyhmänä voidaan pitää 30+ naisia, jotka voinevat ainakin jossain määrin samaistua karikatyyrimäisiin päähenkilöihin. DVD:n audiovisuaalinen ylöspano on kunnossa, mutta lisämateriaalin määrä ja laatu jättävät toivomisen varaa.