Elokuva
Kaukana Kiinassa, Rauhan laaksossa asusteleva pandakarhu Po (Jack Black) on koko ikänsä tiennyt, että tylsä tulevaisuus löytyy tiskin takaa isän nuudelipuodista, mutta toistuvat unet kung fusta ja sankaruudesta sekoittavat nallekehvelin pyöreää päätä. Kuin kohtalon oikusta Jadepalatsin mestari Shifu (Dustin Hoffman) järjestää avoimen turnauksen löytääkseen profetian lupaaman soturin, sillä maita ja mantuja kiertää huhu, jonka mukaan sysi-ilkeä lumileopardi Tai Lungin (Ian McShane) pakenisi pian vankilastaan ja olisi tulossa kostamaan kärsimänsä 20 vuoden tuomion. Kaikkien yllätykseksi Po valitaan toteuttamaan ennustusta lohikäärmesoturista, ja tämä pääsee legendaarisen Hurjan viisikon, johon kuuluvat taistelulajien parhaat taitajat Tiikeritär (Angelina Jolie), Mantis (Seth Rogen), Kurki (David Cross), Apina (Jackie Chan) ja Kyy (Lucy Liu), oppiin. Tavallista pyöreämpi Po joutuu kovaan kouluun, ja matka mahtavuuteen on pitkä ja kivulias, mutta meissä jokaisessa on omat vahvuutemme, jopa pulskassa pandakarhussa, ne vain pitää ensin löytää.

Ohjaajakaksikko Mark Osborne ja John Stevenson aloittivat uransa Hollywoodin sekatyömiehinä ja ovat tehneet niin animaatioita, sarjoja tv:lle kuin elokuvia valkokankaillekin. Homma on kuitenkin herroilla hallussa, ja Kung Fu Panda irrottelee iloisesti monilla honkkarileffojen kliseillä leikkisästi, unohtamatta kuitenkaan oivia opetuksia ja painavia sanoja. Kuten niin usein ennenkin, nytkin on perimmäinen kysymys itseensä luottamisesta, eivätkä Po-pandan seikkailut ole ollenkaan hullumpi tapa alleviivata tärkeitä elämän perustotuuksia. Poliittisesti ollaan myös erittäin korrekteja, eikä Pon kotimaan Kiinan sisäisiin selkkauksiin puututa edes etäisesti, saatikka huumorilla. Digitaalinen piirrosjälki on tuotantoyhtiö Dreamworksin muista töistä (mm. Shrekit, Madagaskar) tuttua pehmeän lempeää ja paikoin jopa surrealististakin kikkailua. Eläinhahmoissa on ripaus itämaisuutta mukana, vaikkei mistään anime-hengestä voikaan puhua.

Pitelemätön Jack Black Po-pandana varastaa lavan moneen otteeseen, ja Dustin Hoffmanin yodamainen, synonyymein arvokkaasti artikuloiva mestari Shifu tuo melskeeseen ajatuksia ja jylhyyttä. Talentteja Kung Fu Pandassa riittää tuhlailtavaksi asti, sillä sellaiset nimet kuin Angelina Jolie, Seth Rogen ja Lucy Liu pääsevät ääneen vain harvoin, eikä heille silloinkaan ole hirmusti sanottavaa siunaantunut. Martial arts - elokuvissa koko elämänsä viettänyt kumiukko Jackie Chanille ei lausuttavaa ole jäänyt sitten senkään vertaa. Deadwood-sarjassa itsensä tv-historiaan kieroillut Ian McShane sähisee myrkyllisesti ilkeän Tai Lungin roolissa. Kotimaaksi puhutun version takaa löytyy monia alalla jo kyntensä näyttäneitä ammatti-ihmisiä (Tuomas Uusitalo, Ismo Kallio, Matleena Kuusniemi, Seppo Pääkkönen) ja vierailijoina mm. pitkäloikkaaja Tommi Evilä.

Säveltäjäkaksikko John Powellin ja Hans Zimmerin kimppakiva kuuluu musiikkiraidalla jyhkeänä paukkeena, joka hyötykäyttää kiinalaista perinnemusiikkia ja -soittimia yhdistellen niitä nykyaikaisempiin toimintateemoihin iloisella otteella. Monin paikoin esimerkiksi Kitaron upean score Oliver Stonen elokuvaan Taivas ja maa (Heaven & Earth, 1993) mieleen tuova yhdistelmä kansanmusiikkia ja ehtaa eeppisyyttä tuovat Kung Fu Pandaan arvokkuutta, jota ei hirmu useasti tule animaatioiden kohdalla vastaan. Komeimmat palat tasonsa halki leffan säilyttävässä musiikkimaailmassa ovat ilman muuta hillitön avaus Hero, koskettavan kaunis Peach Tree of Wisdom, huvittavan mahtipontinen Po faces Tai Lung sekä herkän hauska Panda Po. Lopputeksteihin säästetyn, Carl Douglasin 1974 hitin Kung Fu Fighting uudelleenlämmityksestä vastaavat Jack Black ja rap-hoppari Cee-Lo Green. Toivottavasti suomidubissa ei soi Frederikin biisistä tekemä möllimachoilun ylistys.

Yhteenveto
Hilpeä koko perheen animaatiokohellus Kung Fu Panda on takuuvarma laatuleffa, jossa piisaa niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuin arvokkaita ajatuksiakin.