Elokuva
Suomalaisauteur Aki Kaurismäen uusin elokuva Le Havre on sadunomainen kertomus naiivista uskosta, hyvyydestä ja paremmasta huomisesta. Samannimiseen normandialaiseen pikkukaupunkiin sijoittuva elokuva seuraa Ranskaan joutuneen pakolaislapsen (Blondin Miguel) ja häntä salaa auttavan ikääntyneen kengänkiillottajan (André Wilms) yhteistä mutkien täyttämää taivalta saattaa poika äitinsä tykö Lontooseen.

Kaurismäkeläiseen tapaan elokuva on kerronnaltaan karsittu mutta temaattisesti universaali kokemus. Ohjaaja paneutuu Le Havressa Euroopassa tapetilla olevaan maahanmuuttodebattiin visuaalisin avuin harkiten. Yksittäiset kuvat tavarakontissa odottelevista pakolaisista tai rannikolla sijaitsevasta leiristä ovat kuvallisesti vahvoja, mutta Kaurismäki välttää saarnaamisen ja keskittyy todellisten taustojen sijaan edessä pyörivään tarinaan. Pakolaisuus säilyy koko elokuvan ajan alati läsnä – paikoin jopa kerrontaa tukien – mutta se ei missään vaiheessa nouse räikeästi etualalle.

Lähes teatraalisen pelkistetty kuvakerronta keskittyy henkilöihin ja antaa tapahtumille tilaa hengittää. Verkkainen leikkaus ja vakaat kuvasommitelmat tukevat kerronnan seesteisyyttä mutta antavat elokuvalle oman uniikin leimansa. Nykyisten mittatilaustöiden seassa Kaurismäen niukka visuaalisuus ja klassisen ranskalaiselokuvan perinne luovat varsin virkistävän poikkeuksen tarjontaan. Elokuvan teemoja myötäillen kuvaus pysyy alati vahvasti läsnä, mutta se ei kuitenkaan varasta tilaa varsinaisilta tapahtumilta.

Muun elokuvan tapaan minimalistiset suoritukset tekevät näyttelijät onnistuvat rooleissaan. Pääosan André Wilms tuo hupsuun vanhukseensa aimo annoksen naiivia humaaniutta ja lämpöä, joka välittyy pakostakin katsojaan saakka. Tukea Wilms saa erinomaisilta sivuhahmoilta, joista ohjaajan luottonäyttelijät Kati Outinen antaa elokuvaan hippusen traagisuutta ja Elina Salo muokkaa itsestään Wilmsin esittämän Marcelin naisversion. Mustiin pukeutuvan etsivän roolissa Jean-Pierre Darroussin myötäilee elokuvan sadunomaisuutta, ja Blondin Miguel esikoisroolissaan jää hiljaisena pakolaisena hivenen taustalle.

Tekniikka
1.85:1-kuva muistuttaa hyvällä tapaa vanhan ajan filmejä. Hento rakeisuus verottaa muutoin varsin terävää ilmettä ja peittää osan yksityiskohdista allensa. Värit toistuvat sen sijaan luonnollisesti, ja erinomainen mustan taso tuo kohtauksiin syvyyttä.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on etukanavapainotteinen. Ohjaajan pelkistetty tyyli toteutuu myös liki teatterimaisen niukassa äänimaailmassa, jonka miksaus toistaa uskollisesti ja virheittä. Aivan vaille tilaääniä kohtaukset eivät kuitenkaan jää. Elokuvan aktiivisin piikki kuullaan rokkari Little Bobin johtamassa musiikkijaksossa, jossa rytmiä tuetaan tuntuvalla bassolla ja onnistuneella kanavaerottelulla.

Lisämateriaali
Lisämateriaalina on ainoastaan Little Bobin kaksi musiikkivideota kappaleista Sheila ’n’ Willy ja Libero.

Yhteenveto
Le Havre on ohjaajansa näköinen elämäniloinen satu maahanmuutosta, ystävyydestä ja uskosta parempaan.